torstai 29. huhtikuuta 2021

Onko minun pakko?

 


Minun on pakko siivota tänään ja mankeloida lakanat, jos en tee tätä tänään, työt kasaantuvat, enkä selviä niistä. Minulla on joskus tällainen ajatuslukko imuroinnin suhteen. Minun on pakko imuroida sohvat kissankarvoista tai niihin tulee kirppuja ja ne ovat kauhean näköiset, myös makuuhuoneen matto on imuroitava kissankarvoista ja sitten koko huusholli. Kaikki tasot on suihkutettava puhdistusaineella ja pyyhittävä. Näitä ajatusvääristymiä ilmenee onneksi vain silloin tällöin, koska olen laiska imuroimaan.  Mutta kuitenkin.


"Minun on pakko"  on yleinen ajatusvääristymä. Ajatusvääristymistä käytetään myös nimitystä ajatuslukot ja ajatusansat. Onko todella pakko vai onko kyse vain mielen luomasta takarajasta, jonka jälkeen kuvittelemme seuraavan jotakin kamalaa? 


Luomme ajatusvääristymiä itsellemme ja stressaannumme entisestään, vaikka voisi ajatella, että ajatukset ovat kuin pilviä, joiden voi antaa lipua ohi. Ne tulevat ja menevät, eikä niihin tarvitsisi juuttua.


Ajatusvääristymät ovat vuosien saatossa meille kehittyneitä tapoja ajatella ja reagoida asioihin. Ne ovat pelkoja, jotka ilmenevät varsinkin silloin, kun olemme väsyneitä. Kun mieli käy ylikierroksilla, tunteet vievät, ei järki.



Epäiletkö aina pahinta?

Ajatusvääristymät ovat usein saaneet alkunsa jo lapsuudessa. Jos silloin on saanut huomiota vain hyvistä suorituksista, saattaa luulla näin olevan edelleen. Minun pitää aina onnistua, jotta saan hyväksyntää.


Tyypillinen ajatusvääristymä on uskoa aina kaikesta pahinta mahdollista. Jos en saa tätä projektia valmiiksi, minut varmasti irtisanotaan.


Yleistä on myös vähätellä itseään. Sain tämän työn varmasti vain siksi, ettei pätevämpi hakenut sitä.


Ajatusvääristymät tekevät olon epävarmaksi. Ainoa poispääsy tuntuu olevan toimia niin, että pyrkii hallitsemaan kaikkea.



Ratkaiseeko murehtiminen?

Jos lamaavat ajatukset valtaavat mielen, on vaarana upota murehtimaan. Ja kuten kaikki murehtimaan taipuvaiset tietävät, ongelman vatvominen harvoin ratkaisee asiaa.


Murehtiminen lisää kehon stressihormoneja, ahdistus ja stressi kovenevat, vaikka tarkoitus on päinvastainen. Murehtiminen on energiasyöppö.



Voisiko kaikki mennä hyvin?

Päässä pyörivien huoliajatusten hiljentämiseen tarvitaan aluksi kehon rauhoittamista. Rento keho rauhoittaa myös mielen.


Niin kuin moniin muihinkin kielteisiin ja stressaaviin tunteisiin auttaa hengitysharjoitukset. Minulla jopa uhkaavaan paniikkikohtaukseen auttaa silloin tällöin syvähengittäminen. Kun keskittyy hengittämään hitaasti ja syvästi sisään ja ulos, verenpaine laskee. Hengityksiä voi myös laskea. Esimerkiksi sisäänhengityksessä lasketaan seitsemään, ja uloshengityksessä yhteentoista. Uloshengitys on aina pidempi kuin sisäänhengitys.


Kun saa kehon rauhoitettua, ajatuksia voi alkaa ohjata uusille urille. Sen sijaan, että ajattelisi, että ei selviä tästä tilanteesta, voikin nimetä tuntemuksen toisin. Minulla on ajatus, etten selviä tästä . Näin tulee korostaneeksi sitä, että kyse on vain ajatuksesta.


Myös mielikuvaharjoittelulla voi hakea epäonnistumiselle vaihtoehtoa. Sen sijaan että miettii, mikä kaikki voisi mennä huonosti , ajatteleekin kuinka hyvin kaikki voi mennä. Voi sulkea silmät ja miettiä viiden minuutin ajan hyvää lopputulosta.


Heti ja nopeasti ei kuitenkaan kannata odottaa tuloksia, ajatusvääristymät ovat ajan myötä tiukasti kiinnittyneet ajatteluun. Mutta säännöllinen harjoittelu ja toisto auttavat ajatusvääristymien irrottamisessa aivan samoin kuin muissakin taidoissa. Tarpeeksi usein toistettu harjoitus alkaa  irrottaa ajatusvääristymiä ja vie ajatuksia myönteisiin suuntiin.




