Moni syö turhia lääkkeitä

En ole tähän asti tiettävästi syönyt turhia lääkkeitä. Ehkä nuorempana turhia antibioottikuureja.  Kipu- ja masennuslääkkeet on tullut tarpeeseen. Tiedä sitten tulevaisuudessa...

Lääkebisnes ja -markkinointi luo salakavalasti tarpeita hoitaa ja lääkitä ihmistä turhaan. Lääketehtailusta on puhuttu jo 1990-luvulta alkaen. Syntyi medikalisaatio eli lääketieteellistäminen. Terveistäkin voidaan tehdä sairaita. Lääkäreillä on aika usein kontakteja lääketehtaisiin.

Esimerkiksi 1990-luvun lopussa markkinoille tuli lääke yliaktiiviseen virtsarakkoon. Luotiin diagnoosi: Äkillinen virtaamistarve. Jota piti tietysti hoitaa lääkkeillä. Isolle osalle ihmisistä lääkkeestä ei ollut mitään hyötyä.

Kaikille naisille tulee vääjättömästi vaihdevuodet. Pitäisikö kaikkien käyttää hormonikorvaushoitoa? Onko vaihdevuodet tavalliseen elämään kuuluva asia vai jonkinlainen sairaus, johon tuputetaan hormonihoitoa? Todella kovista oireista kärsivä tarvitsee varmasti hormonikorvaushoitoa. Se parantaa hyvinvointia. Ennustelen kuuluvani itse tähän ryhmään. Ja aion ottaa hormonikorvaushoidon mukisematta. Vaikka se lisää rintasyövän riskiä. Toisaalta suojaa osteoporoosilta ja sydän- ja verenkierto elinten sairauksilta.

Jenkkilässä on myös keksitty, että miehelläkin on vaihdevuodet. Enpä oikein usko tuohon. Heillä on ehkä joitakin henkisiä muutoksia keski-iässä kuten väsymystä ja seksihalujen vähenemistä. Mutta miehillä siittiöiden tuotanto jatkuu läpi elämän. Sen sijaan naisella ei irtoa enää munasolu. Mies voi tulla isäksi minkä ikäisenä tahansa. Nainen ei.

Miehillä testosteronin määrä voi vähän laskea. Juuri tähän testosteroniin lääkebisnes on iskenyt. Miehille myydään muun muassa testosteronia lisäävää geeliä.

Joidenkin lääkäreiden mukaan lääkebisnekseen kuuluvat myös kolesterolia parantavat satiinit ja osteoporoosilääkkeet. Niitä syödään kriittisten lääkäreiden mukaan turhaan. Kolesteroliarvoja voi itse laskea syömällä terveellisemmin. Yli kymmenen vuoden käyttö osteoporoosilääkettä heikentää luita entisestään.

Potilaiden olisi hyvä uskaltautua kyseenalaistamaan saamiaan lääkkeitä ja hoitoja. Sairaaksi leimaaminen voi ahdistaa, aiheuttaa huolta ja stressiä. Lisäksi palaa rahaa.

Oletko sinä koskaan havainnut syöväsi turhia lääkkeitä?

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.8.2018, kuvat Pixabay

Kunnioitus on parisuhteessa tärkeää

Kyllähän minä kunnioitan miestäni. Vaikka välillä tuntuu, että kunnioitus hukkuu arjen kiemuroihin. Kunnioituksemme perusta on samanlainen arvomaailma. Esimerkiksi emme ole mammonan perään. Haluamme elää hyvää arkea. Olemme kiinnostuneita henkisistä asioista. Maailmanparantamisesta. Olemme kiinnostuneet toisistamme ja erityisin tietenkin lapsistamme. Luonteiltaan olemme hyvin erilaisia. Mies on rauhallinen, vakaa, hidas. Minä vähän nopeanpuoleinen häslääjä, välillä epävakaa.

