Elämää maalla 100.

 

Taas viikko on hurahtanut nopeasti, ja olen kuntosaleillut kovasti. Kuinka nautinkaan siitä. Olin viime viikonlopun ja maanantain ystäväni luona Mikkelissä. Häntä ahdisti niin paljon, että hän kaipasi jotakin ihmistä lähelleen. Lopulta ahdistus loppui.

Eilen oli diabeteshoitajan vastaanotto. Hän mittasi pitkän verensokerin ja se oli viitearvojen sisällä, vaikka oli herkkupäivä tiistaina. Söin  karpalo-kinuskijäätelöä purkin, salmiakkia ja vähän suklaata - olin ihan ähkyssä. Hoitaja tutki jalat ja ne olivat hyvässä kunnossa. Sain Saaren Taialta lahjaksi käsi- ja kynsiöljyn, koska ostin superseerumin. Käytän sitä jalkapohjiin ja se imeytyy yllättävän nopeasti.

Saaren Taian superseerumi maksaa sata euroa ja vähän yli. Minusta se on paljon. Seerumin  luvataan vähentävän ryppyjä 30 prosenttia. Olen huomannut alkavien suunpielessä olevien sulkeiden vähän silottuneen. Samoin suupielestä alaspäin murheryppyjen. Mutta kummatkaan rypyt eivät silottuneet merkittävästi. Ehkä tilaan tuotetta lisää, kun nykyinen purkki loppuu. Seeerumi ei ole riittoisaa.

Kerroin jo aikaisemmin, kun täytin 60 vuotta, sain pienen kriisin ja ostelin monta seerumia. Ehkä väliin voisin käyttää Muru Murun C-vitamiiniseerumia tai Frantsilan peat&roseseerumia tai Evolven Bio-retinol+C Boosterseerumia. Nämä ovat ne seerumit, mitä hädissäni ostin - mutta unohdin ostaa kasvovoiteita. Niitä pitää siis vielä ostaa.

Kampaamossa leikattiin, värjättiin kuparia ja kullanvaaleita raitoja hiuksiin, värjättiin etuhiuksissa oleva vaalea palkki uudestaan ja nypittiin kulmakarvat ja hillitysti värjättiin. Olin tyytyväinen lopputulokseen.

Edellisessä kampaamossa oli kuusi tuolia ja kauhea melu, kun naiset kälättivät. Kampaaja oli hyvä. Jokaisella kerralla oli sama kampaaja.

Virtsaaminen on edelleen vaikeaa. Vain aamulla tulee paljon virtsaa itsestään - varmaan myös edellispäiväiset. Muuten päivällä ja illalla joudun tiristämään - mutta en halua katetria!

Onnistuin siirtämään kuvia kännykästä koneeseen. Se oli melko holtitonta näpräämistä. Nyt en muista - miten sen tein. Pitää taas yrittää. Ei nyt ainakaan tarvitse viedä konetta ja kännykkää kauppaan, josta ne ostin. Pyytäisin myyjä Attea neuvomaan. Hän ei neuvo liian nopeasti ja kirjoittaa ylös, miten siinä toimitaan.

Tilasin jo köynnöskukkien siemenet. Toivottavasti Tokmannilla on kylvö- tai taimimultaa, muuten pitää lähteä Mikkelin Hankkijaan niitä ostamaan. Olen aivan innoissani kylvöstä, pienistä vaaleanvihreiden taimien noususta ja kasvamisesta.

Mieheni isä kuoli. Hän sairasti Alzheimerin tautia. Tauti eteni ihmeen nopeasti , ja apen kuolema tuli yllätyksenä. Itkin mieheni kainalossa. Appi oli hauska ja monipuolinen mies. Hautajaiset on viikon päästä. Ollaan sovittu miehen siskon kanssa, mitä ruokaa tehdään. Miehen sisko haluaa tehdä täytekakun. Minä lohikeittoa ja kaksi kuivakakkua. Ehkä teen myös hapanjuurileipää, reissumimmejä. Minun piti tilata lähes musta mekko. Nyt kokoa XL, koska olen lihonut, eikä entiset mustat mekot sopineet päälle.

Olin tosi iloinen, että Monika Fagerholm voitti jo toisen kerran Runebergin palkinnon. Hän on jo voittanut muistaakseni kaksi kertaa Finlandian. Pidän hänen kirjoistaan. Hänen voittajakirja oli nimeltään Eristystila/ kapinoivia naisia.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Masennusoireet keski-iässä voivat ennustaa dementiaa

 

Masennuksen keski-iässä on huomattu lisäävän muistisairauden riskiä myöhemmällä iällä. Tähän liittyy tuoreen tutkimuksen mukaan tiettyjä oireita, jotka ennustavat dementian puhkeamista.

Näitä oireita ovat itseluottamuksen menetys, vaikeus tarttua ongelmiin, keskittymisvaikeudet, lisääntynyt henkinen kireys, tyytymättömyys omiin suorituksiin ja kiintymyksen tunteiden väheneminen.

Tarkemmin dementian riskiä lisäsivät oireista itseluottamuksen menetys ja vaikeus tarttua ongelmiin. 

"Masennus voi näkyä hyvin eri tavoin. Halusimme siksi selvittää, mitkä oireet oikeasti ennustivat dementian riskiä", sanoo professori Mika Kivimäki Helsingin yliopistosta.

"Samoja oireita on monella, mutta kaikkien ei kannata hermostua", Kivimäki rauhoittelee.

"Kuuden oireen yhteys ei ollut kovin voimakas, ja suurin osa näistä oireista raportoinneista ei sairastunut. Silti yhteyttä eivät selitä perimä, tutkimuksen alkutilanteen elintavat tai sydämen tai aineenvaihdunnan sairaudet", Kivimäki sanoo.

Miksi sitten itseluottamuksen menetys ja ongelmien ratkaisun vaikeus erityisesti lisäsivät muistisairauden riskiä?

Yksi selitys saattaa ollaa se, että ne vähentävät ihmisen sosiaalisuutta ja henkisten virikkeiden hakemista.

Muistisairaus kehittyy vuosien mittaan. Tutkimuksen vahvuutena onkin laajan ihmisjoukon (5800 henkilöä) 25 vuoden seuranta. Tutkimuksen alussa koehenkilöt olivat keskimäärin 55-vuotiaita. Heillä ei ollut vielä muistisairautta.

