Miehetkin kärsivät ulkonäköpaineista ja syömishäiriöstä

Nykyisin 27-vuotiasta Mikkoa kiusattiin ja nimiteltiin koulussa läskiksi vuosikausia.  Kiusaaminen johti siihen, että hän alkoi jo teininä kontrolloida syömistään ja liikkumistaan.

Myöhemmin 18-vuotiaana tilanne alkoi karata käsistä. Treenaamisesta oli rentous kaukana. Liikkuminen oli vain suorittamista. Vailla liikunnaniloa. Jääkaapissa ei ollut kuin rahkaa. Ja kun Mikko   ei liikkunut ja syönyt. Hän etsi maanisesti tietoa ja luki liikunnasta ja syömisestä.

Jos flunssa yllätti. Eikä Mikko jaksanut liikkua. Hän kirjasi ylös kaiken syömänsä. 185 cm mies painoi lopulta vain 65 kg. Viimein Mikko hakeutui puhumaan psykoterapeutin kanssa syömishäiriöstään. 

Ulkonäköpaineet ovat enenevissä määrin alkaneet koskea myös poikia ja miehiä. Monen syömishäiriöisen miehen historiasta löytyy ulkonäköön liittyvää koulukiusaamista.

HUS:n syömishäiriöyksikössä työskentelevän psykologi Monica Ålgarsin väitöskirjasta selviää, että 21% miehistä pitää itseään liian lihavana. 38% koki olevansa vähemmän puoleensa vetävä. Kolmannes ei pitänyt jostakin kehonsa osasta.

Tänä vuonna julkaistiin YLE:n Taloustutkimuksella teettämän kyselyn tulokset. Ne oli surulliset. Vain 22% miehistä on tyytyväinen painoonsa. Syömishäiriöön oli sairastunut 10-15%. Miesten ja poikien syömishäiriöt voivat olla myös alidiagnosoituja. Miehille on vaikeampaa tunnustaa heikkoutensa. Ja lähtemään hakemaan apua kuin naisilla.

Miesten ulkonäköpaineita on painon lisäksi muun muassa lihasten pienuus, pituus ja karvoituksen vähäisyys.

Ålgarsin mukaan nykykulttuuri on julma ulkonäkökeskeisyydessään. Kulttuuri on voimakkaasti visualisoitunut. Kauneusihanteita tyrkytetään yhtä mittaa. Kehosta on tullut projekti. Tapa brändätä itsensä. Money talks. Markkinavoimatkin tienaavat rutkasti sillä etteivät miehet ja naiset ole tyytyväisiä itseensä. Ulkonäkö vaikuttaa nykyisin työpaikankin saantiin.

Kokenut Personal Trainer Christian Olkkola seuraa paraatipaikalta kauneusihanne kipuilua.

"Nuoret naiset haluavat isot pakarat. Ja treenaavat jopa niin. Että kehosta tulee epäsuhtainen. Poikien ihanne taas on rasvattoman tiukka vartalo ja sixpack."

Pojat ovat entistä tarkempia ulkonäöstään. Muotiin, vaatteisiin, ihonhoitoon, hiuksiin laitetaan rahaa ihannevartalon hankkimisen lisäksi.

Vielä 1990-luvulla pojat vain vertailivat hauiksiaan. Ja sitä kuinka paljon jaksaa nostaa penkistä. Vatsan pömpöttäminen ei haitannut, kun oli muuten vahva. Nykyisin nimenomaan vatsan pitää olla kuin pyykkilauta. Osa poikien ulkonäkökeskeisyydestä kuuluu nuoruuteen ja epävarmuuteen.

Mutta ulkonäkökeskeisyys on kaikilla mittareilla kasvanut nykyisin. Ja voimakkaat ulkonäköpaineet ja syömishäiriöt koskettavat myös aikuisia miehiä. Joiden luulisi olevan kypsempiä ja suhteellisuudentajuisempia. Eivät vain ole. Nykykulttuurissamme on jotakin vinksallaan. Eivätkä ihmiset useinkaan tajua sitä. Että markkinavoimat ohjailevat meitä raskaalla kädellä.

Oletko sinä tyytyväinen painoosi?

Lähteet: Helsingin Sanomat 17.8 2017. kuvat Pexel

Oikeasti vanhoja tavaroita kirpputorilta

              Arabian Kosmos lautanen.

Pistäydyn silloin tällöin kirpparilla. Tunnelmoimassa vanhaa, hyvää aikaa. Ostankin jotakin. Jos siltä tuntuu.

