Silmänympärysihon hoitaminen

Täytyy vähän häpeillen myöntää, että minä olen aloittanut nyt vasta reilu viisikymppisenä silmänympärysihon hoitamisen ja usein  vielä unohdan sen, koska ei ole syntynyt rutiinia. Lienevätkö suuret silmäpussit pelkkää hoitamattomuutta? Olen löytänyt todella hyvät luonnonkosmetiikka merkin Evolven seerumin ja voiteen. Upeita tuotteita.

Seuraavassa muutama kysymys ja vastaus silmänympärysihon hoitamisesta.

Milloin silmänympärysihon hoito pitäisi aloittaa?

Ennaltaehkäisevä hoito on tärkeää, jotta iho näyttäisi pitkään hyvältä. Jos aloittaa silmänympärysihon hoitamisen vasta, kun rypyt ovat ilmaantuneet, kannattaa kysyä neuvoa kosmetologilta. Eli suunta kosmetologille.

Miksi silmien lähelle ei saa laittaa samaa voidetta kuin kasvoille?
Silmänympärysiho on herkkä ja ohut. Monissa kasvovoiteissa voi olla raaka-aineita, jotka eivät sovi silmien lähelle.

Mitä vaikuttavia aineita silmänympärysvoiteessa tulisi olla?
Hyaluronihappo on hyvä kosteutukseen. Vitamiinit, peptidit ja antioksidantit ovat tärkeitä.

Miten voide levitetään ja miten paljon sitä laitetaan?
Voidetta voidaan taputella hellästi iholle. Voidetta käytetään hieman enemmän kuin nuppineulan pään kokoinen annos silmää kohti.

Mikä on paras  tapa hoitaa silmäpusseja?
Silmäpussit on yleensä rakenteellinen ongelma. Suolainen ruoka ja vatsallaan nukkuminen kasvattaa niitä. Voiteen pitäisi parantaa mikroverenkirertoa ja vähentää näin ihon alla olevaa nestettä.

Hoidatko sinä silmänympärysihoa ja miten?

Lähteet: Eeva 02/2016 , kuvat Pixabay, Pexel

  

Pienen elämäni marraskuun päiviä

 

Onneksi aamuni ovat hitaita. Herään kahdeksan maissa ja nousen ylös sängystä vasta noin  puoli yhdeksältä, siihen asti seurustelen vieressä nukkuvien kissojen kanssa. Siiri-kissa on kotiutunut hyvin, ja nyt on viimein sopu Kille-kissan kanssa. Alkuun Kille jahtasi Siiriä, mutta nyt he ovat ystäviä. Niin suloista. Kissat tuovat paljon iloa. (Nyt taas tämä Blogger-ohjelma keljuilee, eikä tasaa rivejä.)

Katsoin tätä kuvaa ja ihmettelin, missä on Kille-kissan pää.

  Minulle on tullut kaamosväsymys. Varmaankin johtuu iästä, koska aikaisemmin ei ole ollut väsymystä kaamoksen aikaan. Olen ajatellut, että se johtuu siitä, että olen niin pohjoisesta kotoisin. Olen tottunut syksyn ja talven hämärään. Tai en ole ehkä ehtinyt  huomata väsymystä työkiireiden keskellä. Käyn aamulla lenkillä, ja miten harmaa ilma onkaan ja luonto ruskea. Kun taivas sataa, kannan surullista vettä sisään.

Piristääkseni itseäni värjäsin hiukset pähkinän ruskeiksi Khadin luonnonvärillä. En ole värjäyttänyt enää  hiuksia kampaamossa noin kahteen vuoteen. Ne värit ovat epäekologista myrkkyä ajattelen nyt, vaikka värjäytin hiuksia noin parikymmentä vuotta.

Kaamosväsymys on joinakin päivinä sitä, että elän kuin puoliunessa, aivosumussa. Tekee mieli hiilihydraatteja ja makeaa. Nyt lähinnä suklaata. Palautin elämääni taas karkkipäivän perjantaisin. Se pitää minua ruodussa muina päivinä, kun tekee mieli suklaata ja salmiakkia. Yhtenä päivänä viikossa herkkuja. Rutkasti. 

