Digipaasto parantaa muun muassa keskittymiskykyä

Nyt  se on sitten todistettu tutkimuksessa: digipaasto tekee aivoille hyvää. Tullaan tyytyväisemmiksi, mielenterveys kohenee ja keskittymiskyky paranee.

Näin kertoo uusi amerikkalais-kanadalainen tutkimus, jossa puolet osallistujista pantiin kahdeksi viikoksi digitaaliselle detox-kuurille.

Keskittymiskyky parani niin paljon, että osallistujat vaikuttivat digipaaston jälkeen tarkkaavuuden ylläpitämisessä tavallaan kymmenen vuotta nuoremmilta.

Amerikkalaiset viettävät erään kyselyn mukaan kännykällä päivittäin jopa 5 tuntia ja 16 minuuttia.

Moni on huolissaan siitä, mitä jatkuva ruudun tuijottelu tekee muun muassa keskittymiskyvylle ja yleisemmin hyvinvoinnille.

Vancouverilaisen Brittiläisen Columbian yliopiston psykiatrian  professori Peter B. Reiner ja hänen työkaverinsa värväsivät tuoreeseen tutkimukseensa 467 osallistujaa, jotka jaettiin kahteen ryhmään.

Aluksi toinen ryhmä käytti kännyköitään tavalliseen tapaan kahden viikon ajan ja toinen ryhmä ei.

Kännykkää saattoi käyttää soittamiseen ja perinteisten tekstiviestien  lähettämiseen.

Tutkijat saivat sovelluksen avulla seurata, pitikö oasallistujien digipaasto. Kahden viikon  jälkeen koehenkilöt vaihtoivat osia: toisten digipaasto loppui, toisilla se vasta alkoi.

Tutkijat selvittivät digipaaston vaikutuksia kolmeen seikkaan. Ensimmäisenä oli osallistujien oma arvio hyvinvoinnista. Toiseksi selvitettiin osallistujien kaikkinaista mielenterveyttä, kuten masennus- ja ahdistuneisuusoireita. Kolmanneksi tutkittiin tarkkaavuuden ylläpitämistä.

Kaikkia kolmea asiaa tutkittiin kokeen alussa, ensimmäisen kahden viikon jakson jälkeen ja vielä kaksi viikkoa myöhemmin.

Digipaaston tekeminen osittautui vaikeaksi. Vain 119 osallistujaa 467:sta pysyi erossa kännykästä vähintään kymmenen päivän ajan.

Seitsemällä kymmenestä kännykkäpaastoon osallistuneista näkyi parannusta mielenterveyden osalta. Digipaasto helpotti masennusoireita jopa enemmän kuin mitä masennuslääkkeet.

Lähteet: Helsingin Sanomat 26.2.2025, kuvat Pexels

Huippumuistajien muistitekniikoita

 

Kuinka helposti opit ihmisten nimet? Huonosti, vastaa moni ja syyttää huonoa nimimuistiaan. Todellisuudessa muistissa ei ole yleensä mitään vikaa.

"Kyse on usein siitä, ettei ihminen muista jälkikäteen asioita, joihin hän ei kiinnitä huomiota. Muistaminen vaatii keskittymistä ja aktiivista työtä", sanoo psykologian tohtori ja muistitutkija Virpi Kalakoski Työterveyslaitokselta.

Virpi Kalakoski neuvoo miettimään, mistä ihmisen nimen voisi muistaa, kun tämä esittäytyy.

Mikä yhdistää juuri tutuksi tullutta Kaisaa muihin tuntemiini Kaisoihin? Entä onko Partasella parta tai asuuko Tiilikainen ehkä tiilitalossa?

Psykologian professori Matti Laine vinkkaa, että joskus muistin apuna voi olla julkisuuden henkilöt. Jos pitää muistaa Pekan nimi voi miettiä, tunteeko tai tietääkö yhtään toista Pekkaa. Jos mieleen tulee vaikkapa Pekka Pouta, voi luoda mielikuvan, jossa on poutasäällä soutamassa järvellä Pekka Poudan kanssa ja juuri tutuksi tulleen Pekan kanssa.