Tässä väliin sivuhuomutus!Eilen blogiini oli ilmestynyt kirjoituksen tynkä Matumynenniset 1. En ikinä tuollaista itse kirjottaisi! En käsitä. Miten se on mahdollista?Teknisestikin. Sanokaa te kokeneemmat! Tulin kyllä niin vihaiseksi että prk***le! Minut kai tunnetaan facesta  pakolaismyönteisenä. Ja olen siivonnut kaikki ulkomaalaisvastaiset kaverit pois. Miten tällaisissa tilanteissa pitäisi toimia?

Suurin osa myytävistä tuotteista meidän kylän kirpparilla on vanhoja tavaroita. Sitten tulee uudempi tavara. Sitten vaatteet.

On ihan pakottava tarve laittaa tähän - tietysti vanhaa - musiikkia.

Tällä kertaa vanhaa Seija Simolaa you tubesta.

Reissukirppari on erittäin kauniisti sisustettu. Siellä viihtyy tovin. Aika unohtuu.

   1970-luvun kulho.

                          Vanha seinäkynttelikkö.

Kirpparilla kuljeksin rauhallisesti. Jään usein ihailemaan jotakin. On aivan pakko ottaa se käsiin. Tunnustella ajan merkitsemän tavaran muotoja. Ne ovat lempeitä, lämpimiä ja inhimillisiä.

                             Vanha, hopeinen tarjoilulautanen.

Esittelen seuraavaksi lisää joitakin viimeaikaisia ostoksiani.

Tämä jalkalamppu on aika ufo. Ihastuin siihen. Koska se toi niin voimakkaana mieleeni 1960-luvun ja 1970-luvun alkupuoliskon. Keltainen väri kiehtoi. Lamppu on omalla tavallaan kauniskin. Kun sen katsomiselle antaa aikaa. Ehkä karulla tavalla kaunis ja virtaviivainen. Pätevän ja jämptin näköinen.

Ihastuin myös tähän vanhaan puiseen laatikkoon. Päätin, että siitä tulee meidän uusi hedelmäkori. Meillä kun syödään paljon hedelmiä. Ei siis haittaa. Että laatikko on aika suuri.

Sain tämän käyttämättömän Marimekon mekon kympillä. Joku ei ilmeisesti ollut pitänyt sen erikoisesta väriyhdistelmästä. Minullehan värit kelpaa. Mekko tulee varmasti olemaan käytössä.

Lopuksi vielä vanhojen lehtien kansikuvia. Jotenkin niin viattomia. Joita tykkään katsella ja lukea - hieman huvittuneesti tosin - melkein enemmän kuin nykyisiä kiiltäväpaperisia naisten- ja aikakausilehtiä.

Käytkö sinä kirppareilla?




Lähteet: kuvat omat

SUOLISTON SALAISUUKSIA

Vatsani toimii mielestäni aivan hyvin. Johtuneeko siitä, että olen kasvissyöjä. Saan ruuastani paljon kuituja. En syö myöskään vehnäleipää. Vältän muutenkin valkoisten jauhojen käyttöä ja eineksiä. Sokeria syön vain vähän. Mutta pitää koputtaa puuta!

Olen aikaisemmin kirjoittanut FODMAP ruokavaliosta vatsan hyvinvoinnin suhteen  postauksen Apua vatsavaivoihin kesäkuussa.

Seuraavaksi suoliston salaisuuksia

• Suoliston vaivoihin on ruoka- ja luontaistuotekaupoissa lukematon määrä tuotteita. Mutta ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen mukaan. Tieteellisesti on todettu vain piparminttuöljykapseleiden ja chilin kapasiinin auttavan vatsavaivoihin.
• Kun vatsa menee sekaisin. Ajattelemme sen johtuvan edellisestä ateriasta. Mutta ruoka säilyy kehossa noin 36 tuntia. Syynä vatsavaivaan voi olla jo aiemmin syöty ruoka.

• Jatkuva napostelu häiritsee ruuansulatusta. Kannattaisi syödä 3-5 tunnin välein. Suolistomme on aivan älyttömän iso. Ohutsuoli on pinta-alaltaan 200-300 neliömetriä. Tämä iso alue on siivottava säännöllisesti. Jotta suolen mutkiin jääneet ruoka-aineet poistuisivat. Puhdistuksen aikana suolisto tekee tiheää aaltoliikettä.

• Käy kakalla aina, kun siltä tuntuu. Iso osa ihmisten suolistovaivoista johtuu siitä. Että lykätään vessassakäyntiä ja pidätellään pieruja. Vatsa voi turvota ja kivistää.