Itse tehtyä raakasuklaata ja kaupan suklaata. Kuvassa Fazerin suklaat eivät ole levyjä vaan patukkapaloja.

Sokeritonta ja jauhotonta suklaakakkua. Nams.

Ruoka on jatkunut samalla linjalla kuin laihduttaessani viidessä kuukaudessa 13 kiloa, nyt annoskoot ovat vain suuremmat. En syö edeleenkään valkeaa hiilarihöttöä, esimerkiksi valkeaa pastaa, riisiä ja leipää. Paino on pysynyt 68 kilossa.

Punaisesta linssistä tehtyä pastaa, parsakaalia, kimchiä, soijapapuja.

Soijapapuja, soijaleikettä, kananmunaa, kaalisalaattia.

 

Kikhernepastaa, kaalisalaattia, ruusukaalia ja soijarouhekastiketta.

                        Aamiaiset

AB-jugurttia myslillä ja marjoilla.

Chiavanukasta myslillä ja marjoilla.

Kaurapuuroa marjoilla.

Siiri maalaushommissa. Hän sai yhdessä vaiheessa maalia jalkapohjaan ja keittiössä oli pitkin poikin tassun kuvia.

Aloitin talon sisätilojen  maalausurakan. Olen maalannut nyt vasta tupakeittiön kaapinovet ja koko talon ovet. Maalaaminen on ihan kivaa puuhaa, mindfulnessia, rauhoittaa mieltä.

Kävin kaverin kanssa kirpparilla. Löysin muutaman kotivaatteen. Ja ihailimme vanhoja esineitä.

Tässä tämän hetken luotto kasvojenhoitoaineet. Bakuchiol on luonnon retinolibuusteri, Evolven silmänympärys seerumi ja voide, jotka ovat saaneet silmäpussini laskemaan. Bakuchiolia olen käyttänyt vuoden ja se on kiinteyttänyt ihoani. Käytän myös Evolven kosteusvoidetta. Olen löytänyt oman merkkini. Mahtituotteita.

Minulla on soinut päässä muutaman päivän yksi Eeva-Liisa Mannerin runo, siitä on jo 35 vuotta aikaa, kun luin parikymppisenä Manneria ja opettelin ulkoa runoja. Julistin tuolloin, että Mannerin kootut on minun raamattuni. Voi, sitä hippiaikaa, hämyaikaa.  Runo on syvien vesien tumma runo.Toivottavasti tämä menee oikein:

Lähden pitkälle matkalle

itseeni, siihen itseen

jossa en ole koskaan käynyt,

aina olen paennut toisia teitä

luotuihin puutarhoihin

tunteellisuuteen, älyllisyyteen

luuloteltuun ristiriitaan.

Sillä itse olin myös itseni este

huone ja kynnys, joka kasvaa huoneen yli

jatkuva prekuolema

koska pakenin kuolemaa

sen sijaan, että olisin ottanut askeleen sitä vastaan...

Kissamaisen veikeää maanantaipäivää kaikille!

Sokeriton ja jauhoton suklaakakku

Tässä reseptissä taateli on makuttajana kakun pohjassa. Kuorrutukseen antaa makeutta kookoskerma. Valkeat vehnäjauhot korvataan mantelijauhoilla ja tummalla kaakaolla tai raakasuklaakaakaolla. Resepti on muunneltu Helsingin Sanomissa olleesta reseptistä. Kakun teko oli melko työlästä, mutta maku palkitsi.

Kun on tottunut umpimakeisiin leivonnaisiin, kaipasi ehkä kakkuun vähän lisää makeutta. Kuorrutusta oli liikaa, enkä sekoittanut sitä tarpeeksi, niinpä kakun ulkonäkö oli erilainen kuin Hesarissa. Niin, hyvinkin paljon erilainen (Hih). Koristelin kakun aluksi pelkästään kaakaonibseillä, jotka ovat kaakaopavun palasia, mutta lisäsin kakkuun vielä kookoshiutaleita.

