Pitkittynyt pelko voi johtaa masennukseen tai neuroosiin eli ahdistuneisuushäiriöön. Lapsuuden turvattomuus saattaa olla riski sairastumiselle, jos lisäksi on perinnöllinen riski. Perinnölliset tekijät, äidin stressi odotusaikana tai lapsena koettu krooninen stressi vaikuttavat siihen, millaiseksi lapsen stressiakseli kehittyy.
Myös myöhemmin stressaavat elämänkokemukset, esimerkiksi avioero tai läheisen kuolema, voivat laukaista masennuksen tai neuroosin.
Pelkotilanteessa ihmisen syke kiihtyy, pupillit laajentuvat, suu kuivuu, hengitys tihenee.
Tahdosta riippumaton
Pelko voi ehdollistua helposti monille asioille kuten hämähäkeille, koirille, korkeille paikoille, avoimille tai suljetuille paikoille...
Pelkokokemuksessa autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto aktivoituu ja saa aikaan samat ruumiilliset muutokset, olipa kyseessä fobia, sosiaalisten tilanteiden pelko tai yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Toimimalla pelkoa vastaan
Pelko voi ohjailla käyttäytymistä usein huomaamatta ja epäsuorasti. Se voi saada välttelemään pimeää, ihmisjoukkoja, lentämistä, puhelinta, oman mielipiteen ilmaisemista.
Koska pelko usein opitaan, siitä voi päästä oppimalla poiskin. Pelon kohteen vältteleminen ei auta, mutta myös sitä liikaa ajattelemalla pelko voi kasvaa.
Pelkoja hoidetaan altistamisterapialla. Pelkoa kohtaan mennään paloittelemalla se pieniin, siedettäviin osiin ja vähitellen vapaudutaan pelosta.
Aivot muotoutuvat läpi elämän elintapojen, elämänkokemusten ja ympäristötekijöiden vaikutuksesta. Aivoja voidaan muovata positiivisesti riittävällä unella, liikunnalla ja uuden oppimisella. Vaikka geenit vaikuttaa paljonkin, voi myös itse vaikuttaa aivojen terveyteen.
Lähteet: hyvä terveys 2/2020, kuvat omat
