Olen nyt ilman alkoholia

 

Tämä on äkkipäätä syntynyt lyhyt vetäisypostaus. Blogger ei suostunut julkaisemaan toista tekstiä. Hoh, hoijaa tämä uusi Blogger. Kyllästyttää. Anteeksi jo etukäteen yksi ruma sana. Niitä vain tulee.

Minä en ole juonut alkoholia puoleen vuoteen. Olin myös juomatta, kun laihdutin viime vuonna  tammikuusta kesäkuuhun, viisi kuukautta. Jos olisin juonut tuolloin, alkoholi olisi sotkenut aineenvaihduntani. Ja tietysti siinä on kaloreitakin.

Miksi tämä kokeilu olla juomatta? Minulla jo 1-2 lasillista viiniä pilaa yöunta ja saattaa aiheuttaa pääkivun. Siksi nyt ei edes kohtuujuomista. Haluan myös tarkkailla itseäni, josko kokisin enemmän mielenrauhaa ja mielenkirkkautta. Haluan myös rentoutua jollakin muulla tavalla kuin alkoholilla. Aidosti rentoutua. Aidosti kokea myös erilaisia tunteita iltaisin.

Alkoholi ei ollut minulle kenties ongelma. Join reippaasti alle riskirajan, naisilla 5-6 annosta päivässä tai 12-16 annosta viikossa. Vähitellen tavakseni kuitenkin tuli juoda punaviinilasillinen illalla. Kun juhlittiin, join enemmän, noin viinipullollisen. Seuraavana päivänä oli krapula. Ja vähän morkkis. Vaikka sille ei ollut mitään syytä. Oli vain väsähtänyt mutta levoton olo.

Ihmettelen sitä, miten paljon nuorena kestikään alkoholia ja miten humalahakuista juominen oli melkein joka perjantai. Saatoin juoda viinipullollisen pohjiksi ja sitten pubeissa ja yökerhoissa lisää. Silloin oli monesti syytä morkkikseen. Tuli toljailtua. Tuli höpötettyä. Tuli sanottua. Tuli kerran kustua poliisilaitoksen katolle. Olipas jännittävää, koska oltiin koko systeemiä vastaan... Tuli melkein simahdettua. Mentyä nukkumaan meikit kasvoilla. Aina sama ystävän kanssa. Minun myöhäiskeski-ikäisen keho ei todellakaan kestä samoja alkoholimääriä kuin nuorena. Niin se vain on.

Minua ei häiritse muitten juominen. Kotona joulun aikaan mies ja tytär tissuttelivat. Toisinaan ystävien seurassa muut juovat. Olen kertonut heille juomattomuudestani, eikä se häiritse heitäkään. Osaan kyllä juhlia ilman alkoholia. Vapautua. Olla hilpeä. Antaa mennä.  Vai osaanko?

Mitä alkoholin tilalle? Välttämättä ei tarvitsisi mitään. Mutta olen huomannut, että toisinaan iltaisin minulla tekee mieli karkkia tai jäätelöä. Syön niitä aivan rauhassa, mutta en suureen painon nousemiseen asti, koska en halua pilata laihduttamiseni tuloksia. Laihduttaminen oli aika rankkaa ja nopeaa. Pikadieetti. Aivan nykyisen ajattelutavan vastaista, vaikka söin terveellisesti.

Miten kauan tämä alkoholittomuuskokeiluni kestää? Ehkä vuoden, ehkä pidempään. Tämä ei ole tipaton tammikuu, jossa tuulettaisin mieltä ja maksaa kuukauden. Ehei.

Minä olen helposti uusista asioista innostuva ihminen. Olen edelleen innostunut tästä alkoholittomuudesta. Hyvin paljon.

Suhteeni alkoholiin on myös ambivalentti, koska äitini oli alkoholisti. Samoin miltei kaikki hänen sisaruksensa ja isänsä. Alkoholismi on addiktiosairaus ja usein perinnöllinen. En halua toistaa äidin addiktiota. En halua alkoholista ongelmaa. Kun on aivan tarpeeksi muitakin ongelmia. Esimerkiksi nyt tämä työelämästä pois heittäytyminen ja kotona olo vaatii melko uutena juttuna tunnetyöskentelyä.

Yksi tuleva postaukseni kertoo teoriassa, mitä saa alkoholin tilalle, kun luopuu siitä. Olen saanutkin jo. Ja ainahan minun pitää sitä teoriaa vääntää. 

 

Mistä ahneus johtuu?

Ahneutena pidetään yleensä rahan, tavaran, maineen ja vallan kyltymätöntä tavoittelua. Mistä sitten ahneus johtuu? Tähän vastaa psykoterapeutti Katri Suvanto.

