Tämä kirjoitus on Annan tarina Hesarista. Juttu järkytti minua kovasti. Kuin joku olisi heittänyt sanoja kuin hiekkaa kasvoilleni. Annalle hylkääminen tuli täysin yllätyksenä. Miehen kuvatus lähetti vain tekstiviestin, että haluaa avioeron.
Vasta viestin tulon jälkeen Anna huomasi. Että mies oli vienyt kotoa kaikki henkilökohtaiset tavaransa.
Anna ja hänen miehensä olivat olleet pitkään yhdessä. Yli kymmenen vuotta. Ja nyt perheessä oli vielä pikkulapsivaihe. Anna oli tottunut luottamaan iloiseen puolisoonsa. Siksi tekstiviesti oli kuin potku palleaan.
Anna ei osannut epäillä mitään. Mies teki keikkatöitä Pohjois-Suomessa viikot ja tuli viikonlopuiksi kotiin. Tekstiviestin jäkeen asiat alkoivat seljetä. Mies ei ollutkaan ollut keikkatöissä Pohjois-Suomessa vaan Etelä-Suomessa vuosien ajan. Hän oli elänyt kaksoiselämää. Hänellä oli toinen nainen etelässä. Jonka luona hän asui viikon työkeikkansa.
Annan ensimmäiset kuukaudet menivät shokkitilassa. Hän siivosi perheen omakotitaloa, ja hävitti kaikki miehensä kotiin jääneet tavarat. Onneksi perhe ja ystävät oli hänen tukenaan. Ja kuuntelivat, kun Anna kävi läpi asiaa uudestaan ja uudestaan. Hänen mielestään parasta tukea oli se, että läheiset jaksoivat kuunnella.
Miehen lähdöstä on kulunut nyt vuosi. Annan ja kolmen lapsen elämä on pikkuhiljaa tasoittunut. Anna kokee eroprosessin aikana oppineensa paljon itsestään.
Hän on huomannut, että ihmisen voimavarat ja vahvuus ovat yllättävän suuria. Nykyään - melkoisen myllerryksen läpi käytyään - hän osaa ottaa rennommin. Ei stressaa pikkuasioista. On enemmän armollinen itselleen.
Hän on myös antanut anteeksi miehelleen. Mutta anteeksiantaminen ei vapauta pettäjää vastuusta, mutta vapauttaa petettyä.
Jatkan huomenna samasta aiheesta, pettämisestä, oman kokemukseni kirjoittamalla.
Mitä mieltä olet Annan tarinasta?
Lähteet: Helsingin Sanomat 3.5.2018, kuvat Pexel, Pixsabay