Parisuhteessa olisi hyvä käyttää kunnioittavaa puhetta. Hyvää vuorovaikutusta voi opetella  ratkaisemalla yhdessä vaikeat asiat heti. Ja kertomaan rohkeasti omista toiveistaan.

Kaikilla ihmisillä on suurin piirtein samanlaiset tarpeet. Mutta silti jokaisella on oma tapansa ja toiveensa  niiden täyttämiseen.

Ristiriitatilanteessa monille ihmisille yhteisiä tarpeita on luottamus, turva, kuulluksi tuleminen, hyväksytyksi tuleminen, rauha, rakkaus. Jotta  tarpeet pystyisi ilmaisemaan. Pitäisi osata käyttää niitä kuvaavia sanoja. Tarvesanasto voi olla yllättävän pieni. Monet helpottuvat, kun löytävät sanat tärkeille tarpeilleen.

Parit tuovat suhteeseen usein malleja lapsuudenkodeistaan. Ja saattavat olettaa. Että kumppani käyttäytyy samalla tavalla kuin isä tai äiti aikoinaan. Kodissa on voinut olla erilaisia tapoja muun muassa riitatilanteessa.

Rakentavassa vuorovaikutuksessa rohkaistaan ottamaan vähänkin hiertävät asiat puheeksi heti. Ristiriidat mutkistuvat, pitkittyvät, laajenevat, jos niitä ei käsitellä heti.

Erimielisyyksien käsittely rakentavasti ei ole totta tosiaan helppoa. Kodin mallit vaikuttavat taustalla. Ristiriidoista voi seurata syyllisyyttä. Mutta rakentava puhe ei sisällä tuomitsemista ja syyttelyä. Vaan lähtee tosiasioista.

Pitkissä parisuhteissa on vaarana. Että kuppania ruvetaan pitämään itsestäänselvyytenä. Kunnioituksen, kiintymyksen ja kiitollisuuden osoitus unohtuu. Mutta kannattaa välillä muistaa, että kunnioituksesta ja kiitollisuudesta parin molemmat osapuolet saavat voimaa ja energiaa arkeen.

Oletko pysynyt pitämään kunnioituksen yllä parisuhteessasi?

Lähteet: Voi Hyvin 7/2018, kuvat omat

Kuidunsaannilla ja masennuksella on yhteys

On todella hyvä, että nykyisin ajatellaan lääketieteessäkin. Että ihmisen mieli ja keho eivät ole erillään. Vaan yhteinen kokonaisuus! Ennen uskottiin, että ravinnolla on vaikutusta vain kehoon. Mutta eipäs enää. Mielenterveydellä ja hyvinvoinnilla on vahva biologinen perusta.

Tieto masennuksen ja ruokavalion yhteydestä päivittyy koko ajan. Kuidunpuute voi liittyä masennukseen. Samoin folaatin ja B12 vitamiinin puutostila.

Masennuksen todennäköisyys on pienempi, kun kuidunsaanti on 21 grammaa päivässä. Virallisissa ravitsemussuosituksissa suositellaan jopa 23-25 grammaa päivässä. Aika paljon pitää syödä kuitua saavuttaakseen tuon 21 grammaakin. Esimerkiksi kolme viipaletta ruisleipää, kaksi desilitraa marjoja, yksi desilitra papuja ja kaksi desilitraa raasteita. Tietty kuidunsaantiin voi tehdä omat tapansa ja ruokatemppunsa.

Tutkija Anu Ruusunen teki viisi vuotta sitten väitöskirjan ravinnon ja masennuksen yhteydestä. Tutkimuksessa ruoka-aineita oli muun muassa kasvikset, hedelmät, kala, pähkinät, kananmunat. Tulos oli selkeä: Ruokavalion laadun parantaminen vähensi masennusoireita.

Kuidut toimivat niin, että ne ruokkivat valikoivasti hyödyllisiä bakteereja suolistossa. Tämä on aivoille hyväksi. Tutkijat puhuvatkin aivo-suoliakselista.