• Kakan pidättely voi pitemmän päälle johtaa siihen. Ettei paksusuoli osaa enää antaa kakkahädästä normaalia signaalia aivoille. Tästä seuraa ummetus.
• Vaikka vähän hupaiselta tuntuukin. Ravitsemusterapeutti Leena Putkonen vinkkaakin käymään ruuan jälkeen pierukävelyllä.

• Vehnä jää jumimaan mahalaukkuun. Riisi ei. Muista viljoista hyvin sulavia on esimerkiksi kaura, kvinoa, hirssi, tattari. Ne alkavat sulaa jo ohutsuolessa.

• Kasviksista sulaa helposti muun muassa kurkku, kurpitsat, porkkana, bataatti. Proteiineista kananmuna, kala, maitotuotteet, tofu.

• Ensiarvoisen tärkeää on syödä hyviä kuituja. Marjoja, hedelmiä, kasviksia, pellavansiemeniä
• Vatsavaivoista kärsivät saattavat päätyä vähähiilariseen ravintoon tai rajoittaa syömisen muutamaan ruoka-aineeseen. Koska vatsa voi paremmin.

Mutta kuukausien tai vuosien kuluessa suoliston mikrobit kääntyvät kehoa vastaan. Oikeanlaisen ruuan puutteessa mikrobit alkavat hyödyntää suoliston limakalvoa ja sen pinta heikkenee.

Tämä voi aiheuttaa matala-asteisen tulehduksen. Jolla on yhteyksiä diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin ja masennukseen.

•  Putkonen sanoo, että siksi ei aina pidä niin sanotusti tarkasti kuunnella kehoa. Vatsan kivuton turpoaminen ja ilmavaivat kuuluvat normaaliin ruuansulatukseen.

Onko sinulla jotakin hyvää neuvoa vatsavaivoihin?

Lähteet: Helsingin Sanomat 21.9.2017, kuvat Pexel

Valta, johtajuus voi sokaista

Kaikilla meillä on valtaa - ainakin lapsiimme. Minulla on lasteni lisäksi valtaa oppilaisiin. Mutta minusta se on jotenkin kiusallista. Asettua toisten yläpuolelle. Vaikka olisi kuinka paljon enemmän elämänkokemusta ja tietoa.

Haluan olla demokraattinen opettaja. Ja olenhan minäkin tavallaan oppilas. Opin oppilailta paljonkin: Uusia tuoreita näkökulmia. Välittömyyttä. Ja suloista nuoruuden ehdottomuutta. Se on virkistävää!

Psykologian professori Dacher Keltner on kirjoittanut kirjan nimeltään The Power Paradox. Sen mukaan vallan saanut menettää nopeasti juuri ne kyvyt, jotka arvostuksen saamiseen alunperin tarvittiin, Todellinen vaikutusvalta ansaitaan edistämällä yhteistä hyvää. Tämä kirjoitus ei sitten liity mitenkään minun pomoon.

Juovuttava vallantunne voi kuitenkin nostaa ihmisessä esiin huonot puolet - ja saada hänet toimimaan kuin sosiopaatti.

Valta voi tehdä hyvin impulsiiviseksi ja heikentää empatian kykyä. Se voi saada johtajan kohtelemaan huonosti alaisiaan. Aliarvioimaan. Kyttäämään. Nolaamaan. Aivan kuin alainen olisi johtajan koira.

Vallan juovuttavaa vaikutusta vastaan voi taistella suhtautumalla nöyrästi etuoikeuksiinsa. Itseanalyysillä. Keskittymällä itsensä sijaan alaisiinsa. Johtaja voi - parhaassa tapauksessa - oppia tietoisesti torjumaan itsekkäät yllykkeet.

Lähteet: Helsingin Sanomat 17.8.2017, kuvat Pexel

Päivän työvaatteet ja pientä höpötystä

                                      Olenpa rouvan näköinen ja isopäinen. Mutta rouvahan
                                      olenkin. Väliin se tahtoo unohtua. Että olen jo melkein
                                      myöhäiskeski-ikäinen akan kopukka. Ehkä tunnen itseni
                                      henkisesti niin "nuoreksi". (Sallitte kai minun nauraa,
                                      "nuori"!)

Kas kummaa. Osaan näköjään hymyilläkin valokuvissa. Minä valokuvauskammoinen. Johtuu siitä, että kaverini Arja "hätätilanteessa" joutui kuvaajakseni omassa talossaan. Mies ei ollut koko päivänä kotona. Eikä tytär suostu kuvaamaan. Ja Arja odotti vieraita, eikä uskaltanut siksi tulla meille.