"Mielikuvien käyttämistä kannattaa harjoitella, koska ne auttavat tutkitusti muistamisessa, ja mitä enemmän niitä käyttää, sitä nopeammin ja tehokkaammin niitä oppii luomaan", Laine sanoo.

"Muistamisessa on paljon kiinni siitä, kuinka paljon on valmis tekemään työtä muistamisen eteen ja osaako käyttää muistamisen apuvälineitä. Toki muistikyvyissä on yksilöllisiä eroja, mutta perusterveellä muisti ei ole sen huonompi kuin muillakaan", Kalakoski toteaa.

Visuaaliset mielikuvat saattavat auttaa muistamaan myös  muita asioita kuin nimiä. Matti Laine antaa esimerkin kauppalistasta, johon kuuluvat maito, suodatinpussit ja led-lamppu.

Kauppalistan asiat voi ketjuttaa toisiinsa assosioimalla. Tämä tarkoittaa sitä, että kuvittelee mielessään esimerkiksi, kuinka kotiin astuessaan kaikkialla on napaan asti maitoa ja maitoaalto hyökyy vastaan. Tästä pitäisi muistaa maito.

Jos maidossa ui suodatinpussilaivoja, voi muistaa suodatinpussit. Kun pääsee uimalla keittiöön asti, huomaa valojen välkkyvän. Se tuo mieleen led-lampun.

"Tällaisella muistitekniikalla voi muistaa pitkiäkin asialistoja. Eri asia on se, kuinka paljon nopeammin pääsisi, jos kauppalistan asiat vain kirjoittaisi paperille ja ottaisi lapun mukaan kauppaan."

Muistamiseen voi saada apua myöskin asioiden ryhmittelystä: mitkä kolme asiaa piti muistaa vihannesosastolta, mitkä kolme maitotuotteiden hyllystä?

Muistamista helpottaa, kun asiat eivät ole satunnaisessa järjestyksessä sikin sokin, vaan niillä on logiikka, joka on itselle luonteva.

Salasanat voivat olla yksi arjen muistihaasteista. Erinomainen mieleen palauttamista helpottava keino on luoda satunnaisten merkkien sijaan itselle merkityksellinen salasana.

Laine suosittelee lyhyitä merkityksellisiä lauseita. Vaikkapa tähän tapaan: Peppi-koirakohta 12v! Salasanaan on helppo saada mukaan pieniä ja isoja kirjaimia, numeroita ja erikoismerkkejä. Salasanalauseessa on hyvä olla ainakin 15 merkkiä ja niissä kannattaa välttää yleisiä ilmauksia, kuten laululyriikoita tai ILoveYou:n kaltaisia sanontoja.

" Salasanoissakin on tärkeää muistaa toiston merkitys. Mitä useammin salasanaa käyttää, sitä helpompi se on muistaa", Kalakoski sanoo.

"Muistin herpaantuminen näkyy erityisesti työelämässä, jossa on nykyään usein paljon keskeytyksiä, hektisyyttä ja hallittavana sirpalemaisia asioita, jotka pitäisi muistaa", Kalakoski toteaa. Hän muistuttaa työmuistin rajallisuudesta. Jos muistettavia asioita on aivan liikaa, jotakin putoaa väistämättömästi pois.

Kalakosken mukaan muistisairaudet ovat harvinaisia työikäisillä, mutta esimerkiksi uupumukseen ja masennukseen liittyy muistin ongelmia, samoin unihäiriöihin.

Jos Matti Laineen pitäisi antaa yksi muistia parantava ohje, se ei ole mikään muistisääntö vaan riittävä palautuminen.

