lauantai 10. huhtikuuta 2021

Surutyöni 25.

 


Rakas Vera tyttäremme kuoli yllättäen 22-vuotiaana. Lopullista kuolinsyytä ei vielä tiedetä. Vera oli terve ja kuntoili paljon.


Oli pääsiäinen. Nyt sillä ei ollut mitään merkitystä minulle ja emme juhlineet. En laittanut pääsiäisruokia. Söimme niin kuin arjessa. Aikaisemmin olen pitänyt pääsiäistä tärkeimpänä kristillisenä juhlana. Panostanut ja laittanut ruokia ja leiponut melkein enemmän kuin jouluna.


Ei voitu juhlia pääsiäistä, koska Vera on kuollut, eikä tule kotiin. En kokannut ja leiponut hänelle herkkuja. Olin vihainen Jumalalle, koska otti Veran pois täältä aivan liian aikaisin. Mieleen on tullut menneitä pääsiäisiä, kun Vera vielä eli. Itketti. Ikävä ja viha on ollut tunteista eniten päällä. Olen raivonnut ja kiljunut lenkillä siellä missä ei ole ihmisasutusta.


Pääsiäinen meni minulla nettikaupoista tapettia etsien.  Tarjontaa on liikaa. Pakahduttaa. Tapetin valitseminen on yllättävän työlästä. Aiomme tapetoida keittiön yhden seinän. Kumpikaan miehen kanssa ei olla koskaan tapetoitu. Vera unohtuu mielestä, kun selaan kuvia tapeteista. Tekee mieli saada aikaan jotakin kaunista aivan itse. Vaikka on siihenkin - niin kuin elämäänkin - pakotettava itsensä.


Minä olen alkanut Veran kuoleman jälkeen pikkuhiljaa syödä mitä sattuu. Kasvissyöjä olen edelleen. Olin kymmenen kuukautta syömättä valkeaa makaronia ja riisiä. Perunaakin söin vain vähän. Nyt se on muisto vain.


Mies käy yleensä ruokakaupassa, välillä kirjoitan hänelle kauppalistan tai annan vapaat kädet tuoda jotakin,  niistä sitten kokkaan. Aina on myös tarjolla kaalisalaattia, porkkanaraastetta, hapankaalia ja salaattia. Välillä en edes huomaa,mitä syön. Pulla ja suklaa tuovat hetkeksi lohdutuksen. Mutta ruoka ei ole enää tärkeä asia , vaikka olen tykännyt kokkaamisesta koko ikäni.


Olen surusta väsyneenä yrittänyt hoitaa ihoani. Välillä  unohdan illalla pestä kasvot ja laittaa hoitoaineet. Sama on usein aamullakin. Sen huomaan päivällä, kun silmäripsetkin ovat rähmässä. Juu, ei tullut pestyä kasvoja.


Kuorin kasvot yleensä Meine Base suolalla tai pesen ne kuorivalla saippualla tai syväpuhdistavalla saippualla. En ole jaksanut laittaa mutanaamiota tai hedelmähappokuorintaa. Yleensä yöksi ehkä noin kerran viikossa laitan kosteuttavan naamion, ja myös kerran viikossa anti-age-naamion.


Illalla pesen kasvot vedellä. Imeytän ihoon noin kolme kerrosta ruusuvettä, sitten ruusuöljyä ja ruusuvoidetta. Silmiin seerumi ja voide. Aamulla pesen kasvot ja laitan seerumia ja sen päälle ruusuvoidetta. Ruusuhoitotuotteet lohduttavat tuoksullaankin. Kaikki kosmetiikka on luonnonkosmetiikkaa ja saatu Ruohonjuurelta. Olen käyttänyt vain luonnonkosmetiikkaa kolme ja puoli vuotta.








2 kommenttia:

  1. Menetys tuntuu juhlapyhien aikana erityisen raskaalta. <3

    VastaaPoista
  2. Niin näköjään tuntuu Veran kuolema juhlapyhinä. Tiedän, että vappua emme juhli, sillä silloin kuoli myös paras ystäväni itsemurhaan. Olen aina polttanut kynttilää hänen kuvansa edessä ja poiminut kevään kukkia siihen. Veran kanssa oli tapana juoda kuohuviiniä, leipoa munkkeja ja kokata herkkuja.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!