Koneen kuvaohjelma ei taaskaan toimi, enkä saanut asiaan kuuluvia kuvia avatuksi.Viime viikolla sain päähäni istuttaa kukkivat köynnökset ja kesäkukat tällä viikolla. Roudasin eilen torstaina köynnöskukkia ulos, ja oli tarkoitus istuttaa ne tänään perjantaina.
Mutta sitten muistinkin suosituksen, että kesäkukat tulisi istuttaa 10.6 jälkeen, kun mahdolliset hallat on ohi. Harmitti. Istutan kyllä nyt kesäkun alussa.Kannoin kaikki kukat tulevien ruukkujensa, kattiloiden, pottien yms. luo. Jos tulee hallaa, voin kantaa ne taas sisään - ja on siinä kantamista. Minä pidän kukkaistutuksissa runsaudesta.
Mies laittoi mullat kasvualustoihin, koska minä en saa rehkiä tai käydä kuntosalilla tämän kystofix-katetrini vuoksi. Minulla oli melkein kolme kuukautta virtsaumpi. Viimeisin katetrini laitettiin vatsan läpi virtsarakkoon, ja toisessa päässä ulkoisen härvelin jälkeen on letku ja virtsapussi.
Se, että pitää varoa tätä katetria, melkein itkettää. Ja on jatkuvasti pieni jännitys, että se alkaa fuskata, kuten on käynyt aikaisempien katetrien kanssa. Sitten ei muuta kuin päivystykseen. Se on hieno juttu, että tämän katetrin kanssa voin myös itse virtsata - ja se edelleen onnistuu. Miten onnellinen olenkaan tällaisesta perusasiasta. Opin myös lisää ymmärtämystä jollakin tapaa sairaita ihmisiä kohtaan.
Oli eilen hömelö olo, kun kukkien istutus nyt siirtyy. Päätin pestä sisäsaunan, koska alamme käydä ulkosaunassa. Aivan kivaa hommaa. Paitsi lattiakaivojen pesu. Tämän jälkeen päätin mennä puutarhaan kitkemään rikkaruohoja. Se on hyvin terapeuttista. Mitäs sitten illalla? Aloin suihkutella reikää ja huomasin, että oli tullut taas verta. Tilanne samanlainen kuin viime viikon yhdistetyn siivous- ja kausivaatekomeron siivoamisen jälkeen. Marja, vähän malttia! Mies oli vihainen, koska en varo tarpeeksi. Kaiken olisin voinut myös tehdä hitaammin - mutta olen kärsimätön.
Haapanjuurileipä onnistui! Siitä ei kuitenkaan tullut mitään kaunista. Sen tekemisessä oli kyllä vaiheita. Seitsemän vaihetta itse hapanjuuren tekemiseen ja kahdeksan vaihetta leipomiseen. Olin niin ylpeä itsestäni, että en ollut nyt liian kärsimätön. Ainoa moka oli lisätä liikaa jauhoja taikinajuureen ja veteen. En viitsinyt ja jaksanut mitata aivan grammalleen. Joten taikinasta tuli vähän liian kova, eikä se noussut niin paljon kuin olisi voinut. Mutta kylläpä leipominen on varsinaista grammojen mittaamista. Kuin alkemisti tekisi kultaa. Hapanjuurileipäohjeita on netissä paljon ja ne kaikki vähän eroavat toisistaan, mutta kaikki painottavat veden ja jauhojen tarkkoja määriä.
Olen todella tyytyväinen, että osaan nyt leipoa leipää ilman hiivaa. Loppujuuren panin jääkaappiin ja aion leipoa ensi viikolla uudestaan ehkä ruisleipää tai edelleen vaaleampaa. Mies tykkäsi todella paljon leivästä kuten minäkin. Siinä on aivan omanlaisensa aromi. Juurta voi säilyttää jääkaapissa ja ruokkia sitä kerran viikossa. Sitä voi myös kuivata tai pakastaa.
Olin tiistaina diabeteshoitajalla kuulemassa labratulokset ja punnituksessa. Sokeriarvot ovat normalisoituneet. Kolesteroli ja verenpaine huippuhyvät. Paino oli pudonnut kahdeksan kiloa lähinnä tämän sairastelun vuoksi. Painoindeksi on nyt normaali, ja aion pysyä tässä painossa. Tosin kesä on erilaisten juhlien aikaa ja jäätelöaikaa. Josko tuo onnistuu. Toisaalta toivottavasti kystofix-katetri otetaan pois 16.6, ja pääsen taas kunnolla liikkumaan.
Olen menossa huomenna hyvän ystäväni luokse yökylään. On niin ihana tavata face-face.
Hyvää viikonloppua kaikille!