"Liiku, nuku, vietä vapaa-aikaa. Pirteänä ja motivoituneena jaksaa keskittyä  ja asiat jäävät paremmin mieleen. Tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi pitkäaikainen stressi heikentää muistamista, eikä silloin parhaastakaan strategiasta ole juuri hyötyä."

Ihmisen lyhytkestoisessa työmuistissa pysyy kerrallaan keskimäärin kolme asiaa. Pitkäkestoisessa säilömuistissa samankaltaista rajaa ei ole.

Kaikkein tärkeintä Kalakosken mukaan muistamisessa on kuitenkin innostus. "Innostus ei paranna muistamista, mutta sen voimalla jaksaa nähdä enemmän vaivaa muistamisen eteen. Kun huomaa muistavansa, se vahvistaa kokemusta siitä, että hei, minullahan onkin ihan hyvä muisti."

Lähteet: Helsingin Sanomat 6.7.2023, kuvat Pexels ja Pixabay

Kun on pakko saada adhd-diagnoosi

 

Työntekoon ja kirjoittamiseen on vaikea keskittyä, ja mieli harhailee someen. Onko minulla tarkkaavaisuushäiriö? Ennätyksellisen usea suomalainen pohtii nyt tähän tyyliin. Pandemia sai aikaan voimakasta itsearviointia.

Tässä jutussa on psykiatrian professori Jyrki Korkeilan ajatuksia. Hän kertoo, että vastaanotolle tulijat: "Välillä lähes kaikki asiakkaat ovat liikkeellä samalla asialla." Eli haluamassa adhd-diagnoosia. Adhd:tä epäilevien määrä räjähti pandemian aikana.

Erityisesti 20-40-vuotiaat hyvin koulutetut ja vaativassa työssä olevat naiset epäilevät itsellään tarkkaavaisuushäiriö add:n oirekirjoa.

Add on adhd:n alalaji, jolle on tyypillistä kyvyttömyys keskittyä yhteen asiaan pitkään. Add:hen ei yleensä liity ylivilkkautta, joka on adhd:n tunnetuimpia oireita. Add ei niin sanotusti näy päällepäin. Yleensä add:ta sairastavat ovat mieluummin sisäänpäin vetäytyneitä kuin levottomia.

Julkisuudessa on käsitelty sitä, että tyttöjen ja naisten adhd tunnistetaan huonommin kuin poikien ja miesten. Tämä on myös Korkeilan mielestä aivan totta.

Kun kyse on todellisesta tarkkaavuuden häiriöstä, on yleensä vaikeuksia selvitä työssä ja opinnoissa.

Add:n kaltaisia muistitoimintojen ja keskittymiskyvyn ongelmia voivat aiheuttaa myös stressi ja kuormittuminen, samoin ahdistus ja masennus.

Mutta add:ssä oireet ovat jatkuneet läpi elämän systemaattisesti. Vaikeuksia on ollut jo nuoruusiässä.  

Korkeilan mukaan, kun adhd käsitteenä näkyy paljon julkisuudessa, oman elämän vaikeuksia voi alkaa heijastella sen kautta.

Ne, joilla add todella on, eivät saa tyypillisimmillään vietyä yhtäkään koulutusta läpi,  työllistyminen ei onnistu, ja arjessa on hankaluuksia. Vaativassa työelämässä voi alkaa epäillä, että itsessä on vikaa, vaikka vika olisi työelämän paineissa.

Esimerkiksi ranskalainen filosofi Paul Virilio on kirjoittanut siitä, miten kaikki kiihtyy. Työelämän tahti ja koko muukin elämä. On aivan luonnollista, että aina ei pysty keskittymään. "Ympäristöstä tulevat vaatimukset keskittymiseen ovat suurempia, mitä luontainen kykymme on."

Vertailu muihin saa aikaan herkästi epäilyn siitä, että on itse puutteellinen. Vertailussa on kuitenkin paljon kuvittelua.

