Muotisana resilienssi tarkoittaa lähinnä joustavaa mieltä.
Resilienssi on kykyä joustaa koettelemuksista takaisin toimintakykyiseksi. Se tekee helpommaksi pärjätä arkisten stressitekijöiden, isojen muutosten ja vastoinkäymisten kanssa.
Kaikki elämän aikaiset kokemukset muovaavat resilienssiä - varsinkin vastoinkäymiset. Ne lisäävät kehon sisäistä tietopankkia siitä, miten missäkin tilanteessa kannattaa reagoida.
Kun kaikki on aina hyvin, eikä mitään ongelmia tarvitse ratkoa, resilienssille ei ole tarvetta ja sen taito surkastuu. Se kasvaa säröistä ja traumoistakin. Se on tavallaan kehon itseluottamusta.
Ilmiötä on tutkittu 1950-luvulta asti. Joillakin on paremmat mahdollisuudet kestää kovia vastoinkäymisiä lapsesta saakka. Joku toinen on elänyt hyvin turvallisen lapsuuden, mutta romahtaa näennäisesti pienestä vastoinkäymisestä.
Jos hankaluuksia ei ole kokenut riittävästi lapsuuden ja nuoruuden aikana, niissä pärjääminen voi olla aikuisena hankalampaa. Paljon resilienssiä omaavat ihmiset tunnistavat tunteita ja niiden hyväksymistä.