Ahnaan haluamisen taustalla on usein kokemus jonkin puuttumisesta, vaille jäämisestä. Se voi tarkoittaa esimerkiksi puutteellisia oloja lapsuudessa.

Suvanto sanoo: "Jos materiaalisen niukkuuden lisäksi lapsuutta ovat leimanneet tunnekylmät ihmissuhteet, kokemus on jäänyt kuin mustaksi aukoksi, jota ihminen yrittää koko elämänsä ajan täyttää eri tavoilla. On kuin hän hakisi jatkuvaa hyvitystä elämältä, joka antoi niin niukat lähtökohdat."

Ahne voi olla myös ihminen, joka on lapsuudessa saanut jo kaiken mahdollisen. Ihminen on kasvanut runsauteen, mutta ehkä myös pelkoon, että runsaus katoaa, ellei koko ajan hanki lisää.

Näkyvyys sosiaalisessa mediassa  voi kasvaa ahneudeksi, haluksi olla jatkuvasti esillä ja pyrkimykseen saada yhä enemmän seuraajia ja tykkäyksiä. Huomion saamiseen voidaan uhrata iso osa kallisarvoista yksityisyyttä.

Monesti ahneuden taustalla on jonkinasteinen tunnetyhjyys, ja silloin tuota kokemusta pyrkii ahneesti lievittämään kaikin mahdollisin keinoin. Thjyyden taustalle voi liittyä tunteita, joita ei edes kunnolla tunnista tai osaa sanoittaa. Tähän voi liittyä pelottavia tuntemuksia ulkopuolisuudesta, yksinäisyydestä, erillisyydestä ja turvattomuudesta.

Tavaran, aseman, vallan, runsaiden kontaktien ja näkyvyyden kiihkeän tavoittelemisen syvimpänä taustana voi olla myös kuolemanpelko, jota ihminen haluaa paeta melkeinpä hinnalla millä hyvänsä.

Ahneuteen voi liittyä myös jatkuva uuden kumppanin tavoittelu, koska elämyksille ahne vaihtaa paria heti, kun alkuihastus ja symbioosi on ohi. Arkirakkaus ei riitä.

Ahneutta on vaikea hillitä, koska se vie mukanaan, ruokkii itseään ja tekee sokeaksi. Itsekkyys ja jyrkkyys kasvavat. Vain oma etu merkitsee jotakin.

Lähteet: Voi hyvin 10/2020, kuvat omat

Hunajaisia aikoja

 

Testasin yhteistyössä Ruohonjuuren kanssa Manuka-hunajatuotteita. Ruohonjuuri on ollut jo vuodesta 1982 eettisen ja ekologisen kaupan edelläkävijä.

Ruohonjuuri perustettiin  vuonna 1982 samalla sen yritysfilosofiaksi muotoutui seuraava:"Ruohonjuuren toiminta nojautuu kestävän kehityksen periaatteisiin, joiden mukaan meillä ei ole oikeutta evätä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tehdä niitä asioita, joita meillä on oikeus ja mahdollisuus tehdä tänään."

Luomu Manuka-hunaja 100%, TA25+, 250g, 69,95€

Miksi tämä hunaja on niin kallista?

Manuka-hunajaa tuotetaan vain Uudessa-Seelannissa, koska  siellä kasvaa Manuka-pensaita, joiden kukinnoista mehiläiset ahkeroivat hunajaa. Manuka-hunajaa alettiin tutkia jo 1960-luvulla. Huomattiin, että osa Manuka-hunajista toimi tehokkaammin kuin toiset Manuka-hunajalaadut. Tätä ihmeteltiin ja haluttiin löytää tapa erotella lääkinnällisesti tehokkaimmin toimiva Manuka-hunaja.

Hunajan lääkinnällinen vahvuus määritellään tuottajista riippumattomissa laboratorioissa ja sertifioidaan asteikolla TA 5+-30+. Näin varmistetaan, että jokaisella asteikolla on sama laatutaso. Mitä korkeampi luku on sitä vahvempi on lääkinnällinen vaikutus. Esimerkiksi 10+ on vähintään 10 kertaa voimakkaampi kuin Manukahunaja 0. Hunajaa, joka on korkeimmilla asteikoilla, saadaan kerättyä vähemmän vuodessa. Tästä johtuen hunaja voi olla kallista. Tämän Ruohonjuuren hunajan TA-arvo on +25 eli se on hyvin korkea.

Sonnetorin huippulaatuinen, raaka, pastöroimaton Manuka-hunaja on maultaan täyteläinen. Se sisältää sokereita, proteiineja, aminohappoja, vitamiineja ja flavonoideja.