Keski-iässä masentuneilla oli 27 prosenttia suurempi riski sairastua myöhemmin muistisairauteen, jos heillä oli useita masennuksen oireita.

Masennuksen oireista - erityisesti itseluottamuksen menetys ja vaikeus tarttua ongelmiin - moni muu ei näytä liittyvän dementian riskiin, kuten unihäiriöt, itsemurhaan viittaavat ajatukset tai synkkyys.

Lähteet: Helsingin Sanomat 30.12.2025, kuvat omat

Ihmisellä on kahdet rajat

 

Nykyisin puhutaan paljon ihmisen rajoista. Vetämällä toisille rajat suojellaan itseä. Tämä on siis tuttu ihmisuhdeneuvo, ja hyvästä syystä. Vaikka rajoja ei voi konkreettisesti nähdä, ne ovat ihmismielelle samanlainen tärkeä suoja kuin iho on keholle. Tällä tavalla rajojen merkityksen tiivistää psykologi Iida Mäkikallio.

Monelle ihmiselle voi tulla kuitenkin yllätyksenä, että ihmisellä on yksien rajojen sijaan kahdet erilaiset rajat. Niin sanotut suojelevat rajat torjuvat muiden liikaa vaikutusta omaan elämään. Kun suojelevat  rajat ovat hyvällä tolalla, pystyy esimerkiksi kieltäytymään kohtuuttomista pyynnöistä.

Ihmisellä on kuitenkin myös vähemmän tunnetut rajat: hillitsevät rajat. Tämä tarkoittaa arkikielellä suunnilleen samaa asiaa kuin itsehillintä.Kun molemmat rajat ovat kunnossa, ihmisen psyykkinen hyvinvointi ja ihmissuhteet voivat hyvin.

Vähemmän tunnettujen hillitsevien rajojen ongelmat tarkoittavat, että ihmisellä on pulmia antaa itsestään sopivasti toisille. Hän voi antaa liian vähän tai liikaa.

Vahvat hillitsevät rajat saavat ihmisen sulkeutumaan itseensä. Itsehillintä on liiallista tilanteisiin nähden. Ihminen ei muun muassa pysty avautumaan edes ystävilleen.

Liian löyhät hillitsevät rajat taas tarkoittavat varsin vähäistä itsehillintää. Tällainen ihminen rikkoo muiden rajoja esimerkiksi syyllistämällä, neuvomalla tai kontroimalla ylenpalttisesti toisia.

Mäkikallion mielestä hyvä rajat voi tunnistaa varsin arkisesta asiasta: rentoutuneesta olotilasta.

Lähteet: Helsingin Sanomat 10.1.2026, kuvat omat

Elämää maalla 99.

 

Kirjoitan tätä liian paljon nukkuneena. Nukuin viime yönä reilut kymmenen tuntia. On hieman outo olo. Reissumimmi (reissumies) taikina on kohoamassa. Taas vaihteeksi.

Kuulumisia virtsaummesta. Se on mennyt parempaan suuntaan. Yhden kerran minun piti käydä terveyskeskuksessa katetroitavana. Virtsaa tulee liruina, ja on oltava tunti pytyllä. Mutta en halua katetria viime vuoden kokemuksista johtuen. Sen kanssa pitää olla niin varovainen, eikä saa käydä kuntosalilla tai nostaa jotain raskasta.

Sanon suoraan, että katetri on vittumainen asia. Viime vuonna minulla oli katetri reilut viisi kuukautta. Sain sen virtsarakon tulehdusten ja keuhkokuumeen takia.

En tajunnut mennä lääkäriin, ja saada antibiootteja, koska luotin karpalomehuun. Yksi päivä oli kuumetta 38,3 astetta. Ajattelin sen olevan jonkunlainen kohtaus.

Seuraavana päivänä menin lenkille ja kaaduin kolme kertaa ojaan. Sitten menin päivystykseen, kun säikähdin noita kaatumisia. Pääsin neurologiselle osastolle. Siellä mitattiin kuume ja se oli muistaakseni 39,7 astetta ja serppi oli yli 200. Jouduin keuhkokuviin ja todettiin, että osassa keuhkoja on jotakin tummaa. Alettiin siis hoitaa keuhkokuumeena. Olin sairaalassa kaksi viikkoa, eikä virtsaa tullut, ja asennettiin katetri.

Olen miettinyt psykologista syytä virtsaumpeen, koska virtsatiehyeet tähystettiin, eikä löydetty mitään. Yhtäkkiä kuluneella viikolla muistin, että tyttäreni kuoli tammikuussa viisi vuotta sitten. Viime vuonnakin virtsaumpi alkoi tammikuussa. Onko niin, että kun en saa virtsaa tulemaan, raskas ja tuskainen suru ei pääse minusta pois? En ole työstänyt sitä tarpeeksi.

Minusta on tuntunut, että tuskaisin suru on loppunut - ja olen oppinut elämään surun kanssa, vaikka tuntuu myös, että tyttäreni kuoli vain äskeittäin.

Vai olenko vain edelleen hyvin, hyvin surullinen? Virtasumpea on ollut vaikea ymmärtää psykologisesti - mutta siis yksi idea on. Ja se tuntuu jotenkin oikealta. 

Ei ole huvittanut käydä kävelyilläkään. Kuntosalilla olen käynyt, koska olen niin himona siihen. Olen sepittänyt itselleni, että en kävele, koska on liian paljon pakkasta - se on täysi vale. Olen tottunut pakkasiin, koska olen niin pohjoisesta ja oikeasti tykkään niistä. Mies on houkutellut kävelemään hänen kanssaan, mutta myös raskas virtsarakko tuntuu pystyssä ollessa ja erityisesti kävelyillä pahalta. Makuuasennossa se ei vaivaa niin paljon. Olen käynyt vain yhdellä kävelylenkillä.

Mutta en osaa vain maata. Eilen siivosin ja olen ollut kotihommissa muutenkin pystyssä. Olen leiponut paljon: pullaa, hapanjuuri maalaisleipää ja kääretorttua. Niitä on riittänyt pakasteeseenkin. Mutta olen herkutellut myös muutenkin paljon. Irtokarkkeja, jäätelöä ja tummaa suklaata.

Menneelläkin viikolla on pitänyt lämmittää paljon. Illalla on ollut liian lämmintä, mutta en pidä kylmistä aamuista. Siksi oikeasti lämmitän liikaakin.  Olen sisällä vilukissa.

