Herkku, mättö, höttö

 

"Nyt tuli kyllä syötyä niin paljon, että täytyy  lähteä illalla lenkille."

Kukapa ei olisi kuullut vastaavaa lausahdusta ruokapöydässä ja tai itse ajatellut "hyvittävänsä" hampurilaisen hölkkäämällä tai salilla.

"Herkuttelin viikonlopppuna, joten nyt en voi ottaa jälkkäriä. Syötpä sinä paljon/vähän? Miten sinä tuollaista epäterveellistä mättöä syöt! Itsehän olen ollut puoli vuotta karkkilakossa. En syö hiilareita, koska ne lihottavat."

Tämäkin on tuttua puhetta. Kun ympärillä olevaa ruokapuhetta pysähtyy pohtimaan tarkemmin, alkaa ihmetyttää: Kenelle ja miksi selittelemme syömisiämme?

"Ruokapuhe ei ole pelkästään ääneen lausuttua, vaan myös puhetta itselle omassa mielessä. Se on sitäkin, mitä sanotaan rivien välissä, vihjataan tai jätetään sanomatta", psykologi Katarina Meskanen sanoo.

Taustalla voi kuulua tiettyjen ruokien tuomitsemista, pyrkimystä liialliseen kuriin ja nuhteeseen tai lihomisen pelkoa ja syömisen suorittamista.

Jutun alun esimerkeissä Meskanen tunnistaa ajatusmallin, jossa ruoka on jotain, joka täytyy ansaita:pitää treenata, jotta voi syödä tai syöminen on ikään kuin nollattava treenaamalla.

"Kaupankäynti syömisillä, erilaiset säännöt tai "ryhtiliikkeet" eivät kuulu tasapainoiseen ruokasuhteeseen"; Meskanen sanoo.

Tällaisen puheen toistuminen ympärillä luo sääntöjä siitä, miten "kunnon ihminen" syö. Tämän vuoksi päädymme selittelemään syömisiämme tai syömättä jättämisiämme toisillemme. Tämä kuulostaa ehkä harmittomalta, mutta pitää yllä haitallista ruokapuhetta.

Arkisella ruokapuheella on suuri vaikutus. Meskasen korvaan särähtävät esimerkiksi sanat "roskaruoka", "höttöhiilarit" "sallittu tai kielletty" herkku.

"Kieli luo mieltä. Se miten puhumme ruuasta ääneen tai mielessämme, luo todellisuutta."

Jos oma sisäinen puhe on hyvin ankaraa, syömisestä katoaa rentous ja nautinto. Paine tehdä oikeita vaihtoehtoja voi olla valtava.

"Esimerkiksi "höttöhiilareista" puhuminen luo mielikuvaa, että vaikkapa valkoista pastaa ei saisi syödä lainkaan." Valkoinen pasta ei ole yhtä ravitsevaa kuin täysjyväpasta, mutta sekin voi mahtua tasapainoiseen ruokavalioon. Roskaruuasta puhumalla taas tulee verranneekseen ruokaa roskaan. "Ruoka on ruokaa, ei sen pitäisi  sisältää arvolatausta."

10 keinoa syödä puhtaasti! Muuta ruokavaliosi puhtaammaksi!

Tällaisiin kehotuksiin törmää muun muassa somessa ja mainoksissa. Se on yksi aikamme trendeistä "syödä puhtaasti", eikä sitä ihannoivalta ruokapuheelta voi välttyä.

"Kun saman asian kuulee jatkuvasti, se alkaa tuntua tavanomaiselta tavalta ajatella", Meskanen sanoo.

On iso riski, että syöminen häiriintyy, jos lähtee toteuttamaan jonkinlaista "puhdasta" tai täydellistä syömistä. Se ohjaa ajattelemaan, että kun syö puhtaasti ja terveellisesti, on puhdas ja terve. Jos sattuu syömään toisin, herää syyllisyyden ja häpeän tunteita.