Ruohonjuuressa myydään vain Manuka-hunajia, joiden aktiivisuusluokitus on yli TA 8+. Sen alle luokitelluista on vain hyvin vähän hyötyä. Muista siis tarkistaa aina aktiivisuusluokitus.

Manuka-hunaja on Uudesta-Seelannista ja sitä on käyttänyt alkuperäiskansa maorit sen lääkinnällisten ominaisuuksien takia.

Kaikilla hunajilla on antibakteerisia vaikutuksia, mutta ainoastaan Manuka-hunaja on luokiteltu lääkinnälliseksi hunajaksi. Kuvan Makuna-hunajaa myydään yliopiston apteekin verkkokaupassa monenlaiseen vaivaan.

Mihin vaivoihin Manuka-hunajaa voidaan käyttää?

• flunssat ja tulehdukset
• antibakteerinen vaikutus
• antifungaalinen vaikutus, sieniä tuhoava
• antiviraalinen vaikutus, viruksia tuhoava
• antiseptinen vaikutus, puhdistava ja tulehduksia ehkäisevä vaikutus
• tehokas suolisto- ja vatsatulehduksiin
• haavojen hoito

Annostus:

- ennaltaehkäisyyn riittää 1 tlk päivässä

- kun tauti on päällä annosta voi lisätä 4-6 tlk päivässä

- ulkoisesti levitetään haavoille ja palovammoille

Teimme miehen kanssa testin tavallisen suomalaisen hunajan ja Manuka-hunajan välillä. Manuka-hunaja voitti, koska se ei ollut niin tyrmäävän makeaa vaan täyteläistä, herkullista,  aromikasta, toffeemaistakin. Lisäksi sen väri oli erilainen kuin tavallisen kukkaishunajan, ei keltaista vaan paahteisen kaunista kullanruskeaa. 

Kokeilin  Manuka-hunajan tehoa myös suupielen halkeamaani. Olen yrittänyt saada halkeaman pois  B-vitamiinikuurilla, kortisonivoiteella ja Bepanthenilla. Ei ole auttanut. Monesti suupielen halkeamat  liittyvät minulla flunssaan tai alikuntoon. Nyt ei sellaista ole. Tämä ei ole mikään maksettu mainos, mutta Manukahunajalla halkeama parani viikossa. Laiton hunajaa suupieleen kaksi kertaa päivässä. 

Manuka- eteerinen öljy, 10 ml, 55,99€

Tuoksua ja tunnelmaa!

Öljy on valmistettu Uuden-Seelannin Manuka-pensaasta ilman raikastamiseen.  Manuka-pensaasta saatavaa eteeristä öljyä voidaan polttaa tuoksulyhdyssä tai tuoksukivellä.  Sen tuoksu on tunnettu puhdistavuudestaan.

Öljy on peräisin kasvin puhtaimmista uutteista, eikä se sisällä keinotekoisia lisäaineita.

Miten käyttää eteerisiä öljyjä?

Tuoksulyhty ja ilmanraikastaja: Käytä eteerisiä öljyjä hyvän ilmapiirin luomiseksi ja huoneilman raikastajaksi esimerkiksi ilmankosteuttajassa. Voit myös lisätä muutaman tipan suihkepullon veteen ja sumuttaa hyvää tuoksua huoneeseen. Voit myös pirskotella vähän öljyä matoille tai petivaatteisin. 

Käytin Manuka-eteeristä öljyä tuoksulyhdyssä, ja tuoksuttelin sitä pitkään. Tuoksu on omalaatuinen ja raikas, vaikeasti määriteltäväkin mutta  miellyttävä.  Siinä on  salvian, muskottipähkinän, vienon aniksen, krysanteemin ja neilikan kukkien tuoksua. Kokonaisuutena tuoksu on piristävä.

Suihku tai kylpy: Lisää mieltymyksesi mukaan 5-10 tippaa öljyä kermaan tai neutraaliin suihkusaippuaan. Kylpyaika on noin 20 minuuttia.

Vartaloöljy: Lisää mieltymyksen mukaan muutamia tippoja ruokalusikalliseen neutraalia ihonhoitoöljyä. Helli hieroen mieltäsi ja kehoasi.

Kasvojen kauneushöyrytys ja höyryhengitys: Lisää 2-3 tippaa eteeristä öljyä 1-2 litraan kuumaa vettä, ja pidä kasvot pyyhkeen alla 2-3 minuuttia. Varo silmiä.