Nyt aikuisikään on tullut sukupolvi, jolle älylaitteet ovat olleet arkipäivää varhaisesta nuoruudesta alkaen. Samoin myös sosiaalinen media, jota vilkuillaan silloinkin, kun katsotaan samaan aikaan sekä televisiota että keskustellaan. Tämä rapauttaa keskittymistä.

Moni joutuu suorastaan paniikkiin, jos puhelin jää kotiin. Pitkästymisestä on tullut vierasta. Kun älylaitteeseen takertuu, voi tulla samanlaisia oireita kuin tarkkaavuuden häiriössä.

Joillakin add:n epäiliöistä voi olla toki se lievänä.Sille ei todennäköisesti tarvitse tehdä mitään, jos opinnot ja työt ovat sujuneet aivan hyvin. Diagnoosi tulee tehdä riittävällä varmuudella.

Diagnoosikaan ei tuo suoraa lääkityksen tarvetta. Add oireiden on oltava keskivaikeita eli tavanomaista arkea haittaavia, jotta lääkityksestä on todennäköisesti hyötyä.

Korkeila sanoo, että esimerkiksi tviittaukset siitä, miten lääkityksen voimin vaikkapa siivoaminen yhtäkkiä sujuu kuin tanssi, voivat houkutella havittelemaan lääkitystä itselleenkin.

"Kyllä jokainen ihminen varmasti tunnistaa sen, että kokee välillä siivoamisen vastenmieliseksi tai että jotkut asiat jäävät vähän rempalleen." Joillakin ihmisillä elämänhallinta voi persoonallisuuden piirteiden vuoksi olla heikompaa kuin toisilla. Kyse ei ole aina häiriöstä.

Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 13.10.2022, kuvat omat

Mitä kasvojen koskettelu kertoo?

Tiedostamaton kasvojen koskettelu edistää muistamista ja keskittymistä. Ihminen koskettaa kasvojaan usein silloin, kun on stressaantunut tai esimerkiksi valehtelee.

Vasemmalla kädellä koskettelu yhdistetään masennukseen ja ahdistukseen.

Australiaistutkijat videoivat 26:ta opiskelijaa ja havaitsivat, että nämä koskettivat kasvojaan 23 kertaa tunnissa.

Kasvojen koskettelu lisääntyy kuormittavissa tilanteissa. Ihminen koskettelee kasvojaan keskittyäkseen ja pitääkseen asioita muistissa.

Suosittuja kohteita ovat nenänpielet, suupielet ja kulmakarvat. Kasvojen keskiosassa on paljon tuntohermoja, mikä voi selittää sen koskettelun suosiota.

Väitetään, että flirttaillessa ihminen koskettaa suutaan tai kaulaansa merkkinä siitä, että itse asiassa haluaisi vastapuolen koskettavan niitä. Myös hiusten sukiminen kuuluisi flirttiin.

Lyhyet tiedostamattomat koskettelut edistävät aivojen toimintaa, koska ne voivat liittyä aivokuoren säätelyyn, työmuistiin ja tunteisiin.

Valehtelija koskettaa usein nenäänsä tai peittää suunsa kädellään, ikään kuin estääkseen petollisten sanojen pääsyä suusta.

Aikoinaan Yhdysvaltojen presidentti Clinton oli suhteessa nuoreen avustajaansa Monica Lewinskyyn, mutta Clinton kielsi todistuksessaan suhteen. Videotallenteessa Clinton kuitenkin koski nenäänsä 26 kertaa. Hän ei koskenut nenäänsä, kun puhui totta.

Hermostuttava ja kuormittava tilanne voi vaikuttaa siten, että ihminen alkaa kokea ärsytystä, kutinaa tai kihelmöintiä ihollaan. Tämä saattaa olla yksi selitys koskettamisen tarpeelle.

Lähteet: Helsingin Sanomat 14.10.2019, kuvat omat