Vaikka tiukkia ruokasääntöjä onnistuisikin noudattamaan, ne tuskin tuovat onnellisuutta. On huolestuttavaa, jos tuntee hyvää oloa vain silloin, kun saa syömisensä toteutettua "puhtaasti" ja "täydellisesti".

Meskasen mukaan puhuu ravitsevasta ruuasta, joka on myös polttoaine kehollemme ja myös arjen nautinto.

"Vihdoinkin perjantai. Nyt voi hakea kotiin pitsaa."

Mutta miksi tarvitaan tietty viikonpäivä oikeuttamaan jokin ruoka? Miksi pitsaa ei voisi syödä vaikka maanantaina?

"Ihan jokaisen on hyvä miettiä, miten puhuu ruuasta. Se voi paljastaa paljon siitä, onko ruokasuhde tasapainossa", Meskanen sanoo.

Onko muun muassa perjantaipitsa palkinto, raskaan viikon raatamisella ansaittu? Siinä ei ole sinänsä mitään pahaa, Meskanen sanoo. Mutta jos ruoka on ainoa tapa palkita itsensä ja kokea mielihyvää, arkielämässä ei ehkä ole tarpeeksi muita mielihyvän lähteitä.

Herkkujen syömistä tai minkään muunkaan ruuan syömistä ei tarvitse selitellä on Meskasen yksinkertainen ohjenuora.

"Omia tai muiden ruokavalintoja ei ylipäätään ole tarvetta kommentoida. Jokaisella on oikeus ruokarauhaan riippumatta siitä, mitä syö."

Tietoisuus ruokapuheen merkityksestä kasvaa koko ajan, ja se on hyvä asia. Riittää, että on huomaavainen ja ymmärtää, että huoletonkin heitto voi olla toisen korvaan ahdistava.Ruokasuhteen häiriöt ovat hyvin yleisiä, emmekä voi päällepäin tietää, kuka kamppailee ruokasuhteensa kanssa.

Omaa sisäistä ruokapuhetta ja ajatuksia kannattaa muovata joustavampaan ja sallivampaan suuntaan.

"Sen sijaan, että miettii, onko jokin ruoka puhdasta, sallittua tai omien ruokasääntöjen mukaista, voi pohtia, onko se hyvältä maistuvaa, värikästä ja kauniisti katettu. Söinkö yhdessä muitten kanssa ja tuliko minulle hyvä olo", Meskanen sanoo.

Oma hyvinvointi lisääntyy, jos ruoka tai syöminen eivät ole suorite, vaan nautinto itsessään.

Lähteet: Hyvä Terveys 11/2024, kuvat Pixabay

Huomionhakuinen persoonallisuushäiriö

 

Moni saattaa tuntea ihmisen, joka haluaa olla koko ajan äänessä. Hän on teatraalinen ja näyttää suuria tunteita. Muun muassa tällaiset asiat kuuluu huomionhakuiseen persoonallisuushäiriöön. Se on mielenteveydessä diagnosoitavissa ja on siis tosiaan häiriö.

Toisten silmissä henkilö voi vaikuttaa poikkeuksellisen itsevarmalta - miten hän onkin noin rohkea ja uskaltaa olla koko ajan esillä?

Psykologi Thea Strandholmin mukaan: "Häiriössä on kuitenkin kyse nimenomaan alhaisesta itsetunnosta. Ihminen ikään kuin tulee olemassa olevaksi vain muiden huomion kautta."

Töissä huomonhakuisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä saattaa hakeutua rooleihin, joissa saa olla paljon esillä. Hän voi mielellään vetää muun muassa isoja palavereita. Olennaista on, ettei hän oikein siedä sitä, jos joku muu saa olla parrasvaloissa.

"Tällöin hän saattaa esimerkiksi osoittaa voimakkaasti tylsistymistään - hän voi selailla vaikkapa puhelinta loppupalaverin ajan."