Tarvitset

15 pehmeää kivetöntä taatelia

4 kananmunaa

1 banaani

1 dl mantelijauhoa

1 dl tummaa kaakaojauhetta tai raakakaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

Kuorrutus

150 g sokeroimatonta suklaata

1 prk kookoskermaa

Koristeeksi

Kaakaonibsejä, kookoshiutaleita tai pakaste- tai tuoreita marjoja

• Liota taateleita vedessä noin 4 tuntia.
• Soseuta kulhossa banaani ja taatelit. Lisää kananmunat. Sekoita mantelijauho, tumma kaakao ja leivinjauhe keskenään ja lisää kananmunaseoksen joukkoon. Sekoita tasaiseksi.

• Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin. Voitele reunat öljyllä.
• Kaada taikina vuokaan.
• Kypsennä 200-asteissa uunissa noin 20 minuttia.
• Annan jäähtyä hetki ja irrota reunat kakun ympäriltä. Nosta tarjoiluvadille.
• Sulata kuorrutuksen suklaa. Vatkaa suklaasula ja kookoskerma tasaiseksi. Levitä kuorrutus kakun päälle. Koristele kakku, kaakaonibseillä, kookoshiutaleilla tai marjoilla.

Lähteet: Helsingin Sanomat 22.10.2020

Miksi pyytää apua muilta?

 

Joskus on parasta sanoa, ettei itse pysty tai kykene.  Minä pyydän apua hyvin herkästi. Tunnustan rajallisuuteni. Sen etten osaa ennakolta kaikkea. Kun olin töissä, jouduin pyytämään paljon apua tämän digin kanssa ja sain sitä onneksi, vaikka tietokonevastaava varmasti oli jo kyllästynyt siihen - näin sen hänen ilmeestään -, kun tulin hänen luokkaansa ja toistelin "apua, apua en voi jatkaa tuntia ilman, että tulet apuun".

Seuraavaksi viisi syytä, miksi kannattaa pyytää apua:

1) Se syventää ihmissuhteita.

Yhdessä koetut tunteet sitovat ihmisiä yhteen. Salli itsellesi haavoittuvuutesi ja pyydä apua. Avunpyyntö osoittaa, että luotat toisen ajatuksiin ja kykyyn auttaa.

2) Se kirkastaa ajattelua.

Stressi saa ajatukset kehämäisemmiksi. Ihminen keskittyy ongelmaan, eikä sen ratkaisuun. Kun pyydät apua, siirrät ajatuksesi ulkopuolelle. Tämä rauhoittaa, ja pystyt työskentelemään tehokkaammin ja luovemmin.

3) Se tekee hyvää muillekin.

Auttamista on tutkittu ja sen perusteella huomattu, että auttajat ovat onnellisempia ja hyvinvoivempia kuin muut. Auttaminen voi vahvistaa avunantajan turvaverkkoja. Hän voi itse jatkossa pyytää apua, kun sitä tarvitsee.

4) Se rentouttaa kehoa.

Ongelmien kanssa yksin painiminen voi aiheuttaa kehollista jännitystä, kireyttä  ja ylivireyttä. Tämä jumitus voi pitkittyessään johtaa korkeaan verenpaineeseen ja univaikeuksiin.

5) Se vie työuraa eteenpäin.

Työssään menestyvät pyytävät helposti apua, neuvoja ja mielipiteitä työkavereiltaan. Samalla he solmivat työn kannalta tärkeitä ihmissuhteita.

Lähteet: Kauneus&Terveys 13/2020, kuvat omat.

Henkisyyttä ja mielenrauhaa

 

Sain Gaudeamus kustantamolta arvostelukappaleen kirjasta Henkisyyttä ja mielenrauhaa Aasian uskonnollisuus länsimaissa. Kirjassa on artikkeleita, esimerkiksi Jooga ja meditaatio Suomessa, Mindfulness-harjoituksen buddhalaiset juuret, Hiljaisuuden viljely ja kristillinen spiritualiteetti. Kirjan artikkelit ovat hyvin tarkkoja, perusteellisia ja tieteellisiä. Silti maallikkokin ymmärsi tekstit.

