Vihasta

 

Minä näytän onneksi kuitenkin aika harvoin vihani miehelle. Tosiaankin suutun ja huudan, mutta tilanne menee nopeasti ohi ja teemme rauhan. Vihassa on voimaa. Ja se jotenkin puhdistaa.

Olen pohdiskellut, mistä voimakas vihani johtuu. Olen tullut siihen tulokseen, että sain näyttää vihani lapsuudenkodissa. Isän kanssa riideltiin tai minä riitelin. Suutuin yhä enemmän, kun isä vain naureskeli minulle. En sitten enää jaksanut riidellä. Isäni kanssa riideltiin lähinnä maailmankatsomuksesta ja arvoista.

Äidin kanssa riideltiin käytännön asioista. Kotona minun tehtäväni oli muun muassa tiskata iltapäivän tiskit koulun jälkeen. Joskus äiti ei ollut tiskannut aamun ja päivän tiskejä. Suutuin tästä.

Sisarusten kanssa riideltiin mitä ihmeellisistä asioista. Riideltiin paljon. Minä yleensä voitin riidan, koska olin ehkä älykkäämpi kuin esimerkiksi molemmat veljeni. Toisen todistuksessa oli vain viitosia tai nelosia. Minulla oli kaikki ysejä tai kymppejä. Isä oli tästä todella iloinen ja ylpeä. Olin isän tyttö.

Omien lasten kanssa myös riideltiin, mutta minä en korottanut ääntäni. Lapsilla oli leikkihuone. Mutta illalla huomasin, että iso osa leluista oli kannettu olohuoneeseen. Suutuin tästä. Lapset olivat jo nukkumassa. Siivosin sitten itse lelut leikkihuoneeseen.

Olen joskus vihainen vielä nykyäänkin itselleni, esimerkiksi jos en ole saanut jotain tärkeää tehtävää aikaiseksi. Sätin itseäni. Mutta saan siitä myös voimaa ja teen melko heti tehtävän.

Vihan kannattaa olla. Se on inhimillinen perustunne samalla tavalla kuin ilo ja suru. Vihaa ilman ei voi elää, eikä sitä voi olla ilmaisematta. Vaikka vihaansa ei myöntäisi edes itselleen, se tulee esiin toiminnassa: eleissä, ilmeissä, valinnoissa ja päätöksissä.

Tiedostamaton viha voi johtaa muun muassa eristäytymiseen, uupumukseen ja jatkuvaan valittamiseen. Joskus peitetty viha voi tuoda esiin surua ja masennusta.

Viha on hyvä voima, koska se auttaa puolustautumaan, korjaamaan epäkohtia ja erillistymään muista.

Psykologi Mikael Heinon  ajatuksia siitä, miten voi tulla sinuiksi vihan kanssa:

"Kunnioita

kokemustasi. Älä sivuuta vihaasi. Ajattele, että tunne on tärkeä.

Luota

itseesi. Usein on helppoa puolustaa muita. Kokeile suuttua itsesi puolesta.

Kerro

miltä tuntuu: loukkaannuin, sattuu, tulin ohitetuksi. Pettymys johtaa vihaan.

Keskustele

syyttämisen sijaan. Räyhäämällä ohitat aidot tunteesi ja syvällisen kohtaamisen.

Toimi

tunteesi mukaan. Suututtaako epäkohta? Muuta se vihasi tuomalla energialla.

Anna

muiden olla vihaisia. Ei ole oikein kieltää toisilta heidän tunteitaan, ei vihaakaan."

Lähteet: Kuneus&Terveys 4/2026, kuvat Pixabay, omat