Öljyparfyymi: Käytä parfyymin tapaan ranteeseesi tai korvan taustaasi. Tee tällöin laimennus esimerkiksi arganöljyyn   (10-12 tippaa eteeristä öljyä 10 ml:aan perusöljyä). Eteeristä öljyä voi käyttää myös sellaisenaan muutaman pisaran vaatteille, ei silkille. Värilliset öljyt voivat jättää väritahroja. Tällaisia ovat muun muassa mandariini ja patsuli.

Manuka honey drops-pastillit, 22g, 19,99€

Maukkaat ja terveyttä puhkuvat Manuka-pastillit rikastavat ravintoasi. Manuka on terveellinen herkku, ja nyt entistä kätevämmässä pastilli-muodossa.

Manuka-hunajan hyödyt: Manukasta saat kehoosi uudistavaa luonnonvoimaa ja monia tärkeitä kivennäis- ja vitamiiniaineita. 

Antibakteerinen Manuka-hunaja omaa pitkät perinteet luonnonlääkinnässä. Se on karhean kurkun lievittäjä, kätevä haavojen hoitoon ja hyvä tukipilari aktiivisessa elämässä.

Manukapastillit ovat herkullisia. Niissä on hunajaisen yrtillinen maku.

  

Miten saada itsensä liikkeelle?

Nyt kaamosaikaan minulla on ensi kertaa kaamosväsymys - tai en ole sitä aiemmin huomannut, kun on ollut niin kiire töiden kanssa. Aivan ensimmäisiä kertoja minun on pitänyt pakottaa itseni lenkille, vaikka siitä on tullut rutiini 40 vuoden aikana. Nyt sohva kutsuu. Löhöily, lukeminen ja mietiskely. Se on aika luonnollista tähän aikaan vuodesta, mutta motivaation sytyttämiseen on omat konstinsa.

 

1)Miksi sohvalla löhöäminen on niin paljon houkuttelevampaa kuin liikkuminen?

Evoluutiopsykologisesta näkökulmasta ihmiseen kuuluu tarve säästää energiaa. Esi-isämme olivat muinoin liikkumatta, kunnes oli pakko lähteä ruoan perään.

Ihminen pyrkii myös välittömään tarpeiden tyydytykseen. Siksi sohvalle suuntautuminen pitkän työpäivän jälkeen houkuttaa enemmän: siitä saa välitöntä nautintoa. Liikkuessa hyvä olo tulee  yleensä  vasta lenkin jälkeen. Sitä ennen on ponnisteltava. Näin ei ole tietenkään kaikilla.

  

2)Miksi liikkumista on vaikea aloittaa?

Liikkumisen taustalla voi olla monia psykologisia esteitä. Jos ei ole saanut lapsuudessaan vanhempien esimerkkiä liikunnasta, siihen ei ole tottunut. Myös ikävät ja nolot asiat aikoinaan koulun liikuntatunneilla voivat vaikuttaa siihen, että liikkuminen ei kiinnosta. Joillekin voi muodostua liikkumattomuuden identiteetti, ajatus siitä "ettenhän minä ole sellainen treenaaja".

3)Mitä motivaation löytäminen vaatii?

Itseohjautuvuusteorian mukaan motivaation löytämisessä on tärkeää itseohjautuvuus, autonomia, kokemus siitä, että on vapaa päättämään elämästään. Sisäinen itsestä lähtevä motivaatio on tärkeää.

Liikkumisen halu pysyy yllä paljon todennäköisemmin, kun se lähtee omasta päätöksestä eikä lääkärin käskystä.

Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että sosiaalinen laji voi sitouttaa joitakin harrastamaan. Ryhmässä liikkuminen on hyvä aloittelijalle, koska muiden tuki auttaa jaksamaan ja valmentajan ohjeistuksella itsetunto omista taidoista kasvaa.

4) Entä jos kuntosali tai lenkkeily eivät kiinnosta yhtään?

On harhaa, että kaikkien pitäisi pitää kuntosalista tai lenkkeilystä. Jos liikuntalaji on itselle mieluinen syntyy innostus: minähän voin kehittyä tässä paremmaksi! Tästä syystä eri lajien testaaminen kannattaa.

Kun oma laji löytyy, motivaation ylläpitämisessä auttaa tavoitteiden pohtiminen ja niiden jakaminen osatavoitteisiin.

5)Miten estää se, ettei into lopahda?

Kannattaa miettiä etukäteen, mitkä voivat olla syitä innostuksen hiipumiselle. Kun esteet ovat selkeinä mielessä, niihin on helpompi varautua.

Ihmismielessä pyörii kognitiivinen kehä, jossa ajatukset, tunteet ja toiminta vaikuttavat toisiinsa. Jos esimerkiksi tuntuu siltä, ettei jaksa lähteä jumppaan, voi pysähtyä miettimään: annanko tunteen vaikuttaa toimintaan? Toiminnasta seuraavat myönteiset tunteet vaikuttavat myös ajatteluun. Jos treenin jälkeen on hyvä olo, seuraavana päivänä se houkuttaa enemmän.

