Surutyöni 147.

 

Rakas 22-vuotias terve ja hyväkuntoinen tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Syytä kuolemalle ei löydetty. Teen edelleen surutyötä.

Olen kulkenut pitkän matkan pimeitä teitä.

Uinut mustissa vesissä.

Ja lopulta pysähtynyt rutikuivan väsyneenä.

Melkein hyväksyen

elämän ilman sinua Vera.

Olen tosiaan ollut väsynyt menneen viikon. Suru ei ole enää kauhua. Kaipaan, niin kaipaan Veraa. Puhelen hänelle illoin sängyssä. Päivisin tulee hetkiä, jolloin Vera tulee hyvin elävänä mieleen, ja tunnen hänen läsnäolonsa. Mutta suru ei enää  tykytä kaiken aikaa mielessäni.  

Jollekin voi tulla mieleen, miten minä jaksan kirjoittaa postauksia. En aina jaksakaan, mutta minulla on reilut 170 postausta varastossa, mutta jostakin syystä postaan niistä uusimpia. Siihen on tultava tai tuleekin muutos.  Olen kyllä välillä postannut hyvinkin vanhoja kirjoituksia, jotka olen tehnyt esimerkiksi vuonna 2018. Lisäksi postausten kirjoittaminen on pitänyt minut edes jotenkin järjissäni surun keskellä.

Kävin tässä yksi kerta lääkärillä juuri oman väsymyksen takia. Kilpirauhasarvoni ovat aina vaihdelleet paljon. Tuntuu, että minulle on vaikea löytää hoitotasapainoa.

Ystävällinen lääkäri sitten soitti verikokeitten tuloksista ja sanoi, että arvot ovat liian matalat. Tyroksiinilääkitystä piti taas säätää. Kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa monenmoisia oireita, etenkin väsymystä, palelemista, hiusten lähtöä ja lihomista. Jospa lääkitys nyt korjaisi  oireitani.

Suuri ilo menneellä viikolla oli patikoiminen miehen kanssa Repoveden kansallispuistossa päiväseltään. Ilma oli pilvinen, mutta ei satanut. Puistossa on hyvin vaihtelevat maastot. Kävelin jyrkätkin ylämäet helposti, mikä todennäköisesti johtuu neljän kuukauden kuntosaliharjoittelusta. On tullut enemmän voimaa jalkoihinkin.

Tässä kivikossa kaaduin.

Köynnöskukkapuutarhassa kaikki hyvin, paitsi köynnöskrassin kukat nuupahtavat todella nopeasti tai eivät kuki ollenkaan, vaikka krassin pitäisi olla helppo kasvi. No, tänä vuonna näin. Kasvatin kaikki muut köynnöskukat siemenestä paitsi en kärhöjä.

Krassia, ruusupapua ja jaloelämänlankaa kuistin kaiteella. Krassi ei kuki juuri ollenkaan. Edessä näkyvät auringonkukkani, joita on kaikkiaan 12. Takana näkyy miehen auton renkaita. Niitä on kuisti puolillaan.

Tänä keväänä istuttamani kaikki viisi kärhöä ovat kasvaneet ja kukkivat, mitä en osannut odottaa. Tämä kärhö kukkii tosi isoin kukin.

Tämä kelloköynnös on kasvanut suureksi ja aloittelee kukkimistaan, vaikka se lähti kolmesta pienestä taimesta, jotka  ainoina itivät.

Hyvää viikonloppua kaikille!