torstai 17. kesäkuuta 2021

Sairaalassa

 


Näin lääkärin eilen ja tänään. Eilen lääkäri sanoi, että minulla on ohi 
menevä aivoverenkierronhäiriö. Syitä siihen hän arveli olevan se, että kilpirauhasarvoni ovat nyt niin korkealla, että sillä olisi ollut vaikutusta aivoverenkiertohäiriöön. Kun keskustelimme, kerroin myös Veran kuolemasta ja tuskaisesta surusta. Lääkäri oli sitä mieltä, että hänen sanoin"psyykkinen trauma", Veran kuolema ja suru voi hyvinkin vaikuttaa.

Toisen kerran juttelimme tänään. Lääkäri oli hylännyt nyt korkean kilpirauhasarvoni vaikuksen. Minun arvoni eivät olleet yltäneet hypertyreoosiin eli varsinaiseen ylitoimintaan.

Hän sanoi pitävänsä todennäköisenä sitä, aivoverenkiertohäiriö johtui Veran kuolemasta ja suremisesta. Itsekin olin jo aikaisemmin tätä mieltä. Hän sanoi, että keho ei valehtele kuten mieli voi tehdä. Keho näyttää asiat suoraan.

Toivoin, että tapaustani olisi tutkittu enemmän, esimerkiksi tekemällä magneettikuvaus. Se ei ole vielä poissuljettu. Neurologit pitävät meetingiä ja päättävät, tutkitaanko minua tarkemmin magneettikuvantamisella. Se on paljon tarkempi kuin TT-kuvaus. Siinä voidaan nähdä myös aivokasvaimet. Minä luulotautinen melkein jo elän aivosyöpäpotilaana, vaikka ei vielä mitään päätöstä ole tehty. Tämä vienee aikaa. Lääkäri käski katsoa kannasta potilastietojani. Sinne ilmestyy myös tuo magneettitutkimus.


Olemme tulleet huonekaverin kanssa todella hyvin toimeen. Olemme jutelleet, kun ollaan jaksettu, ollaan kumpikin hyvin väsyneitä. Kuntavaalit oli.  Huomasimme, että meillä on sama poliittinen kanta, olimme äänestäneet saman puolueen ihmistä. Uskonnoista on puhuttu. Elämänkatsomuksesta. Veran kuolemasta. Sairauksistamme. Tietenkin niitä näitä.


Olen ollut koko tämän ajan vuoteessa, levossa,kuten hoitajat käskivät. Aika ei ole tullut pitkäksi, kun en olisikaan jaksanut juuri mitään paitsi kirjoittaa tätä blogia, koska blogini on minulle hyvin tärkeä. Olen nukkunut paljon. Ja hurraa, olen alkanut muistaa uniani! En muistanut niitä viiteen kuukauteen. Sekin oli jotakin mielen surutyötä. Huonekaveri sanoi, että puhun unissani. Olen puhunut koko ikäni.


Hoitajiin olen ollut tyytyväinen. Jokainen minua hoitanut on ollut hyvä tyyppi, ja heidän kanssaan on voinut myös puhua, purkaa mieltään. Ruoka on ollut, no, noh, sairaalaruokaa. Miltei suolatonta ja mautonta. Olen saanut kasvisruokaa, mistä olen kiitollinen.


Minulla on kanyyli kädessä ja rinnassa läpsyköitä, joihin on liitetty kannettava sydänkäyrää kuvantava ihmevehje. En tietenkään ole nukkuessani osannut niitä varoa, ja piuhat ovat usein irronneet. Ollaan todettu, ettei sydämessä ole mitään vikaa. Kuitenkin ihmevehjettä vielä käytettiin koko sairaalassa olon ajan.


Minä muistin väärin, että minulla on aivolisäkkeenkasvain. Se onkin lisämunuaisessa. En ymmärrä, että olen kymmenisen vuotta ajatellut, että kasvain on aivolisäkkeessä. Hoitajat sanoivat, että lisämunuaisenkasvain on hyvin yleistä ja vaaratonta. No, huh, huh. Tämä oli helpotus.


