maanantai 9. huhtikuuta 2018

Leppoisa viikonloppu miehen kanssa kahden




Olimme miehen kanssa kahden, koska lapset on jo osittain jättäneet pesän. Lauantaina heräsin samaan aikaan kuin arkena. Haluaisin nukkua pidempään. Mutta olen kai jo niin vanha akan roikale, että unirytmi ei helposti muutu. Vietin sometonta viikonloppua. Paitsi sunnuntaina julkaisin yhden postauksen ja vastasin kommentteihin.

        Suklaamunia näin vähän jäljellä pääsiäisestä. Meillä mies on se sokerihiiri.

Olen laiska siivoamaan. Mutta perjantaina päätin, että siivoan viikonloppuna. Taas monen viikon jälkeen. Koti alkoi näyttää siltä. Että pitäisi. Jotta saisin leppoisan viikonlopun, ajattelin - omasta mielestäni muka neuvokkaana ihmisenä -  että siivoaminen  kannattaisi hoitaa ensiksi pois alta.


Siispä imuroimaan. Miten vihaankaan imurin ääntä! Se riipii hermoja. Imuroinnin lopussa äimistyin, että minulla on vielä yövaatteet päällä, enkä ole syönyt aamupalaa. Olin noudattanut taas Nyt ja heti-elämänfilosofiaani. Myös impulsiivisuus. On minulla muitakin elämänfilosofioita. Voin tehtailla niitä käsillä olevaan ongelmaan, tilanteeseen. Aika pinnallista.

Mutta silti.
Tai ehkä juuri siksi.

   Aivan vahingossa tuli tällainen jännä kuva.

Rutiineita rikkoakseni söin erilaisen aamupalan kuin yleensä. Marskin kunnon ruis arinalimppua ja marjasmoothien. Johon laitoin mustikoita, vadelmia, mansikoita, mantelimaitoa ja hunajaa.


Sitten köllöttelimme miehen kanssa, kunnes hänen piti lähteä töihin. Kuten usein viikonloppuna. Minä lähdin laapustamaan ulos auringon paisteeseen ja raikkaaseen ulkoilmaan. Kävelin kuusi kilometriä ja otin näitä valokuvan tekeleitäni.

              Nurmaan joki vanhoine sulkuineen.

Ulkoilun jälkeen lempihommaa. Lukemista. Luin viikonloppuna yksi ja puoli kirjaa. Lauantaina Tuula Liina Variksen romaanin Peili ja ikkuna. Kirja kuvaa hyvin keski-ikäisen naisen elämää. Siinä on tiheitä ajatuksia. Yhteiskuntakritiikkiä, naiseutta, rakkautta, seksualisuutta, kuolemaa. Aloitin myös Susan Fletcherin Meriharakat, jonka kieli on uskomattoman kaunista, runollista, kuulasta. Täysin omanlaistaan. Kirja on jotenkin vähän surumielinen. Vesi, meri, rannikko on läsnä voimakkaasti päähenkilö Moiran elämässä. Hänen siskonsa  Amy on neljättä vuotta koomassa. Moira käy usein häntä katsomassa. Hänen ajatuksensa virtailee. Ja tavoittaa syyllisyyden ja rakkauden.




Mies kotiutui viiden maissa ja syötiin lihatonta borshkeittoa. Illalla maailmanparantamiskeskustelua politiikasta ja yhteiskunnasta. Ja myös totesimme, että ei tarvitse enää kantaa halkoja ja lämmittää uunia joka päivä. Jippii ja hiiohoi!


Sunnuntai aamuna vetelehdin sängyssä pitkään. Aamupala. Kakun sulattaminen mikrossa. Koska yksi ystävä tuli käymään. Höpöttelimme enimmäkseen naisten juttuja ja muutakin hyvin tarpeellista.

Ystävän treffaamisen jälkeen tuli hinku ulkoilmaan. Tein kunnon juoksulenkin. Sadattelin mielessäni sitä, että kun olen juuri vähän somettunut. Paljastuu juttu somekanavien hämäräperäisestä puuhasta. Ne tosiaankin kerää kaikista tietoja - jopa messengeristä - joita käytetään lähinnä kaupallisiin tarkoituksiin. Tein savikasvonaamion. Saunoimme. Puhuin pitkään puhelimessa toisen tyttäreni kanssa.


Sitten tämän postauksen kirjoittaminen. Taas ongelmia. Kuvia ei meinannut löytyä tietsikalta kännykästä siirtämisen jälkeen. Yritin ja yritin ja kiroilin. Pitää nojautua ATK- auttajaani tässä koko ajan kiusaavassa asiassa. En löytänyt kaikkia kuvia. Harmitti.  No, onneksi oli rentouttava ja rauhallinen viikonloppu.

Hyvää viikonalkua kaikille!
Mitä sinä teet mieluiten viikonloppuisin?



