torstai 24. elokuuta 2023

Rohkeasti harmaat hiukset

  




Minulla  ei ole vielä harmaata hiuksissani, ja jos olisi, antaisin sen olla. Suvussani naiset harmaantuvat noin seitsemänkymppisinä.


Hesarin  kyselyyn harmaantumisesta  vastasi 421 ihmistä. Kyselyssä kartoitettiin erityisesti varhaista harmaantumista. Se tuntui hämmentävältä, huvittavalta, yllättävältä ja epäreilulta.


"Näenkö omiani? Heijastuuko valo peilin edessä jotenkin jännästi muutamista suortuvista päälaella?" Nainen, 38.


"Ajatuksia elämän loppumisesta. Vauhtiaika on ohi." Nainen, 49.


Toisaalta yllätys saattoi olla iloinenkin. Kyselyyn osallistunut nainen, kertoi olleensa innostunut harmaantumisesta 35-vuotiaana. Hän oli aina ihaillut hopeanharmaita hiuksia ja myös pettyi, kun harmaantuminen välillä hidastui.



Eräs nainen kertoi pitävänsä harmaantuvia hiuksiaan luonnollisina ja kauniina, mutta kokee, että työpaikan muut naiset pitävät röyhkeänä sitä, ettei hän värjää hiuksiaan. Toisen vastaajan mies oli kehottanut vaimoa värjäämään hiuksensa, koska hiukset harmaannuttivat koko olemusta.


Jos päättää hyväksyä harmaat hiuksensa, on perusteltava se ensin itselleen, ja sen jälkeen vielä muille, kertovat kyselyyn vastanneet. Miksi on näin?


Meidän kulttuurissamme on turvallisinta näyttää nuorelta, sanoo iän sosiologi ja sukupuolentutkija Hanna Ojala. Nuori ihminen nähdään tuottavana, terveenä, lupaavana, voimakkaana.  


Harmaantuminen vaatii kanttia, koska se on kulttuurisesti poikkeava valinta. Se on eräänlaista aktivismia. Mutta on jaksettava uudestaan ja uudestaan selittää, miksi ei värjää harmaita pois.



Me teemme ulkonäön perusteella moraalisia oletuksia ja tulkintoja. Esimerkiksi ylipainoinen ihminen tulkitaan helposti laiskaksi ja terveydestään piittaamattomaksi.


Ulkonäöstä on tullut kilpailuvaltti myös työelämässä. Sillä pystyy viestimään paitsi aikaansaavuutta, myös itsestä huolehtimista, vastuullista kansalaisuutta.


Tässä visuaalisessa kamppailussa nuoruus on puoli voittoa: nuoruuden päälle on helppo rakentaa itsestään myönteistä kuvaa. Nykyinen ihanneihminen on 25-35-vuotias.


Iäkkään tai sen oloisen on huomattavasti vaativampaa ylläpitää itsestään mielikuvaa ihmisenä, joka seuraa aikaansa. Ojala sanoo: "Toisin sanoen täytyy olla rahaa investoida vaatetukseen, hiuksiin, anti-aging -palveluihin ja liikuntaan."


Kulttuurissamme alle 60-vuotiaalle naiselle harmaantuminen tuntuu olevan onnettomuus ja tabu, kertoo Hesarin kyselyyn vastannut 45-vuotias nainen. "Nuoremmasta naisesta se tekee alta aikayksikön työelämässä tyytymättömän mummon", hän sanoo.



Mira Karjalainen tutkii Helsingin yliopistossa työelämään liittyvää esteettistä työskentelyä. Sillä tarkoitetaan ulkonäön muokkaamista sellaiseksi, mistä arvelemme olevan hyötyä tai auttavan uralla etenemistä.


Joku meikkaa huolitellusti, toinen  käy salilla näyttääkseen hyväkuntoiselta ja kolmas värjää harmaansa piiloon.


Nuorekas ulkonäkö tulkitaan työelämässä niin, että on pätevä, skarppi ja elää tätä päivää.


Kyselyvastauksista ilmeni, että siinä missä 50-vuotias nainen harmaata hiuksissaan tuntee sulautuvansa tapettiin, harmaaohimoinen 50-vuotias mies kuulee olevansa charmikas ja komeimmillaan.



"Kehuvat komeaksi. Tasaista patinaa. Huomaan myös, että liikeneuvotteluissa otetaan vakavammin kuin nuorena." Mies, 46.