"Hän voi työpaikalla olla myös rajaton. Hän saattaa kertoa esimerkiksi työkavereille liikaakin henkilökohtaisia asioita itsestään, kunhan saa tilanteessa huomiota."

                                 Kielon marjoja.

Rakkaussuhteissa häiriö aiheuttaa ennenpitkään ongelmia. Tasavertaisuus ja huomion antaminen ovat tärkeitä asioita, mutta huomionhakuiselle ne tuottavat hankaluuksia.

"Myös se voi aiheuttaa parisuhteessa haasteita, jos toinen on sosiaalisissa tilanteissa esimerkiksi flirttaileva eikä mieti, miltä tämä kumppanista tuntuu", Strandholm kuvailee.

Häiriö vai hankaloittaa myös ystäväsuhteissa. Huomionhakuinen ei useinkaan välttämättä jaksa keskittyä kuuntelemaan ystävien huolia ja mielipiteitä.

"Muut jäävät usein sivuun ja syrjään, koska tarve huomion keskipisteenä on niin tärkeää."

Huomionhakuinen persoonallisuus ei usein osaa epäillä itsessään olevaa vikaa. Tämä on yleistä kaikille persoonallisuushäiriöille.

"Häiriön takana voi olla menlaisia  syitä. Usein näkyväksi tuleminen on ollut elämän varhaisessa vaiheessa jollain tavalla vaillinaista".

Vanhemmat eivät ole juuri antaneet lapselle  huomiota tai hoitosuhde on ollut muulla tavalla katkonainen ja turvaton.

Huomionhakuinen osaa yleensä tuntea empatiaa eikä ole samalla esimerkiksi kostonhaluinen kuten narsisti.

Lähteet: Helsingin Sanomat 31.8.2024, kuvat omat

Elämää maalla 38.

Minä olen viisi vuotta vanhempi kuin mieheni. Nyt se alkaa jotenkin näkyä. Tutkijoiden mukaan ihmisillä on kaksi vanhenemispyrähdystä, noin 44-vuotiaana ja kuusikymppisenä. Minä olen miltei kuusikymppinen. Sain tyypin kaksi diabetes diagnoosin, vaikka veriarvoni ovat erittäin hyvät ja verenpaine miltei liian alhainen. Lääkäri sanoi, että se on minulla ehkä perinnöllistä. Mutta miksi se puhkesi nyt? Uskon, että iän takia.

Minulla on alkava nivelrikko toisessa polvessa. Olen jäykempi aamuisin kuin ennen. Selkä väsyy helposti puutarhatöissä, sienessä ja marjassa. Onneksi kuntosali ikään kuin aukaisee kehoni.

Mies on perusterve lukuun ottamatta huonoja kolesteroliarvoja ja verenpainetta. Hänellä on molempiin lääkkeet. Hänen partansa ja hiukset ovat osin harmaantuneet. Kaljua päälella. Mutta jotenkin mies on sutjakampi kuin minä. Hän kestää selän rasitusta hyvin.

Diabeteksen hoitoon liittyy jalkojen peseminen joka ilta: tarkka kuivaaminen, myös varpaanvälit ja rasvaaminen. En vain jotenkin ole saanut sitä rutiiniksi. Se vaivaa minua joka ilta. Ostin myös diabetessukkia, jotka tuntuvat jaloissa hyvältä, eikä niissä ole resoria.

Olen vaihtanut Veran haudalle kanervat ja havut. Kesäkukat olivat kuolleet. Muistan kun yhden kerran meni jalat alta Veran haudalla. Onneksi mies oli mukana ja sain nojautua häneen. Nyt olen jo rauhallinen haudalla.

Niin se vain syyskuu meni. Oli paljon auringonpaistetta, josta minä vilukissa olin tyytyväinen. Aamun sumu ja illalla kauniit auringonlaskut. Sienet, puolukat ja puutarhatyöt - onneksi suppilovahverot sietävät kylmää.