Tiedetään, että masennus on sairaus, joka saa ihmisen syömään epäsäännöllisesti ja usein epäterveellisesti. Kun ei jaksa kiinnittää huomiota ruokaan. Kun tuskin jaksaa elää.

Silti ruokavalion parantaminen olisi masentuneelle tärkeää. Masentuneen kannattaisi syödä esimerkiksi täysjyväviljaa, hedelmiä, kasviksia, palkokasveja, marjoja, pähkinöitä, kalaa ja kasvisöljyä.

Uskotko sinä, että monilla mielenterveydenhäiriöillä on biologinen pohja?

Lähteet: Helsingin Sanomat 9.8.2018, kuvat  Pexel

Ei uskoisi: Suu, hampaat kertoo, miten voit.

Minä en tiennyt ennen tämän kirjoituksen lähteenä olevan artikkelin lukemista, että hampaat ja suu voi aiheuttaa vakaviakin sairauksia. Opinpa jotakin uutta. Minulla on hammaslääkärin pelkoa. Yritän jopa vähän vältellä vuosittaista tarkastusta. Lopulta menen sinne kuitenkin nöyränä. Kuin antautuneena. Reiän paikkaamiseen pyydän aina ehdottomasti puudutuksen. Seuraavaksi juttua siitä, mitä sairauksia huono suutilanne voi aiheuttaa. Tämä aihe on jotenkin niin vakava, että lisäsin siihen vähän hassuja kuvia.

                             Vakavat sairaudet

Hammaslääkäri voisi aivan hyvin sanoa: Avaa minulle suusi, niin kerron, miten voit. Suun ja sairauksien yhteenliittyminen johtuu siitä, että suu on kaikenlaisille bakteereille helppo väylä päästä verenkiertoon ja sitä kautta kaikkialle elimistöön. Jopa sydämeen saakka.

Sydänsairauksista kärsiville suun hyvä hoito on tärkeää, koska suun krooniset tulehdukset altistavat sydän- ja verisuonisairauksille. Pahimmillaan suusta peräisin oleva tulehdus voi olla kuin aikapommi, joka voi ilman hoitoa olla hengenvaarallinen. Se voi aiheuttaa valtimoiden kovettumisen ja tämän seurauksena sydän- tai aivoinfarktin.

Parodontiitti on suun sairaus, joka voi tuhota hampaan kiinnityskudoksia ja hammasta ympäröivää leukaluuta. Se kehittyy ientulehduksesta. Hoidotta seurauksena on hampaiden heiluminen ja lopulta irtoaminen. Hyvin vaarallisen parodontiitistä tekee se, että se voi vaikeuttaa muiden sairauksien hoitoa. Esimerkiksi reuman, psoriasiksen, suolistosairauksien.

                                 Yleiset sairaudet

Suun sairauksista yleisin on karies, joka tarkoittaa hampaiden reikiintymistä. Ikävää kyllä että hammasluuhun edennyt reikä aiheuttaa hammasytimen tulehduksen, johon tepsii vain juurihoito.

Kutiseva ja kirvelevä afta on vaaraton mutta ikävä vaiva. Neljännes suomalaisista kärsii niistä. Aftojen tarkkaa aiheuttajaa ei tiedetä, joten niitä on vaikea ehkäistä.

Kielessä voi olla joskus punoittavia laikkuja, jotka ovat yleensä kattakielen aiheuttamia. Ne voivat kirvellä, mutta ovat hyvälaatuisia, eikä hoitoa tarvita. Sen sijaan valkoiset laikut pitää tarkistuttaa, jos ne ei häviä viikossa. Ne voivat kieliä sieni-infektiosta tai solumuutoksista. Pahimmillaan suusyövästä.

Jos hampaita harjatessa tulee verta, se on yleensä merkki ientulehduksesta. Samoin hengityksen haiseminen tai paha maku suussa. Ientulehdusta aiheuttaa hampaiden pinnoille kertynyt plakki ja hammaskivi. Ientulehdusta hoidetaan poistamalla hammaskiveä.