Tänään pääsen kotiin, mikä tuntuu ihanalta. Tässä on kuitenkin pelko, että kohtaukset uusiutuvat. Etenkin minulla luulotautisella pelko on liian suuri. Mutta on vain elettävä eteenpäin surussa.



9 kommenttia:

  1. Oih,miten ihmisen keho on viisaampi,kuin mieli.Miten sitä osaisi kuunnella mielensä viestejä tarkemmin.Ja toisaalta miten sinäkin olisit voinut suruasi"paremmin"surra.Sairastumatta fyysisesti.Kyllä elämä haastaa meitä välillä tosi kovaa.
    Ymmärrän hyvin tuon "luulosairauden"Lepoa ja rauhaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi kommentistasi. Niin kliseisestikin sanottuna ihminen on kokonaisuus. Keho vaikuttaa mieleen ja mieli kehoon. Sekä kehon että mielen viestejä olisi kuunneltava. Ehkä välillä ei vain jaksa, jolloin keho vaatisi kuitenkin.

      Poista
  2. Sait lääkäriltä vahvistuksen omalle epäilyksellesi siitä, että suru oli ainakin osasyyllinen verenkiertohäiriöön.
    Minusta omat tuntemuksia voi ja saa kuunnella. Minusta se ei ole luulotautia.
    Onneksi kasvain on lisämunuaisessa, eikä aivolisäkkeessä. Toivottavasti pääset silti magneettikuvantamiseen.
    Tervetuloa kotiin ja muista ottaa rennosti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti kommentistasi. Haluaisin tosiaan tuohon magneettikuvaukseen, koska se on tarkempi kuin TT-kuvaus, josko siellä aivoissa olisi kuitenkin jotakin. On jotenkin vaikea uskoa, että aivan kaikki johtuisi surusta. Vaikka lääkäri sanoi niin. Vaikka nyt on itkettänyt enemmän kuin ennen. Olen niin väsynyt, että otan rennosti täällä kotona.

      Poista
  3. Sydämessäsi ei ole vikaa. Sydämeesi tuli vikaa Veran kuoleman vuoksi. Sydän ei jaksanut pumpata tasaisesti. Tietenkään.
    Sun mies oli varmadti myös aivan kauhuissaan.
    Hyvää torstai-iltaa Marja!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentistasi Anonyymi. Ehkä sydän ei jaksanut tosiaankaan pumpata tasaisesti, koska ei jaksanut mielikään. Etenkin kuolinsyyraportin lukeminen on tehnyt todella kipeää. Veran asento kuollessa jne...Mies säikähti aivoverenkierronhäiriötäni melkein enemmän kuin minä itse. Nyt hemmottelee minut piloille. Olen nukkunut ja syönyt herkkuja täällä kotona.

    VastaaPoista
  5. Onpa ihmisen kroppa viisas.
    Pysäyttää lepämään, kun on sen aika.
    Olet käynyt kierroksilla, henkisesti ja sitten kovasti puuhatessasi fyysisesti.
    Puuhailu on auttanut sinua, mutta oletko sittenkin myös väsyttänyt itseäsi liikaa.
    Hyvin ajateltu tuo, että keho ei valehtele, mieli voi sen tehdä. Mieli voi pahentaa ja parantaa asioita, kummin vain.
    Pidä itsestäsi hyvää huolta ❤

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Ehkäpä olen hääräillyt liikaa, mutta Vera on ollut mielessäni ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla ja pitkin päivää. No, nyt keho antoi jonkinlaista palautetta, jota minun pitäisi uskoa. Mutta en oikein voi elää ilman fyysistä touhua. Sairaalan jälkeen minun olisi pitänyt levätä viikko. Seuraavana aamuna lähdin kuitenkin lenkille ja tein puutarhatöitä. Se tuntui mukavalta. Mutta seuraavan päivän käytännössä nukuin. Olen nyt levännyt, lukenut ja katsellut Netflixin elokuvia ja sarjoja.

    VastaaPoista
  7. https://elamanpyorteitaarmi.blogspot.com/2020/11/sarkynyt-sydan.html?m=1

    Lukaisepa, Marja, minun blogitekstini vähän samasta asiasta. Olen miettinyt paljon kehon ja mielen yhteyksiä.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!