Lähteet: Hyvä terveys 13/20, kuvat Pixabay

  

Olen erityisherkkä

 

Minä olen erityisherkkä. Olen tuntenut sen aina nahoissani. Testitkin kertovat siitä. Oli aikoinaan tavallaan helpotus ymmärtää, mikä minua vaivaa, miksi minulla on voimakas ja väillä hyvin jännitteinen sisäinen elämä; miksi väsyn helposti, kun olen tavannut ihmisiä, ollut pitkään sosiaalisissa tilanteissa, äänten vyöryssä. Mutta on tässä erityisherkkyydessä hyviäkin puolia, esimerkiksi kyky tuntea syvästi ja lukea helposti muita ihmisiä.

Teininä sykkeeni kiihtyi helposti, sydän läpätteli ja tulkitsin sen huonoksi hermostuneisuudeksi. Myöhemmin ymmärsin sen vain kohonneeksi vireystilaksi, mikä on aivan hyvä tila, kun sitä pystyy itse säätelemään. Monikaan ei tule erityisherkkyyttä ajatellessaan ottaneeksi huomioon erityisherkän herkkyyttä myös ruumiillisille tuntemuksille. Erityisherkkyyttä pidetään usein vain jotenkin henkisenä tai ainakin sosiaalisena ilmiönä.

Teininä olin punkkari, joka oli vallitsevaa järjestelmää vastaan, opettajia ja koulua vastaan. Anarkisti. Hankala murrosikäinen tyttö. Lukioikäisenä olin taasen hämy, hippi, joka halusi paeta pahaa maailmaa ekstaattisiin kokemuksiin, psykedeeliseen musiikkiin, taiteeseen ja matkusteluun. Kaikki itämaisuus kiehtoi, ja ostimme ystävien kanssa vaatteita ja suitsukkeita Intian basaarista. Kuljimme Kiinan tossuissa tai avojaloin. Osallistuimme Rauhan-marsseille. Joimme punaviiniä ja unelmoimme. 

Lukioikäisenä kiinnostuin myös ekologisista ja eettisistä kysymyksistä ja osallistuin Koijärvi-liikkeeseen. Aloin kasvissyöjäksi. Nämä piirteet ovat säilyneet. Kenties olen myös sisimmässäni aina vain ikuinen punkkari ja hippi. Minun varmasti pitäisi kirjoittaa nuoruudestani oma postauksensa.

Erityisherkkyys käsitteen loi amerikkalainen psykoterapeutti Elaine N. Aron. Hänen mukaansa viidennes ihmisistä on erityisherkkiä. Toisaalta ei ole selvää rajaa  normaalin herkkyyden ja erityisherkkyyden välillä.

Osa lääkäreistä ja psykologeista pitää erityisherkkyyttä enemmänkin kokemuksellisena ja self-help-osastoon kuuluvana käsitteenä. Sitä ei pidetä tieteellisenä käsitteenä, eikä sille ole diagnoosia.

Herkkyys on pahimmillaan rasite ja parhaimmillaan rikkaus. Kun erityisherkkä ymmärtää ja hoitaa helposti kuormittuvaa hermostoaan ja tarkkoja tuntosarvia, elämä helpottuu ja rakentuu vahvemmaksi.

Herkällä ihmisellä on ikään kuin ohuet rajat itsensä ja muiden välillä. Melkein kaikki tulee rajojen läpi. Herkkä kuormittuu helposti, jos on melua, paljon asioita ja ihmisiä tai keskeytyksiä. Vähemmän herkällä on enemmän suojakuorta ja panssaria.

Monesti ujous ja introverttius liitetään herkkyyteen, mutta herkkiä on monenlaisia. On hyvin varovaisia herkkiä ja hyvin elämyshakuisia herkkiä. Myös ekstrovertti voi olla herkkä.Herkälle kuormitusherkkyys on perusasia, jonka kanssa pitää tulla toimeen.

Herkän kannattaisi tutustua kunnolla omaan herkkyyteensä ja kehittää itsetuntemustaan ja identiteettiä.

Jotta herkkyys voimavarana pääsisi käyttöön, muutaman perusasian on hyvä olla kunnossa. Herkän kannattaa panostaa itsensä huolenpitoon: uneen, ravintoon ja liikuntaan. Usein herkän keho on tosi herkkä, joten ei ole sama, mitä syö. Kehon latautuneisuutta voi purkaa liikuntaan. Hyvä uni palauttaa.