                         Suunhoito

Suusairauksien välttämisessä tärkeintä on hampaiden hoitaminen. Eli säännöllinen pesu ja hammasvälien puhdistaminen. Hyvä suunhoito on tärkeää siksi, ettei tulevaisuuttaan voi tietää. Jos vaikkapa tulee tarvitsemaan tekonivelleikkauksen, suun tulehdukset on hoidettava ensin. Ortopedit vaativat nykyisin hammaslääkärin todistuksen, josta on käytävä ilmi, ettei suusairauksia ole. Suun bakteerit voivat kulkeutua leikkausalueelle ja sairastuttaa sen.

Onko sinulla ollut jonkinlaisia suuvaivoja? Käytkö hammaslääkärin vuositarkastuksessa?

Lähteet: Hyväterveys 11/2017, kuvat Pixabay, Pexel

Sopivasti häpeää

Lapsuudessani sain välillä hävetä kovastikin. Koulussa voitiin laittaa rangistuksesi nurkkaan seisomaan. Siihen aikaan opettajat saattoivat vielä nälviä oppilaitaan avoimesti.

Nuorena häpesin isän itsemurhaa. Häpesin äitini alkoholismia. Ajan myötä näin viisikymppisenä en tunne enää useinkaan häpeää. Mokailu kuuluu elämään. Epäonnistumalla oppii parhaiten. Paitsi autoilua minun tapauksessani.

Ihminen voi hävetä melkein kaikkea maan ja taivaan väliltä itsessään ja itsensä ulkopuolella. Tekemättä jättämisiään. Ulkonäköään. Suorituksiaan. Puheitaan. Ystäviensä tekemisiä.

Häpeä liittyy ihmisarvoon. Syyllisyys yhteen tekoon.

Häpeän kokemuksessakin on kyse keskitiestä. Siitä ettei häpeää ole liikaa ja häpeä on tervettä. Häpeä on arvokas tunne, sillä se estää meitä tekemästä pahaa toisillemme.

Ihminen, jolla on sopiva määrä häpeää, tajuaa tehneensä väärin. Hänellä on empatiaa.

Liika häpeä vie ihmiseltä luovuuden, kyvyn elää itsensänäköistä elämää. Se kahlitsee ja rajoittaa hyvinvointia.

Väärää häpeää vastaan suojaa hyvä itsetuntemus ja itsetunto.

Sosiaalipsykologi Janne Viljamaalta ilmestyi juuri uusi kirja

Hirveä häpeä! Suomalainen häpeä ja kuinka siitä pääsee eroon.

Vijamaan mielestä suomalaiset ovat eläneet pitkään samanlaisessa häpeäkulttuurissa kuin japanilaiset.

Vasta nuoret ovat vapautumasta häpeästä, joka litisti suuria ikäluokkia.

Suomalaiseen sodanjäkeiseen traumaan kuului. Neuvostoliiton pelko. Herran pelko. Naapurin pelko. Möhlimisen pelko. Erilaisuuden pelko. Muun muassa.

Nuoret aikuiset ei enää koe samanlaista häpeää kuin aikaisemmin.

Työssään psykologian opettaja Viljamaa on huomannut häpeän muuttuneen suurien ikäluokkien voimakkaastakin häpeästä jopa äärilaitaan.

Häpeä panee ripustautumaan auktoriteettiin. Enää opettajan titteli ei tuo automaattisesti auktoriteettia. Nykynuorilla on aina ollut mahdollisuus ilmaista mielipiteensä. He tuntevat arvonsa.

Nykypäivänä itseään ei kannata tai tarvitse vähätellä. Vaan omaa erinomaisuutta saa tuoda rohkeasti esiin.

Entistä itsekeskeisemmäksi muuttunut yhteiskunta on kuitenkin kehittänyt itsetunnon joillakin nuorilla liiankin suureksi. Heidän pitäisi opetella myös toisten kunnioittamista ja kuuntelemista.