Minut saa sänkyyn vain katsomaan Netflixiltä The Good doktor-sarjaa. Pidän sairaalasarjoista. Päähenkilö on autisti, mutta erittäin hyvä kirurgi. Sarja on hyvin mielenkiintoinen ja sitä on seitsemän kautta. Olen monesti nukahtanut kesken sarjan, ja seuraavana iltana on ollut löydettyä kohta mihin jäin. Kaikenlainen hömppä on hyvää unilääkettä. Eilen menin nukkumaan jo yhdeksältä ja nukahdin sarjaan.

En ole lukenut menneellä viikolla yhtään - poden siitä huonoa omatuntoa. Mutta kun vain ei kiinnosta. Ehtiihän sitä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Ensimmäinen kuva Salmelan kesänäyttelystä.

Rakkauden kielestä

Meillä minä osoitan rakkautta muun muassa hapanjuuri reissumimmien (reissumiesten) leipomisella, koska mies tykkää niistä. Samoten hän tykkää unelmatortusta, ja leivon sitä silloin tällöin. Laitan ruokaa miehelleni ja siivoan. Arjessa myös pikainen suukko ja halaus ovat rakkauden kieltämme. On toki monia muitakin tapoja - muun muassa syli, kainalo ja intiimielämä.

Mies osoittaa minulle rakkautta antamalla auton käyttöön, viemällä kaikki jätteet ja paljon muuta käytännöllistä. Mies myös harrastaa pitkiä keskusteluja, joita minä pidän myös rakkauden kielenä.

Väestöliiton asiantuntija, pari- ja perhepsykoterapeutti Riina Nissinen kertoo, että yleisesti tunnistetaan viisi tapaa, joilla osoitetaan rakkautta ja välittämistä.

Näitä ovat: myönteiset sanat, kahdenkeskinen aika, rakkauden lahjat, lempeät palvelukset ja fyysinen kosketus.

Teorian on alun perin luonut kirjailija ja pariterapeutti Gary Chapman, joka kutsuu tapoja rakkauden kieliksi.

"Omia ja läheisten rakkauden kieliä kannattaa kuulostella. Kun oppii tunnistamaan, millaiset tavat ja teot toinen kokee välittämisenä, osaa kohdata hänet huomioivasti. Yhtä tärkeää on kertoa muille, millainen huomioiminen itsestä tuntuu hyvältä", Nissinen sanoo.

Nissisellä on itselläänkin kokemusta asiasta. Hän kertoo odottaneensa yli 20 vuotta puolisoltaan kukkia, vaikka vain ojan pientareelta kerättyjä. "Samaan aikaan minulta menivät ohi arjen palvelukset. Puolisoni vaihtoi autoon talvirenkaat ja auttoi veroilmoituksen täyttämisessä. Jos emme tunnista toistemme tapoja, emme osaa tulkita niitä rakkauden teoiksi", Nissinen naurahtaa.

Jos omat ja läheisten tavat osoittaa rakkautta ovat täysin vastakkaisia, tilanteista voi tulla raskaita ja ne voivat jäädä kaivelemaan vuosiksi.

En muista äitini koskaan halanneen minua. Nykyään minä halaan, mutta hänelle se on väkinäistä. Hän näyttää välittämistään "avustuspaketeilla". Kotiimme ilmestyy vessapaperia ja kahvipaketteja, kun hän käy kylässä, Hanna, 45, kertoo.

On varsin yleistä, että juuri vanhempien ja aikuisten lasten rakkkauden kielet eroavat toisistaan.

"Sotien jälkeisessä ajassa välttelevä kiintymyssuhde ja kasvatustyyli olivat yleisiä. Se on ollut selviytymiskeino. Tunnepuhe on ollut pakko laittaa syrjään, jotta arkea on jaksettu. Tavat ovat jossain määrin  siirtyneet seuraavalle sukupolvelle."

Nissisen mukaan suomalaisille on yleistä osoittaa välittämistä käytännönläheisesti.

Ostan kaupasta läheisten lempiherkkuja kuten tiettyä teetä ja suklaata. Kuorin ja pilkon hedelmiä lautaselle. Olen myös tehnyt englantilaista hedelmäkakkua, kun toinen on mainnnut, että se on hänen lempikakkunsa, Hannele, 51, kertoo.

"Arjessa auttaminen, taloudellinen jeesaaminen ja ruoanlaitto ovat keinojamme sanoa: olet minulle tärkeä. Rakkaden sanat voivat tuntua liioittelulta, joten sitä verhotaan tekoihin ja rivien väleihin", Nissinen sanoo.

Valmiiksi tehty aamianen. Halaus. Pitäisikö tavoista luopua sen pelossa, että toinen kaipaa aivan jotain muuta? Toimivan ihmissuhteen edellytyksenä ei ole sama rakkauden kieli, vaan se, että tunnistaa toisen tarpeet ja vastaa niihin. Mikään kieli ei ole myös toista parempi.

Esimerkiksi kehuminen voi tuntua vaikealta. Mutta jos toinen kuitenkin kaipaa myönteisiä sanoja, voi tietoisesti etsiä tilanteita, joissa ne tulisivat luontevasti omasta suuusta. Onpas herkullista ruokaa. Sinä leivot hyvin.

Kun tullaan kohdatuksi itselle tärkeällä tavalla, koetaan olevan arvostettuja ja rakastettuja. 

Jos nukun viikonloppuna pari tuntia pidempään kuin mieheni, hän odottaa heräämistäni, jotta voimme syödä aamiaisen yhdessä. Eleestä tulee tunne, että olen hänelle tärkeä. Satu,61, kuvailee.

Riina Nissinen  palaa Chapmanin teoriaan. Hän haluaisi täydentää sitä yhdellä kielellä: kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisella.

" Sen tarve korostuu etenkin parisuhteissa. Kuulluksi tuleminen ja ymmärretyksi tuleminen on noussut etenkin kiireisessä nykyarjessa tärkeäksi välittämisen muodoksi."

Lähteet: Hyvä Terveys 14/2025, kuvat omat

Riittävä uni huolehtii mielialasta

 

Onneksi minä nukun hyvin, vaikka kärsin ahdistuksesta. Paniikkihäiriö on parantunut, mutta koputan puuta. Nukahdan helposti ja herään virkeänä yhdeksän tunnin jälkeen. Välillä on öitä, jolloin saatan herätä kolmen neljän maissa, enkä saa enää unta. Nousen ylös ja teen aamutoimet. Otan iltapäivätirsat.