Osa herkistä voi arvostaa enemmän henkisiä harrastuksia kuin fyysisyyttä ja siksi laiminlyö kehoaan. Lisäksi herkkä pitää usein huolta muista ja sitten vasta itsestään.

Ympäristöllä on suuri merkitys erityisherkälle. Hän voi olla tosi tehokas, mutta fyysinen ympäristö, työilmapiiri ja -käytännöt vaikuttavat helposti häneen. Etätyöt, hiljaiset huoneet avokonttorissa, selkeä työnjako ja hyvä työilmapiiri helpottavat hermoston kuormittumistaakkaa. Osassa työpaikkoja nämä asiat osataan jo ottaa huomioon. Tietoisuus näistä voisi vielä laajentua, sillä ne asiat, jotka sopivat erityisherkälle, sopivat kaikille. Ne ovat aivoergonomisia.

Herkillä on paljon annettavaa työelämälle. He osaavat tarkastella asioita monesta näkökulmasta. Herkkyys edistää tilannetajua ja tuo oivalluksia ja ymmärrystä niin ihmissuhteisiin kuin asioiden kehittämiseen.

Monet erityisherkät ovat taiteellisia ja luovia. Jos jollakin on luova tapa tehdä töitä, häntä voidaan pitää häirikkönä. Ihmetellään, miten voit tehdä noin. Mutta siitä voi syntyä jotakin aivan uutta.

Osa herkistä voi olla analyyttisia ja kriittisiä. Tästä huolimatta heillä voi olla todella vahvat tunteet ja he käyttävät intuitiivisuutta työssään.

Herkkä, jolla on hyvä itsetuntemus, ei jää välttämättä työhön, jota ei koe omakseen, vaan päätyy vaihtamaan työtä tai kehittämään itseään kohti sitä, mihin hänellä on valmiuksia.  

Parisuhteen solmiminen voi tuntua erityisherkästä tavallista vaikeammalta. Sen edellytys on, että molemmat arvostavat toisiaan ja ymmärtävät herkkyyttä, tai antavat sille ainakin tilaa.

Herkät saattavat olla tosi hyviä ennakoimaan ja sovittelemaan riitoja. Tosin herkän ihmisen vahvuudet voivat myös kääntyä haasteiksi, jos toinen käyttää niitä hyväkseen.

Mutta sitten kun herkkä kokee suhteessa turvallisuutta, esimerkiksi seksistä voi tulla yksi elämän isoja asioita - voimakas, herkkävaistoinen, aistillinen kokemus.

Herkillä on myös taipumus pohtia elämäntarkoitusta. Välillä niin intensiivisesti, että heillä tuntuu olevan koko maailman taakka harteillaan. Monilla henkisyys ja hengellisyys lisääntyvät iän myötä. Osa pohtii jo hyvin nuorina elämään ja kuolemaan liittyviä asioita, oikeudenmukaisuutta, maailmankatsomuksellisia kysymyksiä.

Parhaimmillaan herkkyys voi olla upea elämää rikastuttava asia ja olennainen ymmärryksen väline.

Täällä voit tehdä Heli Heiskasen herkkyystestin.

Lähteet: Voi hyvin 8/12, kuvat omat

Hyvää uutta vuotta 2021 ja mennyt vuoteni!

 

Ihanaa ja onnekasta uutta vuotta kaikille!

Ja rakkaudelliset kiitokset teille kaikille blogiani seuranneille!

 

Olen tässä ajatellut mennyttä vuottani, joka oli yksi vaikeimmista vuosistani. Korona muutti elämää ja oli kokonaisuudessaan surullinen ja pelottava. Mutta uskon, että se teki ihmisistä myös empaattisempia. Jotakin hyvääkin. Ja tämä vuosi on taatusti parempi sen kannalta, koska saatiin rokotteetkin.

Tuntuu kuin paarustin ja kaatuilin monta kertaa vuoden mittaan. Tähän suurin syy oli korona sekä epätietoisuus, päättämättömyys ja ahdistus siitä, lopettaisinko päivätyöni. Lopetin. Se oli yksi elämäni suurimpia ja vaikeimpia päätöksiä. Olinhan työelämässä vähän vajaat 30 vuotta. Välillä tuntui, kuin seisoisin iljanteisen kuopa reunalla. Hypätäkö? Vai ei? Mutta olen jonkinlainen hupakko noissakin kysymyksissä, ja synnynnäisenä tollona en halua hypätä.