Tulevaisuuden työelämässä nykynuoria ei johdeta huutamalla. He kysyvät aina miksi. Työn mielekkyys ja hyvä, rento työympäristö ovat heille tärkeitä.

Viljamaa kertoo, että jos hän joutuu jollakin tapaa rajoittamaan oppilasta tai vaikka arvosana ei miellytä. Oppilas saattaa puuskahtaa, että teen sinusta valituksen ja ilmoitan rehtorille. Monesti kyseenalaistetaan auktoriteetti, vaikka itse ollaan laiskoja. Mikä on harmi.

Mitkä ovat suurimmat häpeän aiheesi tai mokasi?

Lähteet: Helsingin Sanomat 6.9.2018, kuvat Pixabay

Päivän vaatteet ja metsään eksyminen, meikkaamisesta

Viikko  on taas vilahtanut nopsaan ohi. Jälleen kerran tuli todistettua, että olen kelvoton houkka suuntavaistossa. Eksyin taas metsään sieniretkellä.

Samannäköisten kuvien mekko on viime vuonna ostettu, merkiltään Esprit. Ja kuvat kuuluvat taas Epäselvään koulukuntaamme.

Niin, kävelin metsäautotietä ja riemuitsin tien varrella kasvaneista männynherkkutateista, kantarelleista ja kangasrouskuista. Jees! Sienikausi on vihdoinkin alkanut. Sienihullu viettää nyt kaiken liikenevän ajan metsässä.

Sitten näin houkuttelevan kuusikon. Olisiko siellä aukkopaikoissa mustatorviseniä? Minun on yleensä vakea löytää niitä. Tarkkaavaisuutta vaativin sieni minulle. Sitten valtava katras ilmestyi eteeni. Menin jotenkin ilosta sekaisin. Kun olin poiminut niitä miltei korin täyteen. En enää tiennyt missä olen. Missä metsäautotie on? Ajattelin: Nyt pitää toimia rauhallisesti, harkiten.

Mutta sitten näin jonkun matkan päästä lampaankääpiä ja säntäsin poimimaan niitä mahdollisimman paljon jo miltei täynnä olevaan koriini. Tunsin jo suussani iki-ihanien lampaankääpäpihvien maun. Sitten muistin. Että olen eksyksissä. Taas hoin itselleni: Malttia nyt. Tiirailin moniin suuntiin, mutta valoisampaa paikkaa ei maisemassa näkynyt missään. Siellä olisi voinut olla se metsäautotie. Kävelin sinne ja tänne. Hirvikärpäset pitivät pirskeitä päänahassani. Tarkoitus oli ollut panna huivi päähän. Mutta se jäi tarkoitukseksi.

Ei kun vanha konsti käyttöön. Soitin miehelleni ja kerroin olevani eksynyt. Syvä huokaus: Taas. Selitin missä päin olen ja minne jätin auton. Mies voisi lähteä auton löydyttyä kävelemään metsäautotietä ja huhuilemaan minua. Mutta vasta reilun kahden tunnin kuluttua. Kun hänen työnsä loppuisi.

                            En ole pitkään aikaan laittanut selfietä tänne.

                                          Opettelen selfieillä voittamaan valokuva-

                                         kammoni.

Siinäpä sitten kannonnokalla istuen tuumiskelin kaikenlaista. Kaipasin pesän jättänyttä tytärtäni. Ajattelin elämääni. Mietin paria filosofian kysymystä. Oikeastaan siinä oli ihan mukavaa olla. Kunnes kuulin mieheni huudot ja lähdin niitä kohti. Pelastava ritarini vähän äyski minulle, että etkö sinä ikinä opi ja harjoittele kompassin käyttöä. Minä leveilin hänelle mahtavalla sienisaaliillani. Vaikka ei se saisi olla itsestäänselvyys. Että hän joutuu minua syksyisin melko usein metsästä etsimään.

