torstai 19. huhtikuuta 2018

Onko sisäinen äänesi, ajattelusi, moittiva vai kannustava?



Sisäinen ääneni on kokonaisuudessaan enemmän kannustava kuin moittiva. Vaikka kyllä se välillä arvostelee, solvaa, motkottaa minulle.

Sisäisellä puheella ihminen ohjaa itseään ja ajatuksiaan. Päässä voi käydä aikamoinen pulina. Muistutellaan, suunnitellaan, puretaan tunteita. Durhamin yliopiston tutkimus vuodelta 2011osoittaa. Että sisäisen puheen yleisimmät muodot on itseen kohdistuva kannustus tai arvosteleminen.


Kovasti arvosteleva sisäinen puhe on liitetty heikkoon itsetuntoon, masennukseen, ahdistukseen.

Joskus voi käydä niin, että puhe tuntuu ulkopuoliselta tai äänessä on useampi eri ääni.Tätä auditiivista hallusinaatiota esiintyy 5-15 prosentilla ihmisistä jossakin elämänvaiheessa. Ääniä voi siis kuulla ihminenkin, jolla ei ole mielenterveyden häiriötä. Mutta äänien kuuleminen liittyy yleensä skitsofreniaan, psykoottiseen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, epävakaaseen persoonallisuuteen.



Korvamadon tietävät varmaan kaikki. Joku laulu voi jäädä soimaan päässä. Ja se soi ja se soi. Rupeaa ärsyttämään ja kiusaamaan. Ei huolta. 89 prosenttia ihmisistä kärsii silloin ja tällöin korvamadosta.

Minulla oli joskus viime keväänä kestämistä, kun päässäni soi viikon verran itse herra aitosonni Frederikin Tsingis Khan. Enkä  varmasti ollut sitä kuullut tai kuunnellut niinä aikoina. Yhtenä aamuna se vain alkoi macho-diskohumppa päässäni.

Onko sinulla ollut korvamato ja mikä biisi on päässäsi soinut?



Lähteet: Helsingin Sanomat 29.3.2018, kuvat omat

8 kommenttia:

  1. Huomenta Marja.Ehdottomasti kannustava on sisäinen ääneni.Sanon usein itselleni ."Tuula-kulta"... Tsemppaan itseäni,en tuomitse tai vähättele,tai ole ankara....Näin :) Olisiko se rakkaan isäni ääni, hän aina sanoi minua Tuula-kullaksi.Viimeiset sanansakin olivat :_Hei hei Tuula-kulta.
    Toisaalta,tämä kaikki liittynee myös Jumala-suhteeseeni; Jumala ei ole ankara ja vihamielinen,ei koskaan,vaan aina rakastava Isä.
    Hyvää päivää Marja sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuula, kommentistasi.Hienoa että sinulla on kannustava sisäinen ääni. Ja niin suloisesti sanot itsellesi "Tuula-kulta". Koskettavat nuo isäsi viimeiset sanat. Minustakin Jumala on rakkaus. Ei ankara, vaativa. Mukavaa torstaita sinulle.

      Poista
  2. Hieno aihe ja kuvat!. Yleensä sisäinen ääneni on lempeän hyväksyvä. Joskus pahan mokan jälkeen motkotan itselleni äitini sanoin ja äänenpainoin. Hauska yhteensattuma: Tuo Frederikin biisi soi viime kesänä päässäni kuukauden käytyäni Mongoliassa.
    Mukavaa torstaita sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Sinulla on kaunis sisäinen ääni. Lempeä. Ehkä me kumpikin ollaankin - vaikka en itse häntä oikein siedä - jotenkin salaisesti Frederik faneja. Mennään yhdessä heittelemään alushousuja lavalle. Hän kun pörhistelee sillä, että on saanut tuhansia alushousuja uransa varrella. Pitäisi vielä päättää mustat vai punaiset.

      Poista
  3. Kiitos Marja. Minun sisäinen ääneni pohtii mikä on minulle hyväksi ja koetan löytää oikean ratkaisun. Sisäinen ääneni on rakastava ja hellä. Se lähinnä pelkää olenko kohdellut itseäni ja muita hyvin. Kyllä sisäinen ääneni myös moittii mutta silloin jos olen antanut kohdella itseäni tavalla josta tulee paha mieli. Ihan niin kuin olisi minun vikani miten toinen käyttäytyy. Syyllistän siis itseäni toisen käytöksestä. Onneksi se menee ohi. Ilo ja rakkaus voittaa aina. Hyvää päivänjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Merja kommentistasi.Me naiset olemme usein vähän liian kilttejä ja syyllistämme itseämme melko paljon kuten kirjoitit:"Syyllistän siis itseäni toisen käytöksestä."Ihanaa, että sisäinen äänesi on rakastava ja viisaasti pohtii mikä sinulle on parasta. Mukavaa torstaita sinulle!

      Poista
  4. Sekä että, mutta yleensä valitettavasti liian moittiva. Korvamatoja on tullut ja mennyt, enkä uskalla niitä sanoa ääneen, tarttuu meinaan kuin tauti. ;)

    VastaaPoista
  5. Kiitos, Tiia kommentistasi. Kaipa meillä kaikilla sisäinen ääni välillä motkottaa ja välillä on lempeän kannustava. En tiennytkään, että korvamadot voivat retkeillä toisenkin korvaan, jos niistä kertoo. Mielenkiintoista. Pitänee testata jonkun ystävän kanssa.Ehkä sinä vaadit itseltäsi liikaa, jos sisäinen äänesi tuppaa olemaan moittiva.Mukavaa torstai iltaa sinulle.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!