10 kommenttia:

  1. Hienot kuvat. Parhaat tietenkin ovat hukassa. Ainakin meillä, samoin kuin parhaat kalat pääsevät karkuun. Jotenkin niin nautin, kun luin aika seikkaperäisen kuvauksen viikonlopustasi. Hykerryttävää luettavaa.
    Tuula Liina Variksen kirjan olen lukenut.
    Jotain yhteistä ja jotain aivan poikkeavaa on ollut meidän viikonlopuissa. Minä en ulkona juokse, paitsi joskus lapsen tai koiran kanssa leikkiessä. Minullakin on ollut kontakteja ystäviin puhelimen välityksellä ja kasvotusten. Borshkeitossamme on oli vegenakkeja "lihana". Muuta mainittavaa viikonlopussamme olivat tyttären synttärit ja tarinateatteriharkat.
    Ilon täytteistä viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Niin ne kuvat vain häviää jonnekin digiavaruuden mustaan aukkoon. Minä tykkään Tuula Liina Variksen kirjoista, koska hän on jollakin tavalla ihanan ja rauhoittavan järkevä nainen. Sinulla oli paljon puuhaa viikonloppuna. Minä laitan borshkeittoon soijarouhetta. Hyvää on kasvisversionakin. Paljon onnea tyttärellesi. Mukavaa viikon alkua sinulle!

      Poista
  2. Paljon olet saanut mahtumaan viikonlpuusi mukavia rentoja asioita,niin täälläkin.Teimme viikonloppuna kultimurun kanssa pitkät aamulenkit molempina päivinä ja sitten kokkailimme tuhdit aamupalat.Päivällä vaan sitten istuimme rappusilla katsellen lintujen touhuja miten ne kylpivät vesilätäkössä ja varpuset söivät tuijista jotain,olisiko voinut olla jo jotain ötököitä.Ystäväni työttoverilta saimme itse tehtyä kylmäsavulohta,tajuttoman hyvää mutta suolaista kuten arvata saattaa.Rentoilua siis koko viikonloppu :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pihakeiju, kommentistasi.Kivan rauhallinen ja leppoisa viikonloppu sielläkin päin. Linnut ovat vinkeitä näin keväällä. Samoten meidän kissat, vaikka ovatkin leikkattuja. En edes tiennyt, että herkkuani kylmäsavulohta voi tehdä itse. Varmasti oli herkullista. Kivaa viikon alkua sinulle!

      Poista
  3. Hienoa Marja että vietit rentottavan viikonlopun miehesi ja myös ystäväsi seurassa. Itse vietin pe ja la illan kotihoidossa työssä jossa la iltana minulla oli 19 asiakasta joka on aivan liikaa vakituisellesellekin työntekijälle saati vain kävijälle. En edes helposti löytänyt osoitteita. Eli mitä on puhuttu kotihoidon tilasta on täysin totta. Jouduin turvautumaan työkavereiden apuun jotka jo tekivät tuplavuoroa. Luulen että minun työni kotihoidossa on tehty. Sinne tarvitaan lisää jaksavaa työvoimaa ja uutta suunnittelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Merja, kommentistasi.Todella rankka lauantai sinulla: 19 asiakasta. Miten voi ehtiä ja jaksaa niin paljon? Olen lukenut kotihoidon surkeasta tilasta. Siinä ei jää nykyisin kunnolla aikaa jutella asiakkaan kanssa. Ja valtava kiire. Jos sinulla on mahdollisuus jättää raskas työ, niin jätä ihmeessä. Meillä on vain tämä yksi ainokainen elämä. Hyvää viikon alkua sinulle!

      Poista
    2. Marja. Kotihoidon työntekijöille vaatimukset ovat kohtuuttomia. Siksi sinne ei voi jäädä töihin kun ei yksinkertaisesti ehdi työvuoron aikana jona paikkaan. Ei ole jätetty ollenkaan aikaa siirtymiseen vaikka välimatkaa asiakkaalta toiselle on useita kilometrejä. Kiitos Marja mukavasta blogistasi. Se on tuonut uusia näkökulmia esiin elämästä.

      Poista
    3. Kiitos, Merja, kommentistasi. Kyllä on vaatimukset todella kovat, jos pitää yhdessä päivässä hoitaa 19 asiakasta. Omituista tuo, ettei siirtymisiä ole otettu huomioon.Maalaisjärjenkin vastaista. Kiva ja kiitos jos jaksat lukea blogiani.

      Poista
  4. Nyt kuulostaa ihan täydelliseltä ja eihän sitä nainen voi 100% levätä, ennen kuin on siivonnut, hih. Ihanaa, etteä miehen kanssa ne tappelutkin on takana.

    Mukavaa viikon jatkoa Marja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia kommentistasi. Ei nyt täydellistä mutta rentouttavaa ja rauhallista. Miehen kanssa niin sanottu hyvä vaihe. Suvanto. Poukama. Tiedän kyllä, että vielä on varmaankin tämän avioliiton aikana - jos saamme elää - kunnon tyrskyjäkin edessä. Kivaa alkuviikkoa sinulle.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!