lauantai 29. lokakuuta 2022

Surutyöni 121.

 


Rakas Vera-tyttäremme  kuoli yllättäen nukkuessaan puolitoista vuotta sitten. Hän oli hyväkuntoinen 22-vuotias molekyylibiologian opiskelija. Syytä kuolemalle ei löydetty. Teen surutyötä.


Surun tunteita nyt:  Tuska niin suuri, että mustat olennot halkaisevat kalloni. Surun mustat härät juoksevat ruumiini lävitse. Silmissä oranssit liekit. Juoksevat. Juoksevat.


Puiden humina huoneessa. Hämähäkkien tuhatvuotinen valtakunta. En jaksa kavuta sieltä ylös. Päivät pirstoutuvat. Veristä kalliota vasten. En ole enää mitään. Katson tuonpuoleisuuteen.


Miten kaipaankaan aikaa Veran kanssa. Juttelimme yöhön asti makuuhuoneessa tai olohuoneessa, toinen toisella sohvalla ja toinen toisella. Välillä makoiltiin. Kuin psykoanalyysissa.


Me maalaamassa keittiötä ja vessaa. Me sienessä. Me ulkona syömässä. Me kasvimaalla. Ihanasti me.


Miehellä ja minulla on ollut koko viikon flunssa. Joskus flunssassa kuvittelen olevani kuolemansairas - minulla on vähintään keuhkokuume - mies on naureskellut minulle, olen suuttunut ja vetänyt marttyyrin viitan hartioilleni. Sitten  olen ruvennut pitämään mykkäkoulua, jota en ole kuitenkaan jaksanut pitää kauan.


Nyt olen ollut realisti. Miehellä ja minulla on melkein samanlaiset oireet paitsi ehkä korvaputken tulehdulehdus minulla. Ensin oli nuha, sitten kurkkukipu ja nyt yskä. Kuumetta yleensä 37,8 astetta. Nivelet kipeät ja palelee.Molemmat korvani ovat hyvin kipeät, joten päättelen minulla olevan korvaputkentulehdus. Siinä ei kannata mennä lääkärille, koska monet tulehdukset paranevat yleensä itsestään. Ei kannata syödä antibioottikuuria turhaan. Näin vatsan bakteerikanta pysyy edelleen hyvänä.


Olen saanut kuivien mäntyhalkojen siirron ulkorakennuksen takaa katokseen ja terassille valmiiksi. Siinä oli melkoinen homma. Kannoin puita saavilla. Nyt on helppo ottaa kuivia halkoja märkien leppähalkojen lisäksi tulen sytyttämiseen ja tulen pysymiseen pönttöuuneissa.


Laihdutusrintamalle kuuluu huonoa. Paino on jumittanut jo kolme viikkoa samoissa lukemissa. Aloitin pätkäpaaston, mutta sillä ei ole ollut vaikutusta. Syön myös entistä vähemmän.


Pitäisi ehkä lisätä liikuntaa, niin aineenvaihdunta toimisi vilkkaammin. Minä kävelen päivittäin noin runsas puoli tuntia metsässä. Kävelen hitaasti metsästä nauttien. Ehkä kannattaisi lisätä toinen reippaampi kävely  päivään niin, että hengästyisin ja hikoilisin. No, sitä voi kokeilla ensi viikolla, kun tämä flunssa on mahdollisesti mennyt ohi.


Kille-kissa suree edelleen niin rakkaan Siiri-kissan katoamista. Hän ei ulkoile, syö vähän ja nukkuu paljon. Samoin me miehen kanssa suremme. Olen nähnyt monta unta Siiristä. Niissä hän on tullut kotiin.


  Lehitä ja jäätä vadin pohjalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!