Viime viikonloppuna oli I Love Me- messut. Minua melkein raivostuttaa tuo nimi jostakin syystä etenkin englanninkielisenä ja suomeksikin - rakastan itseäni.
En tavallaan mitenkään tuomitse tuolla messulla kävijöitä vaan nimi rassaa. Siellä varmasti myös pientuottajat sai tilaa. Nimi kertoo äärimmäisen individualistisesta kulttuurista.
Yhteisöllisyys, kollektiivinen kulttuuri on mennyt menojaan. Siinä kulttuurissa otettiin muut huomioon. Suku, läheiset, kaverit. Lukuisten tutkimusten mukaan ihminen on onnellisin muita auttaessaan.
Kristinuskon mukaan: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Nimi I Love me vaikuttaa siltä, että rakastetaan vaan itseään. Eikö noille messuille keksittäisi jotakin muuta nimeä, esimerkiksi Naisten messut, onhan suurin osa kävijöistä naisia.
No se siitä ärtyneisyydestä.
22.10 yllätti. Mies toi minulle erilaisia kukkia. Oli meidän 30-vuotis hääpäivä - ja minähän en muistanut sitä. Sopersin miehen halauksessa, että tiedäthän, etten minä muista merkkipäiviä. Pitäisi nyt tästä lähtien merkata ne kalenteriin. Lapsen syntymäpäivät, miehen syntymäpäivät, kavereiden syntymäpäivät, sukulaisten kaikenlaiset merkkipäivät ja niin edelleen. Oli se kyllä nolo juttu. Mutta mies ei ollut miltään. Tuntee minut.
Tietsikan näyttö on toisesta reunasta kaventunut. Opettaja saa sen varmaankin yhdellä näpäytyksellä toimimaan. Minä digimummeli en. Kuvat ei siirry kännykästä koneeseen... Windows 11:ssa on kyllä ominaisuus, että kuvat tulevat koneeseen automaattisesti, mutta vain blogia varten. Olen suunattoman kiitollinen, jos kaikki tuo onnistuu. Ei tarvitse mennä taas koneen myyneeseen kauppaan ravaamaan.
Tässä kun ikääntyy rupeaa hampaatkin huononemaan. Ei sentään tipu suusta. Minulla lohkesi taas hammas ja jouduin menemään hammaslääkäriin. Onneksi on akuuttiaikoja.
Ja jotenkin muutenkin on helppo saada aika samalle päivälle terveyskeskuksessa. Vaivan ei tarvitse olla pitkäkestoinen. Ongelma on, ettei saada vakituista lääkäriä. On päiviä, jolloin ei ole lainkaan lääkäriä. Silloin hoitaja tutkii potilaan ja lähettää tiedot etälääkärille, joka määrää hoidon. Tässä on kyllä pieleen menemisen mahdollisuus. Mutta on kuitenkin erittäin hyvä, että terveyskeskukseen pääsee noin helposti. Toivottavasti Sote-uudistus ei lopeta terveyskeskusta ja siirrä hoitoa Mikkeliin, kun sinne on kylältä 40 kilometrin ajomatka.
Hapanjuurileivonta vaan jatkuu, kun olen siihen täysin koukussa. Tällä viikolla leivoin kaksi maalaisleipää ja kolme saaristolaislimppua. Tarkoitus on leipoa nyt viikonloppuna ruisleipää. Reissumimmejä eli reissumiestä. Kokonaisuudessaan menee vuorokausi tehdä vaaleaa- ja ruisleipää. Siinä on kuitenkin paljon odottelua, että juuri ja taikina nousee molemmat kaksi kertaa.
Ainekset mitataan grammalleen. Minulla ei ole vielä sormituntumaa, joten noudatan ohjeita täsmälleen. Ehkä jonakin päivänä. Tarkoitukseni on, ettei meidän enää tarvitsisi ostaa leipää kaupasta. Toinen tarkoitus on, että oppisin kärsivällisemmäksi ihmiseksi. Siitä on jo vähän merkkejä.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Hyvä kirjoitus sinulta, kiitos.
VastaaPoistaKiitos paljon Anonyymi.
VastaaPoistaOnnea hääpäivän johdosta, mahtavat kukat, tokihan mies tuon ajan jälkeen sinut tuntee ja tietää joten nolostukset voi heittää tuulen mukana menemään.
VastaaPoistaMarja 70 +