Olen ottanut loputkin kesäkukat pois. Daaliat olivat vielä muutama päivä sitten täydessä kukassa ja oli nuppujakin, mutta halla vei ne. Samoin kelloköynnöksen, krassin, keijuköynnöksen ja aitoelämänlangan. Toivon kovasti, että kärhöt kestävät talven.

Palasin entisiin tapoihin ja kolaroin auton. Olin kääntymässä pieneltä tieltä isommalle, kun tuli auto oikealta ja törmäsin siihen. Autonajaja oli helvetin vihainen. Haukkui minut perinpohjaisesti. Hänen autoonsa ei tullut näkyviä vaurioita. Minun/mieheni autoon tuli pintalommo. Toinen kuski otti valokuvan ajokortistani ja autostaan.

Aikaisemmin olen kolaroinut lähinnä peruuttaessani - kerran peruutin oppilaan autoon, ja siitä tuli suurta huvia oppilailleni. He tiesivät, että ajan lujaa, vaikka olen surkea kuski. Ihmettelen vieläkin, mistä he tiesivät tuosta. Ehkä joku oppilaani oli ajanut perässäni.

Teemme edelleen talven polttopuita. Nyt on sellainen tilanne, että vien ne kottikärryillä suojaan. Koivupuut ovat isoja. Miehen pitää pätkiä ne moottorisahalla ja sitten halkomiskoneella. Työni on helppoa, mutta kuitenkin alaselkäni kipeytyy.

Vesi on edelleen kaivossa vähäistä - alan jo ryytyä tilanteeseen. Saunaa pitää lämmittää kaksi kertaa viikossa, ja vesi on järvivettä. Mies roudaa sitä. Tiskaaminen käsin jo kyllästyttää.

Olen ollut koko viikon melko rauhallinen, pahaa ahdistusta ei ole ollut. Se menee näköjään kausittain.

Ei mitään muuta kuin:

Kivaa viikonloppua kaikille!

Miksi toinen ei kuuntele minua?

 

Kerrot hirveästä aamurumbasta ja puolison kanssa riitelemisestä ystävälle, joka tarjoutuu hyväntahtoisesti kuuntelemaan murhetta - mutta alkaakin kertoa omista parisuhderiidoista.

Tätä ilmiötä voi kuvailla arkisesti vastavalittamiseksi. Kyse on siis siitä, että yksi kertoo oman elämänsä hankaluuksista, ja toinen vastaa kuulemaansa oitis valittamalla omista murheistaan ennen kuin ensin äänessä olleen tilannetta ei ole laisinkaan käsitelty.

Vastavalittamisella on yleensä inhimillisesti hyvä tarkoitus, esimerkiksi halu osittaa empatiaa, sanoo psykologian tohtori Satu Kaski.

Vastavalittaminen on Kasken mukaan erittäin yleistä tavallisissa keskusteluissa, ja sillä on todennäköinen aivojen toimintaan liittyvä selitys: aivojen peilisolujärjestelmä kannustaa yhtymään keskustelukumppanin valitukseen, koska se on virittynyt matkimaan toisen toimintaa ja tunteita.

Peilisolujen takia toisen ihmisen kertomat asiat aktivoivat aivoissa helposti muistot omista vastaavista kokemuksista.

"Ihminen voi ajatella empaattisesti ilmaisevansa, että hän todellakin tuntee ja tietää, mistä toinen puhuu. Vastavalitus voi olla tapa ilmoittaa, että läheisen murheet kyllä kiinnostavat."

Helposti kuitenkin unohtuu, että toinen ihminen haluaa tulla kuulluksi. "Hän todennäköisesti haluaa kertoa tarinansa rauhassa loppuun ja saada vasta sitten osakseen tukea ja ymmärrystä."

Vastavalittamisesta syntyy haittaa, jos ihminen haluaa jatkuvasti päästä osoittamaa oman verrattoman kokemuksensa - eli pätemään.

Tällöin ihminen on suurimissa osaa keskusteluissa kuin kilpailussa. Hän haluaa osoittaa, että minä tiedän tämänkin ja minä olen kokenut jotain vielä kauheampaa.

