lauantai 27. huhtikuuta 2024

Elämää maalla 22.

   Mesiangervo - unelma kesästä

Toissa  päivänä heräsin liian aikaisin. Laitoin itselleni aamupalaa. Sitten keksin, että teen aamupalan myös miehelle, joka heräisi puolen tunnin päästä. Mies on sekasyöjä ja suuriruokainen. Tein hänelle kolme juustokinkkuvoileipää ja valmistin kolmen munan munakokkelia. Mies heräsi, ja sanoin, että tein sinulle aamupalaa. Mies oli ihmeissään ja kysyi, miksi tein. Sanoin, että tykkään sinusta. Mies: samat sanat. En ollut kertaakaan laittanut miehelle aamupalaa tämän 28 vuotta kestäneen avioliiton aikana. Ajattelin, että pitää taas joskus tehdä sama juttu. Kummallakin oli hyvä mieli.


Tänne kuten koko Suomeen tuli menneellä viikolla takatalvi. Aluksi täällä pyrytti lunta. Illalla katsoin lumista maisemaa ja ajattelin, että huomenna se sulaa. Mutta ei sulanutkaan. Toisaalta olin tyytyväinen, että lumi peitti ruman harmaan ja ruskean maan. Toisaalta olin surullinen siitä, että kasvukausi varmaankin lyhenee.

              22.4.2024 aurinkotuoli. 
 
Onneksi minulla oli säkillinen auringonkukansiemeniä varastossa. Niille oli käyttöä. Pihalla parveili todella paljon lintuja, joiden nimiä en tiedä. Ne olivat vihreitä ja ruskeita. Lisäksi oli punarintoja, talitinttejä ja mustarastaita. Niille piti antaa ruokaa monta kertaa päivässä. Torstaina linnut olivat poissa. Vain muutamia kävi syömässä. Ehkä siksi, että maa oli jo jonkin verran sulanut. Ikävä heitä jäi.

Koleuden vuoksi uunin lämmitys taas jatkui. Olen kyllästynyt siihen ja samoten kaalisalaatin tekoon, jota olemme syöneet koko talven. Suikaloin kaalin monitoimikoneella, joka pitää taas nostaa kaapista ja säätää se tehtävään. Suikaloinnin jälkeen sen osat pitää pestä. Teen salaattikastikkeen väkiviinaetiikasta, rypsiöljystä, vedestä, valkosipulista, mustapippurista, meiramista, suolasta ja sokerista. Joskus vaihtelen yrttejä. Salaatti muhii kastikkeessa herkulliseksi. Eikä siihen kyllästy - vain sen tekemiseen kyllästyy.

Koulin kylvölaatikoista ruukkuihin rakkaat köynnöskukkani krassin, neidonmekon, kelloköynnöksen, aitoelämänlangan. Mustasilmäsusannan taimet ovat vielä niin pieniä, että koulin ne myöhemmin. Krassit ovat venyneet, vaikka koulin ne syvälle ruukkuihin. Ehkä laitan niille tukikepit piakkoin.

Kouliminen ei oikein sovi minulle kärsimättömälle ja nopeallekin ihmisille, koska taimet pitää ottaa varovasti kylvölaatikosta ja istuttaa varovasti, etteivät niiden juuret kärsisi. Niinpä sanoin itselleni: nyt Marja olet rauhallinen ja perusteellinen. Ja koulinta sujui, mutta vei paljon aikaa.

Istutin myös ensimmäistä kertaa eläessäni daalian mukulajuurakot. Odotan innostuneena, milloin mullasta nousee versoja. Vai nouseeko yleensäkään. Istutinko ne liian syvälle tai pinnalle? Netistä löytyi ristiriitaisia ohjeita. No, katsotaan.
                        Etualalla daaliaruukut.

Kävin kampaajalla tällä viikolla. Käyn kahdeksan viikon välein. Tykkään tosi paljon kampaajastani Heidistä. Myös kulmakarvat muotoiltiin ja värjättiin. Minulle meikkaamisessa on vaikeinta kulmakarvat. Silmiä en meikkaa laisinkaan. Vain meikkivoide, huulipuna, poskipuna ja kuultovoide.

Heidi on nelikymppinen. Aloimme puhua rypyistä. Heidi valitti, että hänen ihonsa on veltostunut ja ryppyjä on siellä täällä. Aloin valittaa omista rypyistäni, johon Heidi sanoi, etteihän sinulla ole ryppyjä ollenkaan. On kyllä selvästi alahuulista alaspäin menevät rypyt. Silmäkulmissakin niitä on, ja sukuvikana on silmäpussit. Onneksi huokoset eivät ole suurentuneet ja iho on melko kiinteä. Voi olla, että vanhenen kuusikymppiseksi kertarysäyksellä. Ja tulee vielä terveysvaivoja.

Sain melko tyhmän idean kokeilla kemiallista kosmetiikkaa. Olen käyttänyt vain luonnonkosmetiikkaa melkein kahdeksan vuotta. Tilasin Estee Lauderin päiväseerumin, päivävoiteen, yöseerumin, yövoiteen ja silmänympärysvoiteen.


No, kuinkas kävikään? Minulla on aina ollut vähän couperosaa poskipäillä. Nyt se levisi koko poskiin ja tuli pienen pieniä näppyjä. Eli ehkä kemiallinen kosmetiikka on liian vahvaa herkkään ja mietoon luonnonkosmetiikkaan verrattuna. Purkkisatsi oli kallis, ja käytän sen kyllä loppuun hyvässä tai pahassa. Sitten palaan luonnonkosmetiikkaan. Lopullisesti.

Olen ostanut lisäravinteita. Multitabseja aivoterveyden vuoksi. Pidän rautakuurin joka kevät. Syön B12 vitamiinia, koska en syö lihaa. C-vitamiinina nautin joka päivä pienen kourallisen omia pakastetyrnimarjoja. Kalsiumiakin ostin ihan iän takia, koska en juo maitoa tai piimää. Onhan kalsiumiakin etenkin kaalissa.

Minulla vaihtelee aamiainen kausittain. On kaurapuuro-marjakauseja. Smoothiekauseja. Leipäkauseja. Nyt on viili-kurpitsansiemenkausi ja syön myös yhden tai kaksi leipää Polar15 juustolla. Menen aina sen mukaan, mitä tekee mieli. Muutenkaan syömiseni ei ole nykyisin tiukkaa ja säädeltyä.


Mukavaa viikonloppua kaikille!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!