Pettymys

 

Minä olen kokenut suurimmat pettymyksen, vihan ja irtipäästämisen tunteet läheisieni kuolemasta. Oma lapseni, paras ystäväni, isosisko, äiti ja isä kuolivat.

Olen tietenkin kohdannut pettymyksiä elämän varrella, muun muassa sen, että avomieheni petti minua. Erosin heti, mutta ajan kuluessa meistä tuli ystävät.

Olen tullut vastoinkäymisestä vahvemmaksi, arkiset pettymykset ei vaivaa enää paljoa.

Kotirouvana tunsin pitkään pettymystä, kun ei voinut mennä töihin kesken kaiken. Kotirouvana olemisen lopulta hyväksyin. Sain rauhan oravanpyörästä. Nyt nautin elämästä enemmän.

Myös opioidi Tramal-lääkkeen riippuvaisuus oli pettymys, mutta irtaannuin siitä "tavalliseksi" ihmiseksi.

Pettymyksen hetkellä särkyy kuva, joka ollaan mielessä rakennettu, psykoterapeutti ja pappi Kirsti Hiilamo sanoo. Tunne epäonnistumisesta nousee pintaan, samoin myös suru jopa epätoivokin.

"Pettymyksen keskellä  kokee usein olevansa jotenkin miinusmerkkinen. On ihan normaalia tuntea turhautumista. Tärkeää kuitenkin olisi, ettei moukaroi itseään liikaa."

Hiilamolta ilmestyi alkuvuodesta 2025 kirja Takaiskuista tasapainoon - miten kääntää pettymys voimavaraksi. Hänen ajatus on, että kun takaiskua osaa katsoa uusin silmin, siitä voi seurata jopa jotain hyvää.

"Vaikka isku tuntuu ikävältä, se voi auttaa selventämään omia unelmia ja tavoitteita", Hiilamo kuvailee.

Jos  et saa vaikkapa himoitsevaasi työpaikkaa, pudotus voi tuntua musertavalta. Ajan myötä voi kuitenkin huomata, ettei kyseinen paikka olisi tarjonnutkaan toivottua kasvua tai asemaa.

Nenän edestä kiinni mennyt voi viedä etsimään muita reittejä kohti merkityksellisyyttä. "Joskus elämä näyttää jälkeenpäin, että hei, enhän minä olisi sinne oikeasti halunnutkaan. Tilalle tuli jotakin muuta", Hiilamo sanoo.

Pettymyksen tunteen hyväksyminen ja nimeäminen auttaa. Sen peittelemisen ja nopean toipumisen pakottaminen ei kannata. Myös tuen hakeminen on tärkeää.

Sitten voi tutkia ajatuksiaan uteliaisuudella. Omassa päässä rullaavan mielikuvan saa kyseenalaistaa lempeästi: eikö näistä ole aiemminkin selvitty?

Arkisen kiitollisuuden löytäminen ja seuraavan pienenkin askeleen pohtiminen ohjaa mieltä kohti uutta. Mitähän voisi kokeilla seuraavaaksi?

Suuret pettymyksen tunteet liittyvät usein omaan tekemiseen. Ylisuorittava ihminen pyrkii aina parantamaan vielä vähän ja saattaa asettaa riman itselleen liian korkealle kerta toisensa jälkeen. Jos huikeisiin tavoitteiseen ei pääse, on valmis syyttämään itseään.

Joskus voi käydä myös niin, että tuore epäonnistuminen nostaa pintaan jonkin aiemman kokemuksen. Ikävä muistutus tutusta tilanteesta sekoittaa menneisyyteen ja nykyisyyteen liittyvät  tunteet sopaksi, jossa vellominen on turhankin helppoa.

Tällöin on hedelmällistä kysyä itseltään, miksi tietyn asian vesittyminen tuntuu niin pahalta. Kun ei saa hakemaansa asuntoa, ja siitä nousee kohtuuton tunnemyrsky, ja pettymys saattaa yhdistyä mielessä aiempiin ikäviin kokemuksiin.

Myös parisuhteisiin liittyvät pettymykset ovat raskaita. Psykoterapeutin ja papin työssään Hillamo on huomannut, että uskottomuus on hyvin usein kokemus, johon jäädään kiinni. Eteenpäin voi auttaa ymmärrys, ettei yksittäinen pettymys säätele koko minuutta. Myös jätetyksi tuleminen sattuu hyvin paljon, mutta ei tee kenestäkään arvotonta.

Usein aika auttaa. Vaikeassa paikassa voi olla helpottavaa muistaa, että tunne laantuu luonnostaan ajan kuluessa.

Persoonallisuus ja elämän varrella opitut käyttäytymismallit vaikuttavat siihen, miten otamme kolhut vastaan. Kun arvostaa itseään heikosti tai jos on taipumus perfektionismiin, pettymys tuntuu suoralta iskulta itseen. Mutta vaikeiden tunteiden sinnikäs käsitteleminen vahvistaa resilienssiä ja itsetuntemusta. "Ehkä se on ihmisen elinikäinen tehtävä harjoitella selviytymistaitoja.  Pettymysten käsittely kuuluu niihin."

Saako pettymyksiä kuitenkin myös surra ja harmitella? Totta kai, ei ongelmia pidä maton alle lakaista. Kaikella on tarkoitus-henkinen ajattelu saattaa tulla toksisen eli pakonomaisen positiivisuuden puolelle. Tällöin ongelmilta suljetaan silmät, punnerretaan hymy huulille ja todetaan, ettei pidä antaa negatiivisille fiiliksille tilaa. Help-self-kirjallisuus toimii usein näin.

"Myönteinen ajattelu menee liian pitkälle, jos se johtaa siihen, ettei pettymystä käsittele kunnolla. Jos pitää kaikkia pettymyksiä haasteena ja mahdollisuuksina kasvaa, voi olla, että tukahdutetaan tunteina siinä sivussa."

"Jos on fyysisiä oireita tai väsymystä tai tuntuu, ettei tulevaisuudessa näy mitään mahdollisuuksia, voi olla hyvä hankkia apua. Jos pystyy näkemään pettymyksen osana elämää, se voi lisätä empatiaa ja myötätuntoa itseä ja muita kohtaan", Hillamo sanoo.

Lähteet: Hyvä Terveys 6/2025 referaatti, kuvat omat.