perjantai 4. huhtikuuta 2025

Elämää maalla 60.

 


Tämä juttu on taas alkuun sairauskertomus. Joitakin lukijoita varmasti kyllästyttää nämä alapään kuulumiset. Mutta kun tämä homma on mielessäni paljon, en voi olla kirjoittamatta siitä.


Tiistaina oli ultraäänitutkimus virtsaelimille ja munuaisille. Mitään ei onneksi löytynyt. Minä kun olin ehtinyt jo ajatella vähän luulotautisena syöpää.


Samana päivänä olisi ollut virtsasuihkun voimakkuuden ja jäännösvirtsan mittaaminen. Mutta minä tyhmä ja holtiton en ollut lukenut opaspaperia kunnolla. Siellä luki, että katetrin käyttäjän olisi pitänyt soittaa tuolle kirurgiselle osastolle.


Luulin sekavassa mielessäni, että katetrin virtsan mittaaminen olisi ok. Minulla oli paperi, johon piti merkitä virtsaamisaika ja määrä kolmen päivän osalta ja toiset paperit osin hyvin yksityiskohtaisia tietoja varten. Virtsasuihkujuttu siirrettiin keskiviikolle kuten urologikin.


Keskiviikkona meni sairaalassa viisi ja puoli tuntia aikaa. Olin aika ryytynyt, kun tulin sieltä. Aluksi oli jutustelua hoitajan kanssa. Katetri poistettiin. Sitten virtsarakkoon laitettiin suolaliuosta, jotta se täyttyisi. Minulla ei. Joten sain ohjeeksi juoda odotustilan vesiautomaatista runsaasti. Tunnin odotus. Sitten hoitaja huuteli nimeäni.


Tarkoitus oli tehdä virtsasuihkujuttu. Minun piti pissata mittalaitteeseen. Sainkin desin tulemaan, kun kauan aikaa yritin. Hoitajan mukaan jäännösvirtsaa oli kaksi desiä. Virtsamäärä oli liian pieni.


Taas vastaanottohuoneeseen odottamaan. Vihdoin minua kutsuttiin urologin vastaanotolle. Haastelimme tovin. Hän oli sitä mieltä, etten enää käyttäisi katetria ja yrittäisin pissata luonnollisesti. Hän teki virtsaputken tähystyksen ja se oli siisti. Ei siis kaiken tutkimuksen jälkeen löydetty elimellistä vikaa. Lääkäri sanoi, että niin käy aika usein.


Taas odotustilaan odottamaan. Pohdiskelin tuota lääkärin ajatusta. Tulin siihen lopputulokseen, että haluan vielä kestokatetrin. Meiltä on matkaa kylälle terveyskeskukseen 20 kilometriä. Jos ja kun en saisi pissittyä joutuisin  ehkä jopa kolme neljä kertaa ajamaan sinne, pissakupla jo otsassa.


Sitten jonkin ajan jälkeen haluaisin sen avanteen. Tehdään pieni reikä vatsaan ja pujotetaan pieni putki virtarakkoon ja virtsa tulee vatsalle laitettuun kahden litran pussiin. Tähän päädyin erityisesti siksi, että tuolloin voisin harjoitella pissaamista ja kun se onnistuisi, avanteen voisi ottaa pois.Kestokatetrilla pissan harjoittelu ei onnistu. Niin, niin toivon, että pissaaminen vielä onnistuisi. Onhan minulla jäljellä pissatarpeen tunne ja saan vähän virtsaa tulemaan. Tämä on kuulemma hyvä juttu. Urologi suostui ajatukseeni avanteesta, ja se asennetaan kuukauden päästä.


Sitten taas aulaan odottamaan noin puoleksi tunniksi, kunnes hoitaja kutsui minua kestokatetrin laittoon. Sain viimein kunnolla tietoa kestokatetrin kanssa elämisestä pienestä vihkosesta. Olin niin onnellinen, että saan saunoa. Aikaisemmin en uskaltanut. Olen saunaihminen ja tykkään tymäköistä löylyistä. Ihanaa! Kuntosalilla en saa käydä, mikä harmittaa, kun pitäisi tässä iässä pitää huoli lihaksista, etteivät ne vähitellen huononisi.


Se on jännä juttu, että ikääntyessäni kynteni kasvavat hyvin ja ovat vahvat. Ehkä se on tavallista.


Sain myös virtsapusseja ja yhden katetrihärvelin osan mukaan. Ei tarvitse niitä itse ostaa. Kaiken kaikkiaan hoitajat ja lääkärit ovat olleet loistavia ja empaattisia. Paitsi se Mäntyharjun terveyskeskussairaalan puhiseva ja pahoinpitelevä hoitaja. On tullut tunne, että minusta huolehditaan.


Oli ikävää, että pissanäytteestä löytyi taas bakteeri ja sain antibioottikuurin. Se on viides tämän sairastamisen aikana! En tuntenut mitään ärsytystä tai kipua alapäässä.Voi hemmetti. Vatsan mikrobisto on kärsinyt varmasti aika perusteellisesti. Juon piimää, aamulla jogurttia marjojen ja kauraleseen kanssa ja syön hapankaalia.