Lähteet: Hyvä terveys 5/2021, kuvat omat



8 kommenttia:

  1. Nuorempana tuli joskus tunne, että on pakko tehdä sellaistakin, mikä ei huvittanut. Enpä olisi osannut ennen tämän lukemista nimetä sitä ajatusvääristymäksi, ajatuslukoksi tai ajatusansaksi. Luulin sen olevan "vain" kasvatuksen tulosta.
    Oikein hyvää vappua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti kommentistasi. On hienoa, että sinulla ei nähtävästi ollut näitä ajatuslukkoja kuin vain nuorempana. Minulla on edelleen. Pitäisi olla lempeämpi itselleen. Kaipa se kuuluisa itsemyötätunto tulee iänkin mukana. Iloista vappua myös sinne!

      Poista
  2. Olipa hyvä postaus!
    Tunnistin asioita itsessäni.
    Minulla on joskus tapana viedä asioita ajatuksissani pidemmällä, kun on tapahtunut, pahemmaksi tietysti.

    Tuo itsensä rauhoittelu sanoin: "Tämä on vain ajatus, että..." on tosi hyvä! Ja hengitysharjoitus myös!

    Minulla on myös sellainen rauhoitusmantra: " Ei ole mitään hätää, tämä on vain tunne!"

    Ihminen on kyllä pääkoppineen melkoisen mielenkiintoinen kokonaisuus. Monille on varmaan tuttu lapsuudesta kävellessä yrittää olla astumatta katukiveysten saumoille "viivoille". Jos astuisi, jotain pahaa tapahtuisi. Ei uskaltanut kokeilla. Tuo oli melkoi ahdistavaa enkä tiedä opettiko joku tuon tavan vai oliko se sisäsyntyinen? En tiedä liittyikö tämä nyt aiheeseen vai ei, mutta tuli tästä mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. On kiva lukea, että muillakin on näitä pakkoja, mutta eihän se kivaa ole. Hienoa, että sinulla on oma rauhoitusmantra. Hengityskin tosiaan auttaa. Syvähengityksen lisäksi voi kokeilla tehokkaampia hengityksenpidättämisharjoituksia. Vetää ensiksi syvään henkeä, sitten pidättää sitä 30 sekuntia. Voi vaikka laskea mielessä 30:neen. Sitten puuskahdushengitys ulos. Tauko tavallisesti hengitellen. Ja sitten taas pidätys... Tämä on tehokas harjoitus, jonka unohdin kirjoittaa postaukseen.

      Pakkoajatukset ja -pakkotoiminnat ovat neurooseja, jos ne alkavat rajoittaa elämää ja aiheuttaa kärsimystä. Esimerkiksi pakko pestä kädet, pakko tarkistaa monta kertaa, että esimerkiksi kahvinkeitin on sammuksissa, ovi lukossa. Nämä ovat aika harvinaisia. Lasten pakkoajatukset katukivetysten saumoille astumisesta tai ei-astumisesta ovat yleisiä. Minullakin oli samanlainen kuin sinulla. Ne ovat osittain leikkiä ja laantuvat, kun ikää tulee. Tai kaikilla ei laannu silloinkaan. Nämä ovat harmittomia eikä neurooseja.

      Poista
  3. Kuin itsestään lukisi, loputon murehtija ja itselleen pakkoja asettava. Tuttua. Niin hyvä kirjoitus Marja. Lähetän täältä sinulle lämpimiä ajatuksia, joka päivä olet ajatuksissa. <3

    VastaaPoista
  4. Kiitos Tiia kommentistasi. Minäkin tunnistan tuon pakkoajattelun itsessäni jollakin tasolla erityisesti siivoamisen suhteen. Sinulla on myös näitä ajatuslukkoja. Kiitos lämpimistä ajatuksista!

    VastaaPoista
  5. Ei sun Marja ole pakko. Sä voit nyt itse valita ja toteuttaa.
    Tuo yksi edellinen käyttää näköjään samaa rauhoitusmantraa kuin minä: ei ole mitään hätää. Kaikki on hyvin. (Vaikkei oliskaan mutta mä jallitan aivojani ... )
    Tänään ehkä ulos lenkille illemmalla, valkolakki päähän?
    Mulla on jokavuotinen traditio: asettelen yo-lakin mahd hienosti, otan roskapussin kainaloon ja astelen juhlallisesti roskiksille viemään sen. Koko reissu lakki päässä hiphei.
    Kaunista vappua Sinulle Marja ��

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentistasi Nimetön. Tuntuu olevan yleisiä nämä pakot. Upeaa että sinullakin on rauhoitusmantra. Minulla se on sanoa kirjaimittain: O-l-e-n r-a-u-h-l-l-i-n-e-n.

    Hauska tuo sinun vapputraditio! Minä en juhli tänä vuonna vappua. En edes aamulla muistanut, että on vapun aatto, jolloin juhlitaan. Iloista vappua sinulle!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!