Unella ja mielenterveydellä on yhteys toisiinsa. Joissakin tapauksissa mielenterveyden häiriöitä kannattaisi alkaa hoitaa nimenomaan korjaamalla unta.

Säännöllinen unirytmi ja laadukas uni kannattelevat ihmisen koko terveyttä, myös mielen hyvinvointia.

Tutkitusti tiedetään, että unen aikana sekä kehossa että mielessä tapahtuu paljon isoja ja pieniä prosesseja, joiden tarkoituksena on pitää ihminen mahdollisimman tasapainoisessa tilassa, jos nämä prosessit eivät pääse tapahtumaan kunnolla, fyysinen ja psyykkinen terveys alkaa järkkyä.Masennus- ja ahdistuneisuushäiriöisistä tiedetään, että he nukkuvat huomattavasti muita huonommin.

Unihäiriöistä tavallisin on unettomuus. Tavallisia ovat myös kuitenkin unisäätelyyn liittyvät ongelmat, esimerkiksi liikaunisuus ja uni-valverytmin häiriöt.

Liikaunisilla on  lisääntynyt unentarve ja he saattavat olla päivisin väsyneitä. Uni-valverytmin häiriöstä kärsivät  taas eivät pysy tahdissa vuorokausirytmin kanssa.

Jos unen ja mielenterveyden välistä suhdetta voisi ymmärtää paremmin, on hyvä tuntea uneen vaikuttavat mekanismit, jotka ovat sirkadiaaninen rytmi ja homeostaasiin pyrkiminen.

Sirkadiaaninen rytmi eli vuorokausirytmi ohjaa elintoimintoja. Homeostaasi tarkoittaa elimistön kykyä ylläpitää sisäistä tasapainoa ulkoisista ja sisäisistä  muutoksista huolimatta. Tämän ansiosta kehon toiminnat pysyvät vakaina.

"Käytännössä homeostaasiin pyrkiminen tarkoittaa sitä, että valvominen aiheuttaa keholle unipainetta. Mitä pidempään ollaan hereillä, sitä enemmän unipainetta kertyy, mikä tekee nukahtamisesta helpompaa", sanoo akatemiatutkija Liisa Kuula.

Jotta ihminen nukahtaisi, kummankin mekanismin täytyy osua kohdalleen. Laadukas uni edellyttää sekä tasapainoista vuorokausirytmiä että sopivaa unipainetta.

"Aivoissa olevan keskuskellon lisäksi ihmisen sisällä on monta muuta kelloa sisäelimissä. Jos missä tahansa kellossa tai niiden vuorovaikutuksessa on vikaa, nukkuminen voi vaikeutua."

Kun omaa nukkumista haluaa parantaa, huomio kannattaa kiinnittää elämäntapojen säännöllisyyteen. Keho rakastaa kaikkea säännöllisyyttä: heräämistä, ruokailuja, harrastuksia ja nukkumaanmenoa.

"Kun elämä on säännöllistä aivojen ja sisäelimien kellojen ei tarvitse arvuutella, mitä niiden pitäisi tehdä. Silloin ne voivat käydä tasaisesti ja pitää kehon tasapainossa", Kuula sanoo.

Keholle voimakkaita tahdistimia ovat esimerkiksi    valoisuus ja lämpötila. Pimeys ja hieman tavallista alhaisempi lämpötila makuuhuoneessa kertovat keholle, että on aika nukkua. Kesäaikaan makuuhuone kannattaa pimentää esimerkiksi pimennysverhoilla.

Uni rakentuu eri univaiheista, jotka vaihtelevat yöllä. Mielenterveyden kannalta hyvin tärkeä univaihe on REM-uni, joka yleensä ajoittuu aamuyöhön ja aamuun.

REM-uni poikkeaa hyvin paljon muista univaiheista. Sen aikana kehon lihasjännitys nousee, ja  aivojen aktiivisuus on samankaltaista kuin hereillä ollessa.

REM-unessa jäljitellään jotakin, mitä valveilla ollessa on tapahtunut. Todennäköisesti se valmistaa jollakin tavalla seuraavaan päivään.

Jos menee vasta myöhään illalla tai yöllä nukkumaan, ihminen ei välttämättä ehdi saada REM-unta ollenkaan.REM-unen poisjäännillä on suuri vaikutus mielen hyvinvointiin. Aluksi se voi aiheuttaa vaikka alakuloisuutta. Jos se pääsee jatkumaan pitkään, seurauksena voi olla jopa masennusoireita.

Muuten eri univaiheisiin ei tarvitse vaikuttaa ollenkaan, sillä keho säätelee niitä itse jatkuvasti. Jos on esimerkiksi nukkunut yhden tai useamman yön huonosti, keho yleensä tasapainottaa syntyneen univelan lisäämällä syvän unen määrää.

Lähteet: Diabetes 6.12.2025, kuvat Pexels

Elämää maalla 98.

 

Viime viikolla kerroin autolla kaahaamisestani ja ojaan ajosta ja sain aika pistäviä kommentteja. Ne olivat aivan oikeassa. Minä kadun.

Mutta myös puolustan itseäni. Täällä meidän kylällä on vain yksi lapsiperhe. Lapset menevät ja tulevat taksilla keskustan kouluun. Naapurissa on maanviljelijä, jonka lapset ovat aikuisia. Muuten täällä asuu vanhuksia ja osa taloista on tyhjillään. 

Talvella ei ole tullut yhtään kävelijää tai pyöräilijää vastaan. Kesällä en kaahaa, koska täällä on paljon mökkiläisiä, ja liikenne on vilkkaampaa. Vastaan saataa tulla pyöräilijöitä tai käveljöitä.

Niin, en saisi talvellakaan kaahailla.Mies antoi minulle muutaman viikon ajokiellon. Kuljen hänen kyydissään kuntosalille ja kaupoille. Miehellä on aika joustavat työajat.

Tein ex temporee raparperipiirakan, koska yritämme tyhjentää toista pakastinta. Raparperpalat vievät paljon tilaa. Ei ollut voita, mitä yleensä käytän leivontaan. Margariinia oli vähän, joten lisäsin taikinan alkuun rypsiöljyä. Makeutuksena käytin steviaa. Yksi muna. Ihme kumma seos vaahtoutui.  Jauhoja näppituntumalla. Piirakan päälle laitoin kermaviiliä ja mantelilastuja.