Jooga, karma, aura,  guru, mindfulness. Nämä ovat arjessamme uusia sanoja, jotka kuvaavat henkisyyttä. Monet sanoista ovat muinaisintialaista sanskritin kieltä ja kuuluvat hindulaisuuteen.  Idän uskonnot näkyvät nykyään monella tasolla. Muun muassa Buddhan patsaita käytetetään sisutuselementteinä. Joogasalien seinillä on hindulaisia kuvia. Koruissa ja vaatteissa saattaa olla uskonnollisia symboleja. 

Hindulaisuus ja buddhalaisuus tulivat voimalla Suomeenkin 1960-luvulla erityisesti hippiliikkeen myötä. Aluksi itämaiset uskonnot olivat vastakulttuuria, mutta viimeistään 1990-luvulla ne sulautuivat osaksi valtakulttuuria. Alettiin harrastaa joogaa, meditaatiota tai mindfunessia.

Beatlesin  matka Intiaan vuonna 1968 Maharsihi Mahesh Yogia tapaamaan sai paljon huomiota. Sen myötä transsendaalinen meditaatio tuli Suomeen jäädäkseen.

Joogan ja mindfulnessin mieltäminen vain kokonaisvaltaiseksi, terveyttä edistäväksi  ruumiilliseksi ja henkiseksi harjoitukseksi jättää varjoon niiden hindulaisen  ja buddhalaisen alkuperän.

Kirjan punaisena lankana on se, miten Aasian uskonnot hienosyisesti vaikuttavat länsimaissa henkisyyden ja hyvinvoinnin kulttuureissa.Meidän kulttuurissamme hyvinvointi on tällä hetkellä suuri trendi. Voisi sanoa, että elämme hyvinvointi kulttuurissa, joka ammentaa hyvinvointia lisääviä tekniikoita idästä.

Kirjan voi hahmottaa kolmeen osa-alueeseen. Ensimmäiset kolme lukua on kirjoitettu uskontotieteellisesti, josta käsin tarkastellaan joogaa, mindfulnessia ja meditaatiota. Kolme seuraavaa lukua käsittelee teologisen tutkimuksen perinnettä, ja niissä tarkastellaan uusien ilmiöiden merkityksiä, haasteita ja mahdollisuuksia.

Mindfulness

Esittelen seuraavaksi mindfullnessin juuria. Olen itse harjoittanut sitä monta vuotta, enkä ole tiennyt, että sen perusta on buddhalainen.

Uskonnollisista juurista huolimatta Mindfulnessia käytetään nykyään niin julkisissa terveys- ja koulutuspalveluissa, yritysmaailmassa kuin kaupallisilla hyvinvointimarkkinoilla.

Mindfulnessin valtavirtaistuminen on osa laajempaa sosiaalista liikehdintää, jossa terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen on tullut näkyväksi osaksi kulutuskulttuuria. Tämä hyvinvointiliike ammentaa innostusta Aasian uskonnoista ja filosofiasta, etenkin joogasta ja meditaatiosta. Harjoitusmenetelmien uskonnollista taustaa ei kunnolla tiedetä.

Buddhalaisuuteen liitettyjen opetusten ytimessä on oppi kärsimyksestä ja siitä vapautumisesta. Tämä oppi tiivistyy neljään jaloon totuuteen: Elämä on kärsimystä, kärsymyksen aiheuttaa elämänjano, kärsimys loppuu sammuttamalla elämänjano,  elämän jano sammuu kulkemalla kahdeksanosaista tietä: oikea näkemys, aikomus, toiminta, puhe, elinkeino, pyrkimys, tarkkaavaisuus (mindfulness) ja keskittyminen. Mindfullness tulee siis buddhalaisesta opista ja vanhoista buddhalaisista kirjoituksista.

Kuvat: Pixabay

Myrkyllinen positiivisuus

 

Minä taidan olla pessimisti. Mutta kuten sanotaan pessimisti ei pety. Toisaalta ei voida karkeasti jakaa ihmisiä positiivisiin ja pessimistisiin. On minullakin paljon positiivisia ajatuksia. Ja uskallan ottaa riskejä, vaikka saatan ajatella, ettei tämä nyt onnistu, mutta usein se onnistuukin. Tiedän ja tunnen tämän ajatusleikkini: en onnistu/onnistun. Siis tiedän pohjimmiltani, että onnistun, vaikka luulottelen itselleni, etten onnistu. Tätä on vähän vaikea selittää.

