Uudet ravintosuositukset vähän hämmentää, että pitäisi syödä 500-800 grammaa/kourallista päivässä marjoja, hedelmiä ja vihanneksia. Tuo 500 grammaa oli jo edellisissä ravintosuosituksissa. Olin tyytyväinen siihen, että lihaleikkeleet ovat melkein kielletty. Se sai miehenikin ajattelemaan, josko luopuisi niistä. Ei luovu.
Olen yltänyt marjoissa, hedelmissä ja vihanneksissa ainakin 700 grammaan päivässä. Siis seitsemään kouralliseen. Monesti syön enemmän. Aamulla syön jugurtissa kaksi kourallista itse poimittuja mustikoita. Päivällä ja illalla syön muun muassa itse tehtyä kaalisalaattia ainakin kaksi kourallista muun kasvisruoan lisäkkeenä. Kaalisalaatti ei kellu majoneesissa. Teen siihen etikka-, sokeri-, mauste-, vesi- ja öljykastikkeen. Syön omia tyrnimarjoja kourallisen pakasteesta. Sitten hedelmiä 2 kourallista. Omenoita, mandariineja, persimoneja. Iltaisin saatan rouskutella pari porkkanaa. Eipä tuo juuri eroa entisestä.
Tyrnimarja on mainio C-vitamiinin lähde. Lisäksi syön B12- vitamiinia, koska se tekee hyvää aivoille ja hermostolle. Lisäksi syön monivitamiinipillerin ja D-vitamiinia.
Koukutuin Netflixissä sarjaan Onko rakkaus sokea? Katsoin Argentiinan kauden ja Lähi-Idän kauden. Etenkin arkielämän sujuminen kiinnosti. Noh, häiden kyllä vai ei oli arvattavissa.
Lähi-Idän kausi oli mielenkiintoinen islamin vuoksi. Parit eivät suudelleet kihlautumisen jälkeen. He nukkuivat lomalla eri huoneissa. Vanhempien suostumus avioliittoon oli ehdoton vaatimus. Argentiinalaiset pussasivat reippaasti kihlauksen jälkeen, nukkuivat lomalla samassa vuoteessa. Se oliko seksiä vai ei, kiinnosti muita parisuhteissa olevia. Vaikka se oli tosi TV:tä, kohtauksia oli varmasti leikattu ja käsitelty. Näiden kausien jälkeen kiinnostus lopahti.
Uuden tietsikan kanssa kuvat edelleen tökkivät. Nyt saan kameran kuvista kuuden vuoden kuvat näkyviin, mutta en tiedä mihin osioon ne pitää laahata. Sähköposti ei edelleen toimi. Pitäisi saada itseään niskasta kiinni ja mennä sen myyneen kauppaan. Täällä maaseudulla on vain yksi kauppa.
Tämä on surkastuva kirkonkylä, johon on meiltä 20 kilometriä. Ikärakenteessa on kohta eniten vanhuksia. Ei ole kuin yksi vaatekauppa ja se on kallis, mutta siellä on hyviä ja kauniita vaatteita. Mutta tänä vuonna olen ostanut vain kotivaatteita Tokmannilta. Kaksi ruokakaupppaa on. Kolme ravintolaa, joista hyvä on thaimaallinen ravintola. Pizza-ravintola on ja yksi lounasravintola. Päätin viime vuoden vaihteessa olla ostamatta uusia vaatteita, paitsi noita kotivaatteita, joita todella tarvitsen, koska elän nyt kotirouvan elämää.
Kyllästyin täysin työhöni, eikä opettaminen ollut koskaan minulle kutsumus. En halunnut odottaa, että pääsisin todennäköisesti jo raihnaisena eläkkeelle. Kotona aika kuluu varsin rattoisasti. Teen lumitöitä, raahaan halkoja saavilla liiteristä ja lämmitän kahta pönttöuunia, teen ruokaa ja leivon, siivoan. Ihaninta on herätä luonnollisesti yhdeksän tunnin unien jälkeen. Opiskelen myös filosofiaa, käyn kuntosalilla, lenkillä, tapaan ystäviä. Miehen palkka on sen verran suuri, että pärjäämme. Talosta ei ole enää velkaa.
Somessa en ole ollut sen enempään kuin töissäollessa. Näihin postauksiinkin käytän yhtä saman verran aikaa kuin ennen. Päiväni ei kulu siis somessa.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!