Joulu meni rauhallisissa merkeissä. Lähinnä syötiin, ja lihoin varmasti pari kiloa. Luettiin, eikä edes tarvinnut tehdä lumitöitä. Vera tuli kultaisesti mieleen, kun söimme aattona. Sanoin miehelle, että jos Vera olisi tässä, juotaisiin kuohuviiniä. Nyt juotiin vettä. Haudalla oli kova ikävä Veraa, mutta hyvät muistot säilyvät. Sytytimme hautakynttilöitä.
Ostin uuden tietsikan. Oli pakko. Vanha lopetti lataamisen, vaikka korjaaja sanoi, että kyllä se lataa. Kotona piti pitää laturin kärjen päällä neljä tuoremehupurkkia. Se aluksi latasikin, mutta sitten vaikutus loppui. Vika oli varmaankin tietokoneen sisällä.
Minulta hävisi kuuden vuoden kuvat. Kaupassa sanottiin, että se johtui siitä, ettei tietsikassa ollut enää tarpeeksi tilaa. Myyjä puhui joistakin pekseleistä tai sellaisista - ja minähän en ymmärtänyt mitään. Uudessa koneessa on enemmän tilaa, mutta kuvat ei kuitenkaan näy. Tämän huomasin kotona. Ei kun uudestaan kauppaan, kun tämä krapula loppuu.
En ole saanut vielä sähköpostia ja Instagramia pelaamaan. Yritin ja yritin. Kiroilin. Täytyy taas turvautua paremmin koneista ymmärtävän ihmisen apuun. Uudessa koneessa on vielä opeteltavaa. Sekin on Windows 11. Atte-myyjä kaupassa sanoi, että kyllä tässä on tosi alkeellinen kuvapuoli. On hemmetin monimutkaista siirtää kuvat kamerasta koneeseen. Joskus onnistuu. Joskus ei.
Koronasta jäi minulle jälkitautina huimaus. Nyt se onneksi alkaa parantua. Ei tarvitse enää hiippailla.
Verensokerimittarin käytön opin hitaasti harjoittelemalla. Nyt se onneksi onnistuu. Monimutkainen vehje se on, mutta ainakin paastosokeri pitäisi mitata aamuisin. Luistan siitä aika usein. Olen saanut diabetes kakkosen mukaan identiteettiin. Enää se ei tunnu niin kauhealta kuin alussa. Näin itseni pyörätuolissa jalat amputoituna. Välttämättä kaikille ei tule sivuoireita.
Sitä en ymmärrä, miksi sain tämän taudin, onneksi lievänä. Johtuu varmaankin perintötekijöistä. Kolesteroliarvoni ja verenpaine ovat huippuhyvät, eikä minulla ole kauheasti ylipainoa.
Tyypin 2 diabeteslääke vie minulta ruokahalua. Upeaa. Sanotaan, että diabeteslääkkeet laihduttavat. No, minulla on siihen tarvetta.
Pidän kaamoksesta, mutta en liukkaista teistä ja pihasta. Täällä on peilijäätä, eikä lenkkeilemään pysty mennä. Ainakaan minä. Tuntuu, että olen jotenkin tukossa, kun ei saa liikkua tarpeeksi. Kuntosalilla käyn. Mutta lihaskunnon lisäksi pitäisi harrastaa aerobista liikuntaa.
Uutta vuotta vietin ystävän kanssa. Oli riemukasta ja melko kosteaa - huh heijaa.On vieläkin krapula. Oli hyvä jättää jäähyväiset menneelle vuodelle ja toivottaa uusi vuosi tulevaksi. Uusia haasteita. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Kaikilla on murheita joskus, eikä niitä kannata väheksyä - mutta ne loppuvat aikanaan.
Minusta on hyvä olla melkein kuusikymppinen. Ylpeästi. Elämänkokemuksista ja itsensä hyväksymisestä. Aivan sama, mitä muut minusta ajattelevat. Voin olla kaikessa rauhassa oma itseni.
Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta!
Ensimmäinen kuva oma, toinen taidekeskus Salmelan kesänäyttelystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!