Hyvin harvoin murheeseen kuitenkin auttaa, että toinen suhteuttaa sitä johonkin vielä pahempaan. "Sehän kertoo päinvastaista: toisella ei ole oikeutta valittaa."

Arkijärkeisesti voisi ajatella, että nimenomaan vastavalittamiseen ryhtyvän tulisi tarkkailla toimintaansa ja muuttaa tapojaan, koska ne eivät edistä tasavertaista vuorovaikutusta.

Kasken mukaan kummallakin osapuolella on vastuu vuorovaikutuksen sujumisesta. Molemmat voivat yrittää muuttaa kaavaa sellaiseksi, että molemmat tulevat kuulluiksi.

Keskeytetyksi tuleva voi muistuttaa toista  omasta kesken olevasta asiasta. Toiselle voi esimerkiksi sanoa, "että haluan kertoa asiani loppuun, koska tahdon kuulla siitä sinun mielipiteesi".

"On tärkeää osata pitää tällä tavalla itsestä keskusteluista,  etteivät toiset kuunnelleet, on tärkeä pitää jatkossa puolensa paremmin. Muuten välttelee osin omaa vastuutaan."

"Jos toinen puhuu, on kohteliasta antaa hänen puhua loppuun."

"Kuinka on valoisaa arvioida, kuinka paljon itse oli äänessä. Tietääkö itse keskustelun jäljiltä, mitä toiselle kuuluu - ja tietääkö hän, mitä minulle kuuluu?"

Toiselta voi saattaa jäkikäteen kysyä, jäikö juttelussa tämän mielestä jokin sanomatta tai kesken.

Toisen valitukset  omiin kurjiin kokemuksiin saattavat lohduttaa paremmin kuin kauniit tsemppaukset. Tällöin kokemus kurjuudesta on jaettu, eikä ihminen ole vaikeuksissaan yksin.

Lähteet: Helsingin Sanomat 7.9.2024, kuvat Mäntän ja Mäntyharjun Salmelan taidenäyttelyistä.

Elämää maalla 37.

 

Tämä viikko on ollut vaikea. Ehkä Ilta-Sanomien haastattelupyyntö surutyöstä laukaisi sen. En suostunut haastatteluun. Mutta tuo pyyntö laukaisi taas kauhean surun 21-vuotiaana kuolleesta Verasta. Itken ja vihaan Jumalan julmuutta. Jos sitä Jumalaa ei ole lainkaan.

Minulla on ollut myös kokoaikainen paha ahdistus. Niin paha etten ole voinut mennä ihmisten ilmoille ja käydä kuntosalilla. Kävelylenkkejä olen tehnyt. Ollut yhden ystäväni luona. Ehkä ensi viikolla yritän taas elää ns. normaalia elämääni ahdistuksesta huolimatta. Ahdistukseen ei auta hengitysharjoitus ja lääkkeet. Enkä halua syödä lääkkeitä hirmuisia määriä.

Sanotaan, että ahdistuksen alla ja syynä on muun muassa häpeää, syyllisyyttä ja pelkoa. Tunnen häpeää kymmenisen vuotta sitten tapahtumasta, mikä häpäisi minut. Syyllisyyttä tunnen irrationaalisesti Veran kuolemasta. En pystynyt pitämään lastani elossa. Myös läheisten itsemurhat aiheuttaa syyllisyyttä. Olisinko voinut tehdä enemmän heidän puolestaan? Ettei he olisi tehnyt itsemurhaa. Pelkoa tunnen esimerkiksi siitä, että toiselle tyttärellemme sattuu jotakin vakavaa, samoin miehelle.

Onneksi minulla on ystävä, joka ymmärtää ahdistustani, koska hänellä on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Olin viime keskiviikkona taas hänen luonaan yökylässä. Puhuimme paljon ahdistuksistamme. Se tuntui hyvältä. Että toinen ymmärtää.