Esimerkiksi kun tein graduani, lopputyötä, yliopistolla, ajattelin, ettei tästä hyvä tullut, kun tein tämän - tapani mukaan - liian nopeasti. Aineiston keruun jälkeen kirjoittamisvaiheeseen meni kaksi kuukautta. Ja kuitenkin sain gradusta kiitettävän arvosanan, minkä toisaalta tiesin jo etukäteen, koska gradu oli uutta luova ja analyyttinen.

Positiivisuus auttaa kohtaamaan haasteita ja ottamaan riskejä. Liiallinen positiivisuus voi johtaa negatiivisten tunteiden kieltämiseen eli toksiseen positiivisuuteen.

Yltiöpositiivinen ihminen ei osaa pysähtyä ongelmien ääreen vaan kieltää ne. Hän on hyvä keksimään, miten asioista pääsee yli - ei miten niihin voisi paneutua ja ehkä oppia jotakin.

Kyllähän elämän vaikeissa paikoissa tsemppihenki on paikallaan. Optimisti voi selvitä elämän vaikeista tilanteista paremmin kuin pessimisti, koska optimisti uskoo, että asiat lopulta järjestyvät.

Joskus jopa yltiöpositiivisuus kannattaa, ilman sitä emme välttämättä uskaltaisi kohdata haasteita ja ottaa riskejä. Ongelmia saattaa syntyä kuitenkin siinä vaiheessa, kun ihminen ei huomaa elämäänsä ilmautuvia negatiivisia tunteita ja asioita vaan kääntää ne väkisin positiivisiksi.

Jos käytämme puolustusmekanismeja liikaa ja kiellämme realiteetit, emme käy läpi tärkeää kehitystehtävää itsemme kanssa vaan ohitamme kaiken työn, joka henkisellä puolella pitäisi tehdä. Tunteet kertovat meille itsestämme kokonaisuutena. Tutkimusten mukaan ihmisen päivän aikana kokemista tunteista 20-50 prosenttia on kielteisiä. Jos ne ohitetaan, menetetään paljon informaatiota itsestä.

Syitä toksiselle positiivisuudelle on monia. Osalle se kumpuaa lapsuudesta: jos pettymykset on opetettu lakaisemaan maton alle, kuinka niitä osaisi kohdata aikuisenakaan?

Myös sosiaalinen media saattaa vaikuttaa. Kun Instagram-virtaa hallitsee yltiöpositiivisuus, vastaavan elämänasenteen voi omaksua huomaamatta itselleenkin.

Toksisesti positiivisen ihmisen käytös heijastuu elämän jokaiselle osa-alueelle, myös ihmissuhteisiin. Toksisesti positiivinen ihminen saattaa sanoa avioeroa läpi käyvälle ystävälle, että kyllä kaikki taas parin kuukauden jälkeen on hyvin. Vaikeuksien kanssa kamppailevasta ystävästä saattaa tällöin tuntua, että ystävä ei ota häntä tosissaan. Ystävälle pitää antaa lupa myös negatiivisiin tunteisiin. Vaikeassa tilanteessa voi vaikka sanoa, että olen tässä ja kuuntelen.

Työelämässä toksinen positiivisuus voi pahimmillaan edesauttaa työuupumuksen syntymistä. Jos ihminen ei osaa arvioida voimavarojaan realistisesti, käy helposti niin, että hän yliarvioi ne ja tekee enemmän, mihin voimavarat riittävät.

Ystävät saattavat ottaa etäisyyttä yltiöpositiiviseen ihmiseen, sillä he kokevat, että hän ei ole keskusteluissa aidosti läsnä. Usein myös parisuhteet toistavat samanlaista kaavaa, sillä tyypillistä on, että suhteen ongelmia ei huomaa ennen kuin on liian myöhäistä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 29.10.2020, kuvat omat