Ilon latistava tyhjyys

Kaikki  tuntuu tyhjältä. Voi olla vaikea innostua mistään. Nämä ovat anhedonian tunnusmerkkejä. Ihmisiä joiden elämästä katosi ilo on runsaasti.

Psykologi Lotta Heiskanen sanoo, että anhedonia tarkoittaa mielihyvän puutetta. Tällöin ihmisen on vaikea kokea iloa sellaisista asioista, joista on aikaisemmin nauttinut.

"Eikä kyse ole siitä, etteikö ihminen haluaisi kokea mitään hauskaa, mutta jotenkin ne tunteet latistuvat", Heiskanen sanoo.

Vastaanotollaan Heiskanen kohtaa usein ihmisiä, joiden tunteet voivat olla jollain tapaa hallitsemattomia, ja olo esimerkiksi ylivirittynyt, hätäinen tai aggressiivinen.

"Ja sitten toisessa ääripäässä voi olla sitä, että mikään ei oikeasti tunnu miltään. Mikään ei tunnu hyvältä tai kiinnostavalta - tuntuu vain tyhjältä. Se on sitä anhedonian kokemusta", Heiskanen sanoo.

Anhedonia ei ole mikään itsenäinen mielenterveyden häiriö. Ei ole olemassa mitään anhedonian diagnoosia. Anhedonia on tunnettu oire, joka voi kytkeytyä moniin psyykkisiin sairauksiin. Se voi olla  esimerkiksi masennuksen, skitsofrenian ja jonkin traumaperäisen häiriön oire.

"Usein se liittyy masennusoireisiin, mutta voi se olla esimerkiksi liiallisen stressinkin oire."

Ilon katoaminen elämästä voi johtaa siihen, että ihminen vetäytyy herkästi omiin oloihinsa ja jää yksin.

Anhedonia saattaa ilmaantua nopeasti tai hitaasti. Yhtäkkinen ilon ja mielihyvän katoaminen voi Heiskasen mukaan liittyä vaikkapa johonkin sairausjaksoon tai kuomittavaan tilanteeseen.

Ilon latistava tyhjyys voi johtua jo siitä, miten ihmistä on lapsena kohdeltu ja kohdattu. "Usein se liittyy jotenkin  sellaiseen, että ihminen on jäänyt liian vähälle ja liian yksin."

Pienen lapsen tunteiden säätely tapahtuu yhdessä toisten ihmisten eli tyypillisesti vanhemman kanssa. "Aikuinen ikään kuin ensin lainaa sitä taitoa lapselle. Pikkuhiljaa ihmiselle rakentuu kyky säädellä itsenäisemmin omia tunteitaan." Siis muun muassa esimerkiksi kyky itsensä rauhoittamiseen sekä virkeänä, toiveikkaana ja iloisena pitämiseen.

Vahempi ei ole kenties suhtautunut lapseensa hyväntahtoisen uteliaasti, koppaamaan tarvittaessa syliin tai viemään ilon ja leikin maailmaan. Lasta ei välttämättä ole katsottu ilahtuen. Lapsi voi nähdä vain ilmeettömän ja mielihyvää kokemattoman vanhemman.

"Ehkä vanhempi - joka ei pysty iloitsemaan lapsestaan, koska mikään ei tunnu miltään - tarvitsisi enemmän ympäröivän yhteisön tukea ja turvaa."

Jos ilo on kadonnut elämästä se ei ole kuitenkaan peruuttamaton. Heiskanen kertoo, että psykoterapia yleensä on tehokasta hoitoa yleisempiin mielenterveyden ongelmiin ja samalla elämänilon etsintään.

Tyhjyyden tunteista ei tarvitse yrittää päästä eroon omin voimin. Merkitykselliset yhteydet muuhun maailmaan tuovat Heiskasen mukaan yleensä iloa elämään, joten helpotus alkaa usein neljän seinän sisältä poistumisella.

Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 8.11.2025, kuvat omat