Surkean suuntavaistoni lisäksi olen oppinut, etten osaa meikata silmiäni. Onhan siinä ollut yli 20 vuotta taukoa. Meikkaan silmät vain juhliin tai erityistilanteisiin. Viimeksi kun meikkasin silmät miehen siskon hääjuhlaan. Mieheni sanoi. Että silmät näyttää siltä, että joku olisi lyönyt minulle mustat silmät. Yritin meikata smoky eyes luomia. Niin että luomiin tuli rutkasti tumman harmaata luomiväriä. Enkä osannut sitä hienosti jotenkin häivyttää. Tai muuta sellaista. Taidan seuraavalla juhliin meikkaamisella jättää luomivärin suosiolla pois. Kun en osaa.

Kynsiäkin olen yrittänyt viimeaikoina lakata. Eihän siitä kaunista jälkeä tule. Kun en kärsimättömänä ihmisenä jaksa odottaa lakan kuivumista. Ne on itse asiassa paremmat ilman lakkaa kuin  minun töpeksimällä lakatut.

Oletko sinä joskus eksynyt metsään?

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

           

Saako töissä riidellä?

Me ihmiset synnymme omanlaisina. Jokaisella on erilainen kokemusmaailma, mieli ja tausta. Siksi jokainen myös ajattelee eri tavalla asioista.

Työpaikalla pitää pystyä ottamaan erimielisyydet esille. Ikävä kyllä vastaväitteet tulkitaan yleensä hankaluudeksi. Vaikka ei pitäisi.

Ajatus koko ajan jatkuvasta samanmielisyydestä on melkein luonnoton.

Eriävän mielipiteen esittäminen on mahdollista silloin. Kun työpaikan perusasiat on kunnossa ja johtaminen hyvää.

Eriävälle mielipiteelle kannattaa olla tarkoin punnitut perustelut. Eri mieltä ei pidä olla vain siksi, että tykkää vastustaa. Yleensä vähän kaikkea. Tärkeää olisi toisten kuuntelu puolin ja toisin.

Mistä erottaa riitatilanteen, joka ei ole pelkkää erimielisyyttä? Siitä että korotetaan ääntä, nimitellään, haukutaan.

Riitatilanteessa kannattaa ottaa aikalisä. Ja rauhoittua. Sitten voidaan miettiä. Päästäänkö tilanteesta ohi omin voimin. Vai tarvitaanko ulkopuolista apua.

Melko usein töissä aiheuttaa pahaa mieltä se. Että pomon toiminta tuntuu itsestään epäoikeudenmukaiselta. Liian usein ajatellaan. Että kaikkien pitäisi ajatella samoin kuin esimies. Johtajat saattavat puolivahingossa sortua määräilyyn. Silloin johtamistapa aiheuttaa ristiriitoja. Ihmistä pitäisi lähestyä ihmisenä. Ei vain työntekijänä. Vaikka töissä ollaankin.

Monilla suomalaisilla työpaikoilla pelätään olla eri mieltä. Sitä arastellaan kuitenkin aivan turhaan. Oman mielipiteen kertominen on tärkeää koko työyhteisön kannalta. Mielipteiden kertominen on sovittelua ja keskustelua, joka antaa kokonaiskuvan.

On jopa riski, ettei koskaan olla eri mieltä. Jos samanmielisyys on aina tärkein toimintatapa. Ei uskalleta ottaa esiin epäkohtia. Asioista on hyväkin olla eri mieltä. Jotta ne kehittyvät eteenpäin. Kiistelyn ja erimielisyyden välttely voi lisätä epävarmuutta työpaikalla.

Seuraavaksi viisi vinkkiä erimielisyyksien esiin ottamista työpaikalla.

1) Esitä mielipiteesi kunnolla perustellen.

2) Kuuntele muiden mielipiteitä ja tule tarvittaessa vastaan.

3) Älä sorru henkilökohtaisuuksiin vaan pysy asiassa.

4) Muista, että erilaiset mielipiteet on rikkaus.

5)Jos todellinen riitely alkaa. Rauhoitu. Ja ota aikalisä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 2.9.2018, kuvat omat