                            Jos on vähän narsistisesti kuvia vain minusta.
                                          Kohtuuden nimissä pitää olla myös kissa-
                                          kaveristani Killestä. Komea poika! Meditaation
                                          mestari. Niin halutessaan. Kuten kaikki kissat.

Päätin sitten eilen pitää somettoman päivän, joten julkaisen vasta tänään sunnuntaina tämän jutun. Ja missäs eilen olin? Metsässä taas. Sienestämässä koko päivän. Minussa on syvässä kainuulainen Havukka-ahon ajattelija. Vaikka monen asuinpaikan jälkeen olen päätynyt tänne mukavalle Mäntyharjulle.

Mieheni ottaa aina kuvia huolestuneen tai kyllästyneen näköisenä. Ehkäpä se tarttuu minuun. Hiusmallini on muuten  ylikasvanut. Töissä on ollut helkutisti kiireitä. Enkä ole saanut tilatuksi aikaa lemppari kampaajalleni.

Kuvien mekko on merkiltään Springfield. Ostettu tänä syksynä Zalandolta. Tykkään sen rennosta istuvuudesta. Väreistä. Ja jännästä verkosta takana yläkropassa. Takki on vuosia vanha kirppariostos. Huivi on Tarjan muotipuodista monta vuotta sitten. Valitettavasti valokuvassa siinä ei näy sen bling-bling luonne. Se on oikeasti kimalteleva. Ja minä olen harakka. Kaiken kimaltelevan suhteen.

Minä en näköjään vain osaa tehdä pelkkää vaatepostausta. Tuntuu aina kuitenkin. Että mukana voisi olla jotakin muutakin.

Siksi joudutte muun muassa lukemaan - etenkin syksyllä pulputtavan runosuoneni takia - pari hyvin lyhyttä tuotosta. Aivan lopuksi. On helppo jättää myös lukematta.

Olin taas ATK:n peruskurssilla viime keskiviikkona vaiherikkaan työpäivän jälkeen. Oli vähän keskittymisvaikeuksia. Hölisin liikaa.

Mutta ope ei onneksi ajanut minua pois luokasta.

Toista opea joka käyttäytyi huonosti.

Me yhdeksän kurssilaista ollaan aika hassu joukko. Hassuja myös ATK:n kanssa. Ja muutenkin. Pari opiskelukaveriani on jo kolmatta kertaa kurssilla. Ihailtavaa perusteellisuutta.

Tuli keskiviikkona mieleen. Että ollaan pahempia kuin alakoulun innokkaat oppilaat. Vaikka keski-ikä on siinä seitsemänkympin hujakoilla.

Häiritään jatkuvasti opetusta. Tapsa opella on hyvät hermot. "Hei, Tapsa, ei tuo minulla näy...Nyt koko kuva hävisi...Tapsa, tuu nyt heti kattoon...Tapsa tuu tänne...Tämä kone on jotenkin omituinen...Tapsa tuu kattoon, kuuluuko tämän olla näin..." Tapsan on vaikea opettaa suunnittelemaansa asiaa tunnilla. Kun kaikki huutaa yhtenään.

Me ei olla aivan synkeän tosissamme. Tai ainakaan totisia. Nauru helkkyy runsaana.

Klikkaillaan vierestä ja välistä. Sieltä täältä. Välillä oikeastakin kohtaa.

Taisin jotakin oppiakin. Who knows. Nimittäin koko näytön kuvan. Siis sain vaihdettua siihen uuden kuvan. Jees!Olin sitten yksinkertaisena digiblondina tyytyväinen kuin kermaa latkiva kissa.

Ai, niin ne kaksi lyhyttä runoa. Voisiko nämä olla haikuja tai tankoja. Aikoinaan - siis erittäin kauan sitten kirjallisuuden sivuaineopiskelijana - tiesin niiden tunnusmerkit. Nyt ei hajuakaan.

Tuuli

Tuuli kulkee missä kulkee.

Sydän haavoittunut haukka.

Olen odottanut kauan.

Lumi peittää silmäluomet.

Meri

Mereltä kuuluu valitus.

Aurinko korkealla.

Hiekassa haljennut ruukku.

Tuuli kiertyy sydämen ympärille.

Mikä on sinun töihin pukeutumisen tapasi? Tai ylipäätään pukeutumistapasi? Tunteella vai varmalla tyylillä? Tai ihan mitä vain mielipiteitä pukeutumisesta. Olisi kiva lukea. Naiselta naiselle!


Lähteet:kuvat omat