torstai 18. tammikuuta 2018

Traumastani on vaikea päästä yli


Minulla on nuoruusiältä yksi hyvin paha trauma. Jota aikanaan psykologiaa opiskellessani purettiin psykoterapiassa. Mutta edelleen joskus tunnen tämän trauman vihlaisun. Etenkin silloin, jos olen hyvin väsynyt tai stressaantunut.

   Loskakelit Mäntyharjulla.

Trauma määritellään suurin piirtein näin:Psyykkinen tulos yllättävästä ulkoisesta tapahtumasta. Jossa ihminen on kokenut avuttomuutta ja hätää. Ja jossa normaalit selviytymiskeinot murtuvat tai eivät toimi.


On olemassa kahdenlaisia traumoja. 1. Tyypin trauma on yksittäinen tapahtuma. Esimerkiksi läheisen itsemurha, raiskaus, kodin tulipalo. 2. Tyypin traumassa ihminen on kokenut toistuvaa tuskaa. Esimerkiksi koulu- ja työpaikkakiusaaminen, perheväkivalta.


Monissa tutkimuksissa on huomattu, että elämänhistoriassa koettu trauma on yhteydessä masennukseen, skitsofreniaan, psykooseihin (todellisuuden taju katoaa kokonaan). Muita oireita voi olla unettomuus, säpsähtely, ahdistus.


Vasta viime vuosina on ymmärretty, että lapsuuden kokemukset voivat aiheuttaa aikuisena psyykkisiä oireita. Oireiden syyt pitäisi yrittää selvittää. Muuten trauma jää mieleen ja kehoon.




Traumaattisessa tilanteessa ihminen kokee niin suurta hätää ja uhkaa, että elimistö kytkee päälle äärimmäisen stressivaihteen. Traumaattiset muistot saattavat tallentua kehollisina tunteina ja aistimuksina. Ne voivat tallentua ei-kielelliseen muistiin. Jolloin niitä ehkä ei voi käsitellä lainkaan kielellisesti. Häpeä, kipu, raivo jäävät jäljelle. Ne vaikuttavat myös aivoihin.


Kotikonsteina rentoutus- ja minfulness tekniikat saattavat auttaa luomaan yhteyttä omaan kehoon ja ehkä purkamaan traumaa.

Psykoterapeuteilla on eniten käytössä EMRD-menetelmä eli silmänliiketerapia. Voi tuntua omituiselta. Mutta se toimii varsin hyvin.


Tässä terapiamuodossa asiakas seuraa silmillään terapeutin liikkuvaa sormea samalla, kun traumaan liittyvää tunnetilaa käsitellään. Hoitoon kuuluu paljon muutakin. Hoidon alussa painopiste on turvallisuuden tunteen vahvistamisessa ja luottamuksellisen, hyvän terapiasuhteen luomisessa.


Jatkossa tavoitteena on trauman purkaminen niin, että asiakas tottuu myös näkemään trauman osana elämänhistoriaansa ja pystyy elämään nykyhetkeä.

Onko sinulla ollut elämänhistoriassasi traumoja?


Lähteet: Hyvä terveys 12/2017, kuvat omat

10 kommenttia:

  1. Hienoa, että sulla on trauma käsittelyssä. Mulla ei tietääkseni ole mitään traumoja... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kommentistasi Anniina. Olet onnekas, kun sinulla on ollut niin hyvä lapsuus ja nuoruus, ettei traumoja ole jäänyt.

      Poista
  2. On useitakin ja uskon, että ne ovat jättäneet päälle hylätyksi tulemisen peron ja tietynlaisen surumielisen vireen ja ajoittaisen ahdistuksen. Olen kuitenkin hyväksynyt traumani ja se on jotenkin auttanut asiaa.

    Mukavaa päivää Marja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia, kommentistasi. Hyväksymisestähän kaikki lähtee. Hienoa että olet hyväksynyt traumat osaksi elämänhistoriaasi. Jälki aina kuitenkin jää ja sen kanssa on elettävä, jos ei halua ratkoa traumoja psykoterapiassa. Kaikkia ei auta sekään.

      Poista
  3. Mielenkiintoinen teksti ja hyviä pointteja! Mulla ei taida varsinaisesti sen suurempia traumoja olla tai ei ainakaan tule mieleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marianne kommentistasi. Sinäkin olet onnekas, jos ei ole jäänyt tiedostamattomiakaan traumoja.

      Poista
  4. Kyllä on moniakin ja varmasti ne kulkevat jotenkin aina mukana, vaikka kuvittelen olevani sinut menneisyyden tapahtumien kanssa. Mutta, jos mittari on se, että on sinut nykyhetken kanssa, niin silloin asiat ovat kohdallani hyvin. Mukavaa päivän jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Olet elänyt hurjan ja vaikean lapsuuden. Luin sen kirjastasi. Ei ole mikään ihme, jos traumoja on jäänyt. Mutta tärkeää on nykyhetki. Ja hienoa että viihdyt siinä

      Poista
  5. Varmasti jotain pienempiä traumoja on. Meistä useimmilla tekisi epäilemättä hyvää käsitellä omia traumojaan jollain tavalla, olivatpa ne pieniä tai suuria. Joskus käynyt itselläkin mielessä.

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Riikka kommentistasi. Hyvä että sinua ei piinaa vaikeat, suuret traumat. Jos sellaisia ei ole, pienet tarumat kyllä liukenevat elämänhistoriaan. Voit olla rauhallisin mielin.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!