Kaivostamme on vieläkin vesi lopussa, vaikka on satanut. Tiskaan illalla astioita käsin. Se edelleen rauhoittaa. Mutta on hän tämä melkoista härdelliä. Lämmittää järvivesi. Miehelle on myös raskasta tuoda talousvesi työpaikalta, ja muu vesi saaveilla järvestä.

Tyypin 2 diabeteksessa jalat pitää pestä joka ilta, kuivata myös varpaanvälit ja muu. Rasvata. En pidä siitä yhtään. Ehkä siitä tulee rutiini ajan kanssa.

En ole käyttänyt myös verensokerimittaria. Se on liian monimutkainen minulle, enkä itse asiassa pidä sitä tärkeänä. Mies osaisi mitata, mutta emme malta ennen aamiaista mitata paastosokeria Se siitä.

Löysin netistä erittäin hyvän proteiinivanukkaan ohjeen. Ei tarvitse ostaa kaupasta. Syön sitä aamiaiseksi marjojen kanssa. Kirjoitan tähän ohjeen:

8 dl maitoa

7 rkl maissitärekkelystä

sokeria tai steviaa tai muuta makeutusainetta

6 rkl proteiinijauhetta

mausteeksi mitä haluaa

Tuon proteiinijauheen tilasin Ruohonjuurelta ja se on valmiiksi vaniljan makuinen. Lisäksi siinä on chiansiemeniä, mantelia, kookosta, psylliumia, pellavansiementä, seesaminsiementä, auringonkukan- ja kurpitsansiemeneniä.

Maito ja maissitärkkelys sekoitetaan hyvin ja sitä kuumennetaan, ei saa kieuhuttaa, kunnes se sakenee. Lisätään proteiinijauhe.

Kukkamaat ovat surullinen näky. Paitsi daaliat kukkii. Täytyy vain uskoa, että se kuuluu asiaan. Ne lepäävät talven yli. Niin kuin ihmisenkin tulisi levätä. Otin muutaman pelargonian suuresta ruukusta ja isutin ne 12 senttimetrin ruukkuun, toin sisälle. Ensi kuussa siirrän ne  talvehtimaan kellariin. En ole ennen tätä tehnyt, mutta on kiva kokeilla.

Siivoaminen on käynyt hankalaksi. Siivoan vain kolmen viikon välein, mutta sitten perusteellisesti. Pyyhin myös kaappien ovat ja ulko-oven ovet. Pyyhin pölyt huolella. Imuroin. Moppaan. Jaksan tehdä samalla, kun kuuntelen musiikkia Spotifyltä.

Kasvimaalla on tekemistä nyt kun saalis on jo nostetettu. Pitää kitkeä rikkaruohot. Ehkä kääntää maat, mutta sen voi myös jättää kevääseen, koska maa on silloin kostea. Kukkapenkki pitää myös puhdistaa rikkaruohoista. Tilata krookuksen ja tulppaanien sipuleita ja istuttaa ne myöhemmin.

Hyvää viikonloppua kaikille! 

Pääkivun tavallisimmat syyt

 

Minulla on psykosomaattista jännityspäänsärkyä. Tunnistan, että se on nimenomaan psykosomaattista. Kun on elämässä vaikeaa tai stressiä,silloin on myös päänsärkyä. Reagoin päänsäryllä. Onneksi siihen auttaa tavalliset tulehduskipulääkkeet, ja päätä särkee harvoin.

Raskauksien aikaan minulle ilmaantui aurallinen migreeni. Kipu oli sanoinkuvaamatonta, eikä siihen saanut syödä päänsärkylääkkeitä. Pimeä huone helpotti migreeniä, joka kesti yleensä vuorokauden. Raskauksien jälkeen migreeni katosi.

Pääkivun tavallisimmat syyt

-Ruokarytmi. Liian pitkät ateriavälit voivat aiheuttaa päänsärkyä ja laukaista migreenin. Myös vedenjuontiin kannattaa kiinnittää huomiota, mutta kohtuus siinäkin.