 

Ja työn lopettamisen    päätöksestä taas syntyi monenlaisia tunteita ja mielialoja. Surua, luopumista, tarpeettomuuden tunnetta ja pitkäaikaista varjoani ahdistusta. Haluaisin niin olla kohtalainen ihminen. Se tavallinen. Jos sellaista nyt onkaan. Mutta on onneksi toivo, joka kannattelee minua vaikeidenkin asioiden kanssa.

Metakkaa en tunnetiloistani miehelle pitänyt, koska hänellä on oma ongelma, työuupumus. Onneksi ahdistukseen auttavat nykyisin hengitysharjoitukset, meditaatio ja mindfulness. Yksinkertaisemmillaan se, että vain laskee hengityksiään ja pitää sisäänhengityksen lyhyempänä kuin uloshengityksen.

Tunsin olevani luopio, kelvoton houkka, akan räihnä, omituinen luikkija työtä tekeviin ihmisiin verrattuna.

Viime vuoden tammikuun alussa aloin laihduttaa aika niukalla, mutta terveellisellä ruokavaliolla. Olin tarkka siitä, että sain myös proteiinia tarpeeksi. Kaikki höttöhiilarit, valkoisen sokerin ja jauhot, pastat, riisit jätin pois. Jätän edelleenkin paitsi karkkipäivinä.

Suurin motivaatio laihduttamiseen oli se, että verensokerini oli yli viitearvojen ja se laskikin sitten viitearvoihin vain muutaman laihdutuskilon jälkeen. Laihdutin 13 kiloa viidessä kuukaudessa, eikä paino ole tullut takaisin - mutta joulun ajan syöminkien jälkeen luulen saaneeni muutaman lisäkilon. Mutta sehän kuuluu ihan asiaan. En ole punninnut itseäni vähään aikaan.

Saimme kevättalvella Siiri-kissin löytöeläintalosta. Hän oli villiintynyt pentu ja oli ensimmäiset kaksi kuukautta sängyn alla. Menetin jo melkein toivoni, että hänestä tulee kotikissa. Sitten vain yhtenä aamuna Siiri istui keittiön pöydällä, mutta ei antanut silittää itseään kuin vasta ajan kuluessa vähitellen. Nyt hän on jo onneksi kesyyntynyt, tekee tihutöitä; rapsii multaa kukista, repii vaatteita pyykkitelineestä ja osallistuu ruokailuun keittiön pöydän ääressä. Ja minähän en henno kieltää. Vähitellen pitäisi oppia Siiriä vähän kouluttamaan.

En ole koskaan hääräillyt niin paljon kotona kuin menneenä vuotena. Olen tehnyt tuhertanut  remonttia, siivoillut tavallista nöyremmin, leiponut, tehnyt tavallista parempaa ja monipuolisempaa ruokaa, järjestellyt kaappeja ja koko kotia. Keväällä istutin monia puita ja pensaita pihalle. Laitoin kasvimaan. Hedelmätarhan sorasin, kun kyllästyin taistelemaan tuloksetta vuohenputken kanssa. Kun en ole töissä, on jäänyt aikaa pesänrakennukselle. Lapset ovat lentäneet pesästä, joten pesästä on tullut mieheni ja minun suloinen rakkaudenpesä.

Pensasmustikan ja marja-aronien taimet.

Karviaisen taimi.

Salaattia kasvimaalla.

En ostanut menneenä vuonna uusia vaatteita, en ole ostanut reiluun kahteen vuoteen ilmastosyistä. Kirppareillakin olen käynyt harvakseltaan ja sieltä   olen ostanut joitakin vaatteita.

Nykyisin käytän aika usein pantaa.

Loppukesä ja syksy oli minulle hyvää aikaa, kun sain sienestää ja poimia mustikkaa ja puolukkaa. Tätä ennen en ollut poiminut marjoja vuosiin, vain sieniä, mies on ollut se perheen marjanpoimija. Mutta siinähän kävi niin, että innostuin taas uudesta asiasta ja ravakasti poimin mustikoita 100 litraa, puolukoita 60. Ja minä yllätyksekseni nautin. Miten lienee sitten ensi syksynä. Innostus ajatuksena on jo kuitenkin ohi.

Olen kirjoittanut koko menneen vuoden kaunokirjallista käsikirjoitusta. Olen ryöminyt iltaisin ja öisin kuin muinaiseen tarinoiden ja mielikuvituksen luolaan. Saanut huippukokemuksia. Silkkaa onnea. Flow-tilaa. Tosin vuoden loppua lähestyessä käsikirjoitus jumitti ja oli työläs rakenteellisesti. Toivottavasti jumi laukeaa, ja pääsen taas nautiskelemaan yltäkylläisesti kaunokirjallisesta kirjoittamisesta.

