Tämä on äkkipäätä syntynyt lyhyt vetäisypostaus. Blogger ei suostunut julkaisemaan toista tekstiä. Hoh, hoijaa tämä uusi Blogger. Kyllästyttää. Anteeksi jo etukäteen yksi ruma sana. Niitä vain tulee.
Minä en ole juonut alkoholia puoleen vuoteen. Olin myös juomatta, kun laihdutin viime vuonna tammikuusta kesäkuuhun, viisi kuukautta. Jos olisin juonut tuolloin, alkoholi olisi sotkenut aineenvaihduntani. Ja tietysti siinä on kaloreitakin.
Miksi tämä kokeilu olla juomatta? Minulla jo 1-2 lasillista viiniä pilaa yöunta ja saattaa aiheuttaa pääkivun. Siksi nyt ei edes kohtuujuomista. Haluan myös tarkkailla itseäni, josko kokisin enemmän mielenrauhaa ja mielenkirkkautta. Haluan myös rentoutua jollakin muulla tavalla kuin alkoholilla. Aidosti rentoutua. Aidosti kokea myös erilaisia tunteita iltaisin.
Alkoholi ei ollut minulle kenties ongelma. Join reippaasti alle riskirajan, naisilla 5-6 annosta päivässä tai 12-16 annosta viikossa. Vähitellen tavakseni kuitenkin tuli juoda punaviinilasillinen illalla. Kun juhlittiin, join enemmän, noin viinipullollisen. Seuraavana päivänä oli krapula. Ja vähän morkkis. Vaikka sille ei ollut mitään syytä. Oli vain väsähtänyt mutta levoton olo.
Ihmettelen sitä, miten paljon nuorena kestikään alkoholia ja miten humalahakuista juominen oli melkein joka perjantai. Saatoin juoda viinipullollisen pohjiksi ja sitten pubeissa ja yökerhoissa lisää. Silloin oli monesti syytä morkkikseen. Tuli toljailtua. Tuli höpötettyä. Tuli sanottua. Tuli kerran kustua poliisilaitoksen katolle. Olipas jännittävää, koska oltiin koko systeemiä vastaan... Tuli melkein simahdettua. Mentyä nukkumaan meikit kasvoilla. Aina sama ystävän kanssa. Minun myöhäiskeski-ikäisen keho ei todellakaan kestä samoja alkoholimääriä kuin nuorena. Niin se vain on.
Minua ei häiritse muitten juominen. Kotona joulun aikaan mies ja tytär tissuttelivat. Toisinaan ystävien seurassa muut juovat. Olen kertonut heille juomattomuudestani, eikä se häiritse heitäkään. Osaan kyllä juhlia ilman alkoholia. Vapautua. Olla hilpeä. Antaa mennä. Vai osaanko?
Mitä alkoholin tilalle? Välttämättä ei tarvitsisi mitään. Mutta olen huomannut, että toisinaan iltaisin minulla tekee mieli karkkia tai jäätelöä. Syön niitä aivan rauhassa, mutta en suureen painon nousemiseen asti, koska en halua pilata laihduttamiseni tuloksia. Laihduttaminen oli aika rankkaa ja nopeaa. Pikadieetti. Aivan nykyisen ajattelutavan vastaista, vaikka söin terveellisesti.
Miten kauan tämä alkoholittomuuskokeiluni kestää? Ehkä vuoden, ehkä pidempään. Tämä ei ole tipaton tammikuu, jossa tuulettaisin mieltä ja maksaa kuukauden. Ehei.
Minä olen helposti uusista asioista innostuva ihminen. Olen edelleen innostunut tästä alkoholittomuudesta. Hyvin paljon.
Suhteeni alkoholiin on myös ambivalentti, koska äitini oli alkoholisti. Samoin miltei kaikki hänen sisaruksensa ja isänsä. Alkoholismi on addiktiosairaus ja usein perinnöllinen. En halua toistaa äidin addiktiota. En halua alkoholista ongelmaa. Kun on aivan tarpeeksi muitakin ongelmia. Esimerkiksi nyt tämä työelämästä pois heittäytyminen ja kotona olo vaatii melko uutena juttuna tunnetyöskentelyä.
Yksi tuleva postaukseni kertoo teoriassa, mitä saa alkoholin tilalle, kun luopuu siitä. Olen saanutkin jo. Ja ainahan minun pitää sitä teoriaa vääntää.