-Niska- ja hartiajumi liittyy usein jännityspäänsärkyyn. Sitä aiheuttaa liikkumattomuus, huono työasento ja laitteiden katsominen alaviistoon.

-Näkö kannattaisi mennä tarkistamaan, sillä huono näkö voi kipeyttää pään. Jos päätä särkee sen jälkeen, kun on ollut kauan tietokoneella tai lukenut kirjaa, selitys voi löytyä silmistä.

-Hormonit vaikuttavat etenkin migreeniin. Päätä särkee usein ovulaation tai kuukautisten aikana. Kun estrogeenin tuotanto hiipuu vaihdevuosien seurauksena, päänsäryt vähenevät.

-Stressi voi aiheuttaa voimakastakin päänsärkyä. Jos päätä särkee usein töissä tai vaikkapa jonkun ihmisen seurassa, kannattaa pohtia, mitä näille asioille voisi tehdä.

-Uni. Unettomuus lisää päänsärkyä. Tätä tutkitaankin kiivaasti tällä hetkellä.

-Liikunta pitää kehon terveenä ja estää lihasjumeja. Se voi ehkäistä myös päänsärkyä.

Lähteet: Referaatti Kauneus&Terveys 12/2121, kuvat Pixabay

Miten oppia ilmaisemaan rakkautta vanhempia kohtaan?

 

Kysymys on laaja ja iso. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja sitä kautta syitä, että on vaikea sanoa rakastavansa.  Osalla ihmisistä on voinut olla vaikeita sukupolviriitoja, ja ihmissuhteet ovat olleet lujilla.

Joillakin on myös niin syviä säröjä, ettei niitä pysty vanhemman kanssa enää korjaamaan. Lapsuudessa on voinut olla turvattomuutta. Kenenkään ei tarvitse pakottaa sanomaan itseään "minä rakastan sinua".Taustalla voi olla myös kevyempi syy eli vaikeus sanoa nuo sanat.

Joku voi ajatella, ettei se kuulu meidän "perhekulttuuriimme". Ilmaus voi kuulostaa kornilta, ettei se kuulu edes kulttuuriimme vaan on jotakin amerikkalaista.

Myös siitä, kenelle kuuluu ilmaista rakkautta, voi olla erilaisia näkemyksiä. Monien mielestä "minä rakastan sinua" kuuluu parisuhteeseen. Joidenkin on helpompi sanoa se omille lapsille kuin vanhemmilleen.

Mutta onko pakko sanoa nuo "minä rakastan sinua"? Voisiko löytyä jokin muu omaan suuhun sopiva ja molemmille luontevampi tapa ilmaista sama asia, esimerkiksi "sinä olet minulle tärkeä"? vaikka lapsuuden perheessä ei olisi saanut mallia rakkauden ilmaisusta sanoin, moni oppii sitä parisuhteessa.

Jotkut iäkkäät vanhemmat ovat tunneilmaisuudeltaan estyneitä, välttelevän kiintymissuhteen kasvatteja. He ovat voineet saada myös perinnöksi halveksuntaa tunteiden ilmaisua kohtaan. Moni iäkäs on lapsena kasvanut suorituskulttuurissa, jossa tunteet on sivuutettu ja niitä on pidetty vähäpätöisinä.

Rakkauden ilmaisua vanhempia kohtaan voi aloittaa pikkuhiljaa, aloittamalla vaikka halauksesta. Kun lähtee vanhempien luota kyläilystä, voi esimerkiksi halata ja sanoa"kyllä te olette niin tärkeitä ihmisiä minulle".

Heti ei tarvitse sanoa "minä rakastan sinua", koska se ei sovi omaan suuhun ja tuntuu kiusalliselta ja absurdilta. Tarvitaan tunneälyä ja pieniä askeleita. Ei ole koskaan myöhäistä opetella tunteen ilmaisemisen taitoja.

Lähteet: Helsingin Sanomat 6.6.2020, kuvat omat