Joulukuun alusta jotenkin joulusta tavallista enemmän innostuneena - taas yksi innostuminen - aloin kokata jouluruokia ja leivonnaisia pakkaseen ja naapureille. Nautin. Myös Joulun juhlapyhistä nautin tavallista enemmän meidän pienen perheen kesken. Tunsin siitä suurta kiitollisuutta, että minulla on nämä rakkaat lähelläni.

Tunnen usein itseni akan kantturaksi tai metsän peikoksi, kun on niin paljon aikaa olla kotona. Eräs asiantuntija sanoi minulle, että kotona olemiseen tottuminen voi viedä vuodenkin.

Toisaalta olen kokenut voimakasta vapaudentunnetta. Olen vapaa, vapaa, vapaa! Voin nukkua niin pitkään kuin keho tarvitsee. Voin nauttia hitaista aamuista. Lenkkeillä nautiskellen valossa, hämärässä, pimeydessä. Katsella hämäryyden salaperäistä vaipumista pimeydeksi nyt talvella.

Vaikka mennyttä vuotta on varjostanut tämä työhomma ja korona, olen saanut kokea iloisia ja hyvä asioitakin. Ystävien tapaamiselle on enemmän aikaa. Kesäkuu syleili meitä helteillään. On omituista ja huvittavaakin, että kesän paras muisto on se, kun sirkkelöin ja moottorisahasin talven polttopuut ja kannoin raskaita lautoja , hiki valui silmiin asti, mutta se oli hyvä tunne,  hyvää hikeä. Ja niin kuin innostun helposti uusista asioista, innostuin tällä kertaa sirkkelöinnistä ja moottorisahaamisesta. Mieskin tsemppasi innostustani, koska niin hänen ei tarvinnut tehdä talven polttopuita.

  

Juhannuksen juhlintaa perheen kanssa. Juhannusseppeleestä tuli  koko yön juhlinnan jälkeen aamulla  mahtipontisen suuri.

Vuoden loppua kohden innostuin ayurveda-terveysfilosofiasta ja elämäntavasta. Siinä ihmiset jaotellaan fyysisten ja psyykkisten ominaisuuksien mukaan vataksi, pittaksi ja kaphaksi tai näiden yhdistelmäksi. Luin siitä suuren innostuksen vallassa paljon. Mutta. Mutta. Tämä innostus alkaa hiipua. Ja miksi? Ayurveda pyrkii täydelliseen terveyteen. Minua tökkii kaikki täydellisyys. En usko sitä edes olevan kuin vain hetkittäin. Ei pysyvänä tilana.

Lisäksi en pidä tiukoista ulkopuolelta annetuista säännöistä esimerkiksi syömiseen tai vuorokausirytmiin liittyen. Minusta säännöt pitää tutkia, tunnistaa ja työstää itse. Näin niistä voi tulla elinikäinen tapa.

Vähitellen on jäänyt pois monia ayurvedisiä tapoja. Aamuinen kielen puhdistus ja öljyllä purskuttelu. Minulle suositeltu syöminen muun muassa tietyin maustein. Minulle sopisi juustokumina, fenkoli ja kurkuma. En saisi käyttää tulisia mausteita, joista olen pitänyt koko aikuisikäni. Ayurvedassa määritellään myös unirytmi, joka ei sovi minulle. Lisäksi on vuosikalenteri kaikille persoonallisuustyypeille, jota pitäisi noudattaa esimerkiksi ruokavalioiden suhteen.

Ihonhoitojuoma, kaunistaja, jossa on ruusuvettä, kookosmannaa, punajuurijauhetta ja vaniljaa. Tämä keitetään täysmaitoon.

Juon edelleen iltaisin kurkuma-kardemummajuomaa.

On jäänyt melkein kokonaan pois myös ayurvedinen ihonhoito. Kansawand hieronta ja tiettyjen öljyjen käyttö. Kansawand on kuparinen tai teräksinen sauva, jossa on puinen varsi. Vaikka kasvohieronta on lyhyt, en viitsi tehdä sitä enää joka ilta.

Olen päättänyt, että otan jatkuvaan käyttöön  minulle sopivat palat ayurveda-elämäntavasta. En pyri täydellisyyteen. Se vähän harmittaa, että ehdin tilata netistä niin paljon mm. ayurvedaan liittyviä mausteita, öljyjä ja ruoka-aineita. No, käytän ne vähitellen loppuun, koska pidän mausteista.

Kansawand sauva ja öljy kasvojen hierontaan.

Tässä oli nyt poimintoja pieneksi muuttuneesta elämästäni. Uusi vuosi on varmasti parempi. On toivo.

Vielä edelleen:

Rakkaudellista ja hyvää uutta vuotta 2021!