perjantai 5. tammikuuta 2018

Perjantain vaatteeni ja kummastelua




Tästä on näköjään tullut minulle tapa esitellä päivän vaatteeni perjantaisin. Kuten vaatetuksen värikkyydestä huomaa, olin aika hilpakalla tuulella. Oli melkein hauskaa - ikuisella valokuvauskammoisella murjottajalla -, koska tytär kuvasi.




Sain tyttäreltä huvittavia ohjeita: "Hei, sä oot ihan jäässä", "Nyt
ilmettä vähän." "Vaihda asentoa." "Pane jalka seinää vasten, ei niin. Tietysti katot kännykkää etkä seinää, senkin torvi." Ja niin edelleen. Neuvoja en tietenkään osannut aivan toteuttaa.



Kuvat ovat taas vaihteeksi samantyyppisiä. Ja taas pönötän pönttöuunin edessä. Se on ainut rauhallisempi tausta meidän huushollissa, johon minä olen kerännyt aikamoisesti kirppariesineitä. Se on minun - vajaa - käsitys sisustamisesta. Meillä ainoastaan tyttären huone on avara ja tyylikäs. Vähän sisustuslehtimäinen.



Näissä ensimmäisen satsin kuvissa päälläni on Desigual tunika/mekko. Tiukat farkut. Mustangin punaiset kengät. Toisessa satsissa tunika muuttuu mekoksi, kun panen mustat sukkahousut ja mustat kengät jalkaani.



Tykkään itse noista kengistä, jotka ostin viime vuonna. Väriä elämään! Tämä viikko on ollut vähän omituinen. Päivät ovat menneet välillä sekaisin tuosta joulun ja uuden vuoden juhlinnasta. Joulu päättyy meillä Tapanin päivän jälkeiseen päivään. Oikeastaanhan se loppuu Loppiaiseen. Etenkin ruotsinkielisellä Pohjanmaalla se loppuu vasta Nuutin päivänä. Asuttiin niillä seuduin aikanaan neljä vuotta. Siellä oli todella erikoinen ruotsin murre,josta en joskus ymmärtänyt tuon taivaallistakaan.Seuraavaksi tunika siis muuttuu mekoksi.



Olen lenkkeillyt ja kuntosaleillut entiseen malliin. Kaksi kolme kiloa on tullut lisää painoa. Ehkäpä kesän aurinko sitten sulattaa ne.Eikä ole ylipäätään kovin oleellista minulle, paljonko painan. Olen kehopositiivinen. Hyväksyn ulkomuotoni, vaikka se on kaukana ihanteista. Siis yleisestä median luomasta naisihanteesta. Joissakin näissä kuvissa maha pömpöttää suloisesti. Vielä lähikuvia tunikan/mekon kuosista. Ja vähän korvishullun korvikset.







Mukavaa perjantaita kaikille! Huomenna pidän somettoman päivän.
Pidätkö sinä somettomia päiviä?

Lähteet: kuvat omat

12 kommenttia:

  1. Huomenta Marja, Ihana nähdä sinut noin pirteässä tunikassa. Muistan, että olet tunnepukeutuja. Kaunis asukokonaisuus. Kesä sulattaa muutakin kuin lumet :) Hyvää tätä ja sometonta päivää :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Kaipasin väriä päivään ja olin vähän höpsötys tuulella. Hyvää päivän jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
  3. Punaiset kengät ovat muuten aika mahtavat <3 Mee laik. Huomasin kommenttisi toisaalla noista nutella croisanteista, niitä voi tehdä myös itse, ovat aivan ihania, tuolla linkissä ohjeet.
    http://villananna.blogspot.fi/2017/06/tarjoilu-systeemi-pelilaudasta-ja.html

    VastaaPoista
  4. Kiitos Melissa kommentistasi.Minäkin tykkään kengistäni. Kerran ruokakaupassa tuli tuntematon mies - yleistä täällä savossa -, että hänen äidillään oli samanlaiset mutta mustat kengät ikuisuus sitten. Näyttävät siis jonkun silmään vanhanaikaisilta. Se on vain huvittavaa. Ja kiva kun joku kommentoi. Tuli hyvä mieli. Kiitos nutella croisant ohje linkistä. Kokeilen. Hyvää viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
  5. Ihanan värikäs asu ja hauskat poseeraukset! Ei elämän tarvitse olla niin vakavaa! Mahtavaa, että olet kehopositiivinen!

    Mukavaa sometonta päivää! Ne tekevät hyvää, itse kullekin! Minäkin taidan pitää sellaisen, ehkä huomenna tai sunnuntaina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minnea kommentistasi. Olen ollut kehopositiivinen jo viitisen vuotta. Lopetin ikuiset laihdutuskuurit ja painon liiallisen tarkkailun. Minun mielestäni nainen saa näyttää siltä, mitä on. Kunhan on sinut itsensä kanssa. Muiden mielipiteistä ei kannata välittää. Someton päivä tekee hyvää.

      Poista
  6. Kehopositiivisuus on hyvästä! :) Hauska tunika ja sopii sinulle oikein hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krissu H kommentistasi. Kehopositiivisuus rauhoittaa ja tasapainottaa elämää.Kun ei liikaa stressaa tai ollenkaan stressaa ulkonäköään.

      Poista
  7. Hauskoja kuvia, ei aina tarvitse olla niin vakavaa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Noora. Olen valokuvauskammoinen ja yritän harjoitella olemaan valokuvissa. Olemiseni riippuu aika lailla myös kuvaajista. Jos mies kuvaa:murjotan. Jos ystävätär kuvaa:nauruksi menee. Jos tytär kuvaa: menee vähän oudoksi nauruksi tai pelleilyn puolelle. Ehkä joskus opin olemaan. Valokuvissakin.

      Poista
  8. Hei sama täällä, kun tyttäret kuvaa, osaan olla rennompi, vaikka noita meidän esiteinejä kyllä kypsyttää meikäläisen kuvaaminen. :) Hei meilläkin on paljon tavaraa ja koen, että ne tekee kodin kodikkaaksi. Tuo pönttöuuni on mahtava. Peukut kehopositiivisuudelle, siihen tähtään. Eilen kun käytiin katsomassa Pitch perfect 3 lasten kanssa, kiinnitin huomiota siihen, että elokuvaa kun tähditti monen monta kaunisvartaloista naista ja yksi onneksi myös pari pyörempääkin, niin kaikkein pyörein oli myös karismaattisen. Eli ei ne kilot, vaan se miten kantaa itsensä. Minä aina vähän anteeksi pyydellen, joten tässä olisi opettelemista.

    VastaaPoista
  9. Kiitos, Tiia, kommentistasi. Ai, sinäkin olet saanut lapset kuvaamaan. Käytämme siis molemmat lapsityövoimaa...Minä olen ollut kehopositiivinen viitisen vuotta. Lopetin ikuiset laihduttamiset. Päätin tässä olen nyt tällaisena. Ajatelkoon muut mitä ajattelevat.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!