Onneksi on olemassa monia yhteisöjä, jotka keräävät harmaantuvia naisia yhteen ympäri maapallon. Hopeasiskot, ollaan ylpeitä patinasta hiuksissamme! Näin rohkaisee jäseniään Silver sisters international eli Hopeasiskot-verkkoyhteisö. Sen ideana on, että kenenkään ei tarvitse mukautua kauneusihanteisiin, joita ei koe omakseen.


Nämä yhteisöt muistuttavat kehopositiivisuusliikettä, joka tekee parhaillaan samaa vartaloihanteille sen puolesta, että jokainen keho on hyvä sellaisenaan kuin on. Pitäisi olla kehorauha.






Lähteet: Helsingin Sanomat 22.10.2020, kuvat Pixabay

6 kommenttia:

  1. Jos eläisin yksin maailmassa, kokisin moniakin "vikojani" aika kivoina! Harmaat hiukset otsalla näyttävät hauskalta, mutta ymmärrän niihin liittyvän stereotypian ("vanha nainen"). Huomasin ekat harmaat (vitivalkeat oikeastaan) pari vuotta sitten. Olen nyt 52 ja harmaita on otsalla jo muutamia. Tukkani on luonnonkihara, mutta nämä harmaat ovat aivan säkkäräisiä, todella kiharia ja täysin poissa kontrollista. En suostu piilottamaan niitä (ihan ekat nypin pois, mutten enää) niinkuin en suostu leikkaamaan tukkaani lyhyeksi, ellei se ohene jossain vaiheessa paljon. Tukka saa ulottua vyötärölle ja saa myös harmaantua. Toisaalta meikkaan aina ihmisten ilmoille mennessäni, vaikka sekin on yhteiskunnan normien hyväksymistä, tavallaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi NK. Ihanaa, että pidät harmaat harmaina tai sinun tapauksessasi upean vitivalkean sellaisena kuin se vähäisissä määrin on hiuksissasi, vaikka näihin liittyy vahvoja stereotypioita. Itsekin toimisin niin. Aivan mahtavat hiukset sinulla: ulottuvat vyötärölle asti. Minulla oli muutama vuosi sitten -vai useampi, en muista- puolipitkät hiukset, joita yritin kasvattaa pidemmiksi, kunnes ihanan suora ja järkevä kampaaja sanoi, ettei sinulle kasva koskaan todella pitkiä hiuksia, hiuslaatu on ellainen. Se sitten siitä. Myöhemmin leikkautin hiukset lyhyiksi lasteni painostuksesta. Toki myös omasta mielenkiinnosta.

    Ihmiset ovat halunneet koristautua jo metsästys- ja keräilykulttuureissa. Puhumattakaan muinaisesta Egyptistä tai antiikin Kreikasta ja Roomasta. Se jotenkin lopulta kuuluu ihmisyyteen. Siksi meikkaaminen on aivan ok. Minä en ole tosin meikannut silmiäni yli kymmeneen vuoteen. Olen "paneutunut" enemmän huuliin ja ihoon.

    VastaaPoista
  3. Minustakin meikkaaminen on ok, enkä ole koskaan osannut nähdä sitä mitenkään naista alentavana (vaikka kova feministi olenkin). Varmaan meikkaisin, vaikka olisin se maailman ainoa ihminen. On kiva saada pienellä vaivalla väriä ja virkeyttä kasvoihin. Huonon yön jälkeen pieni meikki on ihan siunaus. Aika yksinkertainen on minunkin arkimeikkini. Lähinäkö ei enää ole ihan priima, joten menen tutulla kaavalla. Iho ja huulet ovat minullakin ne tärkeimmät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi NK. Minäkin todennäköisesti meikkaisin, vaikka olisin maailman ainoa ihminen, eikä se ole naista alentavaa. Jotkut vain kuvittelevat, että sitä tehdään miesten vuoksi. Katin kontit! Itselle se iloa tuo. Ja voi olla hyvin rauhoittavaa. Olen itse tuon huomannut itsestäni, siis itse meikkaustapahtuma on hyvin rauhoittava, tietenkin, jos on aikaa riittävästi.

      Poista
  4. Kehorauhaa kannatan kaikessa mielessä.
    Myös näiden harmaiden hiuksien (ja muidenkin ikääntymisen merkkien) kohdalla.
    Ihmiselämä osaa olla välillä kovaa ja karkeaa ikääntymisen suhteen 😞.

    VastaaPoista
  5. Kiitos Susanna kommentistasi. Kehorauha on upea asia. Mutta on kuitenkin jokaisen oma päätös, mitä siitä ajattelee. Maailma voi olla tosiaan ankara ikääntymisen suhteen.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!