Piirakkavuoan voitelin rypsiöljyllä. Piirakka onnistui ja maistuu hyvältä - ja on melkein terveellinen valkoisia vehnäjauhoja lukuunottamatta. Teen sitä vielä joku kerta uudestaan.

Kuvasta näkyy, että piirakka maistuu. Etenkin miehelle. Hän tykkää makeasta. Minä en oikeastaan. Mutta minulla on yksi herkkupäivä kuukaudessa, jolloin syön jäätelöä, sipsejä ja salmiakkia.

Reissumimmejäkin (reissumiehiä) leivoin hapanjuurella tiistaina. Sunnuntaina leivoin kreikkalaista maalaisleipää. Mies tykkää erityisesti reissumimmeistä, joten alan leipoa niitä useammin.

Minulle tuli virtsarakontulehdus. Pissaaminen on vaikeaa ja pelkään, että minulle laitetaan taas katetri, jos pissaaminen loppuu kokonaan ja saan virtsaummen. Voi hemmetti, en haluaisi sitä uudestaan. Olen pissannut normaalisti kesästä lähtien, kun vatsan läpi laitettu katetri poistettiin. Viimeksi siis virtsaumpi kesti melkein viisi kuukautta.

En voisi käydä kuntosalilla, jos minulla olisi katetri. Ja olen nyt todella innostunut kuntosalista. Nautin, kun saan melkein rääkätä itseäni. Huomaan, että käsiin ja jalkoihinkin on tullut voimaa, jota tarvitsen vanhuudessa.

Kille-kissamme on 17-vuotias. Hän nukkuu paljon. Syö paljon. Mutta murehdin jo valmiiksi, jos hänen elinvoimansa uupuu. Olen miettinyt, että ostaisimme Killen jälkeen koiran ja kissan pennun. Jos olisi koira, pitäisi kävellä enemmän, ja pitää hyvin huolta koirasta. Samoin kissasta.

Blogikaverini kirjoitti toisen naisen kanssa kirjan Vitun vaihdevuodet. Olen todella onnellinen, että minun vaihdevuosioireet olivat niin helppoja - yksi kuuma-aalto ja kuukauden hikoileminen yöllä -  jotakin hyvää terveydessäni.

Olen ollut alakuloinen ojaan ajosta ja virtsaputkentulehduksestani. Miksi minulla on niin paljon vastoinkäymisiä? Ei pitäisi niristä sairaudestani,koska muilla voi olla paljon vakavampia sairauksia.

Miehen isä kuoli maanantaina. Pidin hänestä todella paljon. Hän oli monipuolinen mies ja hauska leskimies. Soitti huilua ja kirjoitti runoja harrastuksinaan. Hän oli 83-vuotias Alzheimer-potilas. Olen ajatellut häntä paljon. Ja suru hänestä nostaa pintaan myös tyttäreni kuoleman.

Stressi ja sen hallinta

 

Eletään maailmassa, jossa stressi on suurelle osalle ihmisistä päivittäinen seuralainen. Monia vaivaa jatkuva kiire. Töitä voi olla liikaa tai odotukset niitä kohtaan voivat olla kohtuuttomat.

Ihmissuhteet töissä ja kotona saattavat aiheuttaa kuormitusta. Muun muassa jatkuva tuen, arvostuksen tai vastavuoroisuuden puute kuormittaa ketä tahansa.

Harvinaisia mutta voimakkaimpia stressin aiheuttajia ovat äkilliset traumaattiset tapahtumat, kuten onnettomuudet tai läheisen kuolema.

Psykiatrian professori Soili Lehto Oslon yliopistosta kertoo, että stressi määritellään tilana, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon haasteita ja vaatimuksia, että hänen on vaikea käsitellä niitä.

Kaikki stressi ei ole kuitenkaan haitallista. Hyvä stressi on yleensä lyhytaikaista. Se voi liittyä vaikkapa uuteen ja haastavaan työtehtävään, joka innostaa. Jos ihminen kokee hallitsevansa tilanteen, stressi todennäköisesti auttaa häntä tekemään parhaansa.

"Hyödyllinen stressi auttaa olemaan skarppi ja ohjaamaan huomion täysin johonkin haastavaan asiaan. Silloin ihminen myös todennäköisesti onnistuu siinä hyvin", Lehto kertoo.

Haitalliseksi stressi muuttuu silloin, kun se pitkittyy. Ihmisellä ei ole riittävästi aikaa tai kykyä palautua, ja erilaiset haasteet pyörivät jatkuvasti mielessä. Vaikeinta ja terveydelle haitallisinta stressi on yleensä silloin, kun sen taustalla on jokin yksittäinen koko elämää muuttava kielteinen tapahtuma, kuten oma tai perheenjäsenen vakava sairastuminen, onnettomuus tai äkillinen kuolema.  Silloin stressi on niin voimakasta, että sitä on mahdotonta käsitellä", Lehto sanoo.

"Jo yhteen perustarpeeseen liiittyvä puute on stressaavaa. Vielä stressaavampaa on, jos puutteita on useampia", Lehto kertoo.

Myös epävarmuus stressaa ihmisiä paljon. Ihmisten kyvyssä sietää stressiä on eroja. Jos varhaislapsuudessa on ollut runsaasti kielteisiä kokemuksia, stressinsietojärjestelmä saattaa toimia vielä aikuisenakin niin, että se reagoi voimakkaasti pieniinkin asioihin.

Yleensä ensireaktio stressaavaan tilanteeseen on eri ihmisillä melko samankaltainen. Autonomisen hermoston aktivoiva osa alkaa valmistaa ihmisen toimimaan haastavassa tai uhkaavassa tilanteessa. Tällöin on tavallista kärsiä esimerkiksi uni- tai keskittymisvaikeuksista.

Jos stressin aiheuttaja ei häviä elämästä, se voi näkyä monella eri tavalla kuten korkeana verenpaineena, ruoansulatusvaivoina, päänsärkynä, närästyksenä tai niska-hartijavaivoina. Myös immuunijärjestelmän toiminta saattaaa heiketä niin, että ihminen saa helposti erilaisia virusinfektioita.

Psyykkisesti pitkittynyt stressi voi näkyä haluna eristäytyä, ärtyneisyytenä, masentuneisuutena tai ahdistuksena. Aikaisemmin kiinnostaneet asiat menettävät merkityksensä.

Miten hoitaa stressiä? Kaikille yhteisiä ovat terveelliset elämäntavat eli terveellinen ruokavalio, riittävä uni ja liikkuminen vähintään pari kertaa viikossa.