Siinäpä sairauskertomus. Olen oikeastaan tottunut tähän elämänvaiheeseen, ja olen myönteisin tuntein sitä mieltä, että opin taas pissaamaan.


Tänään minulla on karkkipäivä. Se on kerran kuussa. Saatan tosin syödä muulloinkin makeaa leivonnaista lounaan jälkiruuaksi. Päivällistä en syö, syön vain välipalan, usein hedelmiä. Iltapalaksi syön usein kaksi ruissleipäviipaletta juustolla ja kurkulla tai kaurapuuroa marjojen kanssa. Tänään illalla herkuttelen karpalo-kinuskijäätelöllä ja kahdella Daimilla.


En ole koskaan tykännyt huhtikuusta. Nyt tykkään. Täällä on aurinko paistanut joka päivä. Se hoitaa ja elvyttää talven pölyt mielestä. Ja krookukset kukkivat ja tulppaanit nousevat maasta. Lumi on osittain sulanut.


Siivosin lintujen ruokintapaikan harjalla. Ruokin niitä myös maahan, josta mustarastaat ja fasaanit tykkäävät erityisesti. Haravoin ja lakaisin  kivetyksen, jotta sisään ei kulkeutuisi niin paljon kuolleita kuusen neulasia ja lehtiä. Harkitsen, haravoisinko pihan. Kuolleet lehdethän ovat nurmikon ruokaa. Mutta esteettisesti ne häiritsee.


Tarkistin kärhöt. Kolmessa niistä ei näy ainakaan vielä mitään elämää. Yhdessä näkyy. Nuo kärhöt tilasin Lapissa kasvaviksikin. Ehkäpä ne vielä elpyvät. Köynnöskasvien taimet voivat hyvin. Tarkastan ne heti aamulla ensimmäiseksi. Olen vaihtanut osaan viherkasveista mullan ja suurikokoista päällysmullan.


17-vuotias Kille-kissi on keväästä iloissaan. Talvella hän käy vain  aamulla ja illalla ulkona. Nyt monta kertaa. Voin vain kuvitella, miten hän nauttii kevään tuoksuista ja auringosta. Monesti hän etsii oikein aurinkoisen paikan ja alkaa lepäillä ja torkkua siinä.


Hyvää viikonloppua kaikille!









keskiviikko 2. huhtikuuta 2025

Digipaasto parantaa muun muassa keskittymiskykyä



Nyt  se on sitten todistettu tutkimuksessa: digipaasto tekee aivoille hyvää. Tullaan tyytyväisemmiksi, mielenterveys kohenee ja keskittymiskyky paranee.


Näin kertoo uusi amerikkalais-kanadalainen tutkimus, jossa puolet osallistujista pantiin kahdeksi viikoksi digitaaliselle detox-kuurille.


Keskittymiskyky parani niin paljon, että osallistujat vaikuttivat digipaaston jälkeen tarkkaavuuden ylläpitämisessä tavallaan kymmenen vuotta nuoremmilta.


Amerikkalaiset viettävät erään kyselyn mukaan kännykällä päivittäin jopa 5 tuntia ja 16 minuuttia.


Moni on huolissaan siitä, mitä jatkuva ruudun tuijottelu tekee muun muassa keskittymiskyvylle ja yleisemmin hyvinvoinnille.


Vancouverilaisen Brittiläisen Columbian yliopiston psykiatrian  professori Peter B. Reiner ja hänen työkaverinsa värväsivät tuoreeseen tutkimukseensa 467 osallistujaa, jotka jaettiin kahteen ryhmään.


Aluksi toinen ryhmä käytti kännyköitään tavalliseen tapaan kahden viikon ajan ja toinen ryhmä ei.


Kännykkää saattoi käyttää soittamiseen ja perinteisten tekstiviestien  lähettämiseen.


Tutkijat saivat sovelluksen avulla seurata, pitikö oasallistujien digipaasto. Kahden viikon  jälkeen koehenkilöt vaihtoivat osia: toisten digipaasto loppui, toisilla se vasta alkoi.


Tutkijat selvittivät digipaaston vaikutuksia kolmeen seikkaan. Ensimmäisenä oli osallistujien oma arvio hyvinvoinnista. Toiseksi selvitettiin osallistujien kaikkinaista mielenterveyttä, kuten masennus- ja ahdistuneisuusoireita. Kolmanneksi tutkittiin tarkkaavuuden ylläpitämistä.


Kaikkia kolmea asiaa tutkittiin kokeen alussa, ensimmäisen kahden viikon jakson jälkeen ja vielä kaksi viikkoa myöhemmin.


Digipaaston tekeminen osittautui vaikeaksi. Vain 119 osallistujaa 467:sta pysyi erossa kännykästä vähintään kymmenen päivän ajan.


Seitsemällä kymmenestä kännykkäpaastoon osallistuneista näkyi parannusta mielenterveyden osalta. Digipaasto helpotti masennusoireita jopa enemmän kuin mitä masennuslääkkeet.





Lähteet: Helsingin Sanomat 26.2.2025, kuvat Pexels