"Terveelliset elämäntavat voivat kuulostaa tylsältä stressinhallintakeinolta, mutta ne auttavat elimistöä olemaan optimaalisessa tilassa. Se auttaa hallitsemaan stressiä paremmin", Lehto sanoo.

Yksilölliset keinot täytyy jokaisen löytää itse. Niihin voi kuulua mitä tahansa, mikä tuo hyvää oloa. Itseään kiinnostavia ja ilahduttavia asioita kannattaa pyrkiä lisäämään elämään.

"Esimerkiksi luonnossa liikkuminen, juokseminen, tanssiminen, joogaaminen, meditaatio tai neulominen voivat auttaa rentoutumaan", Lehto vinkkaa.

Lehto ei suosittele käyttämään alkoholia rentoutumiskeinona. Viinilasillinen voi auttaa yhtenä tai kahtena yönä nukahtamaan paremmin. Elimistö tottuu alkoholiin nopeasti. Tämän jälkeen alkoholin hyvät vaikutukset häviävät kokonaan ja jäljelle jäävät vain huonot.

"Varsinkin pitkäaikainen ja runsas käyttö on aivoille ja koko elimistölle hyvin haitallista. Silloin ihmisellä ei ole energiaa hoitaa stressiä hyvillä keinoilla, kuten terveellisellä ruoalla ja liikkumisella."

Lähteet: Diabetes 3/2025, kuvat omat.

Kirpeät marjatkin ovat terveellisiä

Monille maistuu parhaiten makeat marjat, mansikka, mustikka ja vadelma. Makeus tuntuu miellyttävältä saman tien, mutta happamiin makuihin pitää usein totutella. Kirpeämpiäkään marjoja ei kannata unohtaa, sillä nekin ovat vitamiinien, kuidun ja polyfenolien lähteitä.

Marjat ovat ansainneet terveyspommien maineensa. Vaikka niiden C-vitamiini- ja polyfenolipitoisuuksissa on eroja, kaikkien marjojen syöminen edistää terveyttä.

Tutkimusten mukaan marjoista saattaa olla hyötyä esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien, kakkostyypin diabeteksen, muistisairauksien, syöpätautien ja infektioiden ehkäisyssä.

Marjojen kanssa voi syödä maltillisesti sokeria ilman, että verensokeri nousisi liiallisesti. Marjojen sisältämät polyfenolit hidastavat sokerin imeytymistä ja siten hillitsevät verensokerin nousua.

Jos marjat poimii kaupan pakastealtaasta, kannattaa tarkistaa niiden alkuperämaa. Ruokavirasto suosittelee kuumentamaan ulkomaisia pakastemarjoja vähintään viisi minuuttia 90 asteessa. Seuraavaksi muutama kirpeä marja. Lakka, herukat, marja-aronia ja karviainenkin ovat hyvin hapokkaita marjoja.

                                      Karpalo

vähentää virtsateiden infektiota. Tietyt polyfenolit estävät bakteerien kiinnittymisen virtsateiden limakalvolla, jolloin ne eivät voi aiheuttaa tulehdusta. Karpalo on muutenkin muiden marjojen tavoin hyvin terveellinen.

                                      Puolukka

saattaa ehkäistä karpalon tavoin virtsateiden tulehdusta. Se on koe-eläimillä parantanut myös verisuonten toimintaa, alentanut verenpainetta ja ehkäissyt rasvaisen ruuan aiheuttamaa verensokerin, insuliinin ja kolesterolin nousua. Puolukka auttaa myös painonhallinnassa.

                                     Mustaherukka

Sitä voidaan pitää supermarjana, koska siinä on huikeat 128 milligrammaa C-vitamiinia 100 grammassa, runsaasti E-vitamiinia, kuitua ja erilaisia polyfenoleja.

Mustaherukan antosyaanit ovat tutkimuksessa parantaneet urheilijoiden suorituskykyä tehostamalla verenkiertoa, rasvanpolttoa ja vähentämällä lihasten väsymistä.

Lähteet: Hyvä terveys 14/2019, kuvat Pixabay

Elämää maalla 97.

 

Tulin juuri kuntosalilta ja lämmitän nyt uuneja. Onneksi molemmat syttyivät ensi kerralla. Joskus niiden kanssa joutuu tappelemaan, koska halot ovat kosteita.

No, nyt se sitten tapahtui. Ajoin ojaan tiistaina. Minulla on ollut aina raskas kaasujalka. Huono kuski tykkää kovasta vauhdista. Meidän tie on hyvin mutkainen kuten savossa aina. Mies on sanonut minulle, että ole varovainen mutkissa - nyt en ollut. Taaskaan.

Ajoin mutkassa melkein satasta. Auto tuli vastaan. Tajusin silmänräpäyksessä jarruttaa. Minun piti väistää. Nopealla liikkeellä ajattelin kuitenkin pysyä tien reunassa, mutta päädyin ojaan. Harmitti. Auto oli kierinyt ympäri.

Etulasi ja yksi sivulasi oli rikki. Samalla tavalla kuin kerran aikaisemmin, kun auto oli kierinyt ojassa ympäri. Samalla tavalla olin lyönyt pääni sivulasiin. Lasinsirpaleita oli kaikkialla. Nyt myös minun kasvoissa.

Olin matkalla kuntosalille, kirpparille ja kaupoille. Tuli auto ja pysähtyi. Kuski kysyi, olenko kunnossa. Kun hän näki minun veriset kasvot, hän sanoi, että vie minut terveyskeskukseen. Vastustelin ajatusta.

Lasinsirpaleet olivat mielestäni vain raapineet kasvojani. En tuntenut mitään aivotärähdykseen viittaavaa. Pystyin seisomaan, liikkumaan ja puhumaan. Olin lähinnä tyrmistynyt ja hiukan sekava. Vastusteluistani huolimatta hän vei minut autoonsa.

Soitin miehelle. Kerroin ojaan ajosta, ja että olen matkalla terveyskeskukseen erään kuskin melkein siepattua minut. Voisiko mies tulla hakemaan?

Terveyskeskuksessa otettiin pois sirpaleita kasvoista. Onneksi ne eivät olleet syvällä. Yksi tulisi jättämään arven otsaani. Tehtiin testit aivotärähdyksestä. Voi helvetti! Minulla oli aivotärähdys. Mutta ei mitään vakavampaa. Hoitaja sanoi, että voisin jäädä sairaalan puolelle yhdeksi vuorokaudeksi tarkkailuun. En jäänyt. Viime vuoden kokemuksestani muistin, että lähinnä vanhuksille tarkoitettu sairaala oli täpötäynnä.

Mies tuli hakemaan minut, ja menimme katsomaan autoa. Se oli valmis paaliin. Mies sanoi, että oli ihme, ettei minulle tapahtunut mitään vakavampaa. Auto oli niin vanha rotjake, ettei siinä ollut turvatyynyjä. Ei varmaan missään miehen keräämistä vanhoista autoista, jotka on vallanneet koko pihan. Nyt hän menetti yhden rakkaistaan. Mutta onneksi mies suhtautui tilanteeseen rauhallisesti. Ei suuttunut edes, kun kerroin ajonopeudestani. Tärkeintä oli, ettei minulle käynyt pahasti.  Oma rakkaani.

Mieleeni tuli kuollut Vera-tyttäreni, jolla oli myös raskas kaasujalka. Hän oli varmaankin lapsuuden ja nuoruuden mallioppimisen kautta saanut sen minulta. Silti motkotin liian kovasta vauhdista, kun olin hänen kyydissään. Hetken ajattelin, että olisin voinut päästä Veran luokse. Viimeinkin. Suru on edelleen suuri.

En ollut mitenkään shokissa. Kokemus ei ollut uusi. Yhteen aikaan ajoin kolme kertaa talvessa ojaan.Nyt en ole aikoihin ajanut. Kai oli sen aika. Ei kaikessa hässäkässä tullut mieleen ensimmäiseksi tilanteen valokuvaus.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Syyllisyys ja häpeä

Häpeä ja syyllisyys ovat sosiaalisia tunteita, jotka ohjaavat toimimaan moraalisesti oikein.

Syyllisyys tulee, kun ihminen toimii väärin. "Pyydä anteeksi, hyvitä tekosi." Häpeä sen sijaan kohdistuu  ihmiseen itseensä, hänen ominaisuuksiinsa. "Olen vääränlainen."

Helposti syyllistyvä voi kokea syyllisyyttä jostain, johon ei ole voinut mitenkään vaikuttaa: toisten virheistä, vahingoista.

Häpeä muuttuu myrkylliseksi, jos ryhmä nöyryyttää toistuvasti jäsentään eikä päästä häntä osaksi ryhmää. Ihminen saattaa suojautua häpeältä monin haitallisin keinoin, esimerkiksi eristäytymällä, vahingoittamalla itseään, hakemalla helpotusta päihteistä.

"Jatkuva syyllisyys ja häpeä ovat sisäisiä kiusaajia. Niiden taustalla on itsekriittinen näkökulma siitä, mitä on tehnyt väärin tai millä tavalla on vääränlainen", sanoo psykologi, kouluttajapsykoterapeutti ja tietokirjailija Katja Myllyviita.

Häpeä on monesti tuskallisempi kuin syyllisyydentunne, koska se liittyy itseen. Syyllisyys liittyy yleensä johonkin, mitä on tehnyt.

"Jos häpeä jää päälle, se altistaa erilaisille mielenterveyshäiriöille, jotka puolestaan lisäävät häpeää."

Usein on hyödyllistä miettiä omaa historiaansa: kuinka olen oppinut olemaan näin itsekriittinen, ja mitkä elämäntilanteet ovat vahvistaneet tätä piirrettä? Ihmisillä on hankalissa tilanteissa taipumus miettiä, miten olisin voinut välttää tämän, mitä olisin voinut tehdä eri tavalla. Itsesyytökset kalvavat.

"Moniin sairauksiin liittyy itsensä syyllistämistä. Pyrimme näin ylläpitämään hallinnan tunnetta asioista, joihin emme voi vaikuttaa."

Olisi hyödyllistä miettiä vastuun rajoja. Aikuiset ihmiset ovat  vastuussa käyttäytymisestään. Se on hyvä muistutus henkilölle, joka herkästi alkaa kantaa syyllisyyttä muiden käytöksestä. Monesti liiallinen vastuu muista liittyy vanhemmuuteen ja siihen, kun omilla lapsilla on vaikeuksia.

"Turhasta syyllisyydestä ja häpeästä voi päästää irti opettelemalla ystävällisempää näkökulmaa omaan itseä ja omia tunteita kohtaan sekä vahvistamalla oman vastuun rajoja."

Lähteet: Diabetes 5.11.2025, kuvat omat

Kaura ja ruis tuovat terveyttä

Kuitu hillitsee painonnousua, hellii suoliston mikrobistoa ja alentaa kolesterolia. Monet pyrkivät laihduttamaan ja kohentamaan terveyttään supistamalla leivän ja muiden hiilihydraattien määrää ruokavaliossaan. Gluteeniton ja vähähiilihydraattinen ruokavaliot ovat ehkäpä uusin terveys- ja laihdutustrendi.

Ruokavalion kuitujen vaikutusta terveyteen on tutkittu paljon. Kuidusta saatavat hyödyt ovat hyvin monipuolisia. Itä-Suomen yliopiston uuden tutkimuksen mukaan ruis- ja kaurakuitujen lisääminen ruokavalioon tukee monin keinoin terveyttä, muun muassa hillitsemällä painonnousua, alentamalla kolesterolia, lisäämällä terveyttä edistävän mikrobiston kasvua suolistossa ja vähentämällä maksan rasvoittumista.

Kun kuituja syödään monipuolisesti, erilaiset terveyttä tukevat aineenvaihduntareitit aktivoituvat ja elimistö saa laajakirjoisesti hyötyjä. Kuituja pitäisi syödä 25-35 grammaa päivässä. Hyviä kuidun lähteitä ovat täysjyväleipä, puuro, mysli, vihannekset, marjat ja hedelmät.

Niin sanottu tyypillinen länsimainen ruokavalio sisältää paljon rasvaa ja vähän kuituja. Se yksipuolistaa suolistossa asuvien mikrobien lajikirjoa, ja monesti edesauttaa haitallisten mikrobien kasvua. Energiatiheä ruokavalio on vaikuttamassa myös matala-asteisen tulehduksen riskiin.

Kun vapaaehtoiset koehenkilöt ovat syöneet paljon ruista, heidän sokeriaineenvaihduntansa on parantunut, matala-asteinen tulehdus lieventynyt ja vyötärö kaventunut.

Jotta kuitujen hyvät vaikutukset saataisiin helpommin hyödynnettyä, niitä kannattaa syödä monipuolisesti. Suomessa kuituja saadaan tehokkaasti täysjyväviljasta, joka sisältää suhteessa enemmän kuituja kuin esimerkiksi hedelmät ja marjat. Täysjyväleivän lisäksi täysjyväviljoja kannattaa syödä vaikkapa puuron ja myslin muodossa.

  

Lähteet: Helsingin Sanomat 16.7.2020, kuvat Pixabay

Elämää maalla 96.

 

Kun minulla oli virtsaumpi melkein puoli vuotta, sairastin virtsarakontulehduksen neljä kertaa. Sanotaan, että vatsan mikrobisto kärsii vuoden yhdestä antobioottikuurista -  minulla siis neljä vuotta! Join myös kahteen tulehdukseen karpalomehua. Mutta varoituksen sana: ei se yleensä riitä. Tarvitaan antibioottikuuri. Opin sen kantapään kautta.

Olen syönyt hapankaalia niin, että korvista tursuaa. Kyllästynyt makuunkin - mutta silti syön. Juon piimää, jota en ole aiemmin juonut ruuan kanssa. Maustamaton jugurtti menettelee marjojen kera.

Pelkään, että minulle tulisi taas virtsarakontulehdus ja virtsaumpi. En todellakaan luottaisi karpalomehuun. Menisin heti lääkärille.

Tuli lämmitykseen uusi pellettisäkki. Pellettitakkaa keittiössä lämmitetään niillä. Siitä on hormi myös yläkertaan. Säkin tyhjentäminen miehen kanssa vaati kärsivällisyyttä. Moneen kertaan ajattelin lopettaa. Mutta en. Sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä.  Säkki on valtavan kokoinen.

Olen kirjoittanut täällä aiemmin, etten pidä kampaamosta, hammaslääkäristä - ei kivun takia - vaan ahdistun näissä, koska olen täysin avuton. En voi paeta. Kaikki hammaslääkärin värkit suussani tai kampaamosta puolet hiukset leikkaamatta.

Sama koskee jalkahoitoa. Olisin taas ahdistunut, mutta en voisi paeta. Noh, minulla oli viime perjantaina jalkahoito. Diabeteksen takia siinä pitää käydä ainakin kaksi kertaa vuodessa.  Ennen hoitoa ystävä sanoi, että nauti siitä. Mitäkö, minäkö nauttisin?

Jalkahoitaja laittoi ensiksi jonkinlaiseen sankkoon lämmintä vettä. Lioteltiin vähän aikaa siinä jalkoja. Sitten hän alkoi leikata kynsiä. Lopusta en muista mitään, koska nukahdin. Heräsin siihen, että hoitaja sanoi nyt herätys. Olin siis rento hoidossa. Hoitaja sanoi, että jalkani ovat hyvässä kunnossa, eikä ole varpaiden välissä haavoja.

Viime kerralla kampaajalla nukahdin myös, kun hiuksia pestiin, päänahkaa hierottiin, kulmat siistittiin ja värjättiin.

Minä siis olen oppinut nauttimaan, vaikka minua koskee vieraat kädet, enkä pääse tilanteesta pakenemaan. Tämä on minulle iso saavutus. Harkitsen nyt myös kosmetologia 30 vuoden jälkeen. Saas nähdä. Tämä hoitojen pelko johtuu lapsuudestani ja osittain turvattomasta, välttelevästä kiintymyssuhteesta. Olen  miettinyt, miettinyt tätä paljon.

Hapanjuurileivonta jatkuu. Tätä kirjoittaessani reissumimmien ruisjuuri on kohoamassa. Viime viikonloppuna raskiin leivottu ruislimppu onnistui ensi kertaan. Voi että olin onnellinen! Leivoin myös ranskalaista maalaisleipää.

Näiden vaaleiden leipien leipominen on tavallaan helpompaa, kun ei tarvitse tehdä raskia. Vaan kohotetaan juuri purnukassaan kaksi kertaa ja siten taikina sekoitetaan, kohotetaan, taitellaan ja sitten pääse viimein leipomaan, jossa on omat kommervenkkinsä. En kuvaile tässä niitä kaikkia.

Olen alkanut pitää talvesta, koska nyt on lunta, joka valaisee hämärässäkin. Lenkkejä on kivempi tehdä.

Hyvää viikonloppua kaikille!

           Ensimmäinen onnistunut hapanjuuri ruislimppuni.

Mikromuovi päätyy aivoihinkin

 

Tuoreessa amerikkalaisessa tutkimuksessa muovia löytyi aivoista jopa enemmän kuin muista tutkituista elimistä.Aivojen otsalohkon näytteisiin muovia oli kertynyt peräti 7-30 kertaa niin paljon kuin maksaan ja munuaisiin.

Suurin osa aivoista löytyneestä muovista oli polyeteeniä, josta valmistetaan esimerkiksi muovipusseja, elintarvikepakkauksia ja pesuainepulloja.

Ihminen saa sisäänsä muovia myös ruuasta, juomavedestä ja hengitysilmasta, kosmetiikasta ja tekokuituvaatteista.

Nyt julkaistussa tuoreessa tutkimuksessa tutkijat mittasivat useilla menetelmillä muovin määrää aivoissa, maksassa ja munuaisissa. Näytteitä oli 91 vainajaa, joista useimmat olivat kuolleet vuonna 2016 tai 2024.

Muovin määrään ei vaikuttanut vainajien ikä, sukupuoli tai etninen tausta.

Viime vuonna kuolleista vainajista muovia oli 50 prosenttia enemmän kuin kahdeksan vuotta sitten kuolleista.

Dementoituneiden vainajien aivoissa muovia oli selvästi enemmän kuin muilla. Erityisesti sitä oli aivoverisuonten seinämissä ja immuunisoluissa.

Miten haitallista mikromuovi on ihmiselle ja mikä määrä on vaaraksi, on toistaiseksi epäselvää.

Viime vuonna italialaiset tutkijat havaitsivat tärkeässä tutkimuksessa, että ihmiset, joiden kaulavaltimoihin oli kertynyt mikromuovia sisältävää plakkia, saivat todennäköisemmin sydäninfarktin tai aivohalvauksen kuin ne, joiden valtimoplakista ei muovia löytynyt.

Lähteet: Helsingin Sanomat 6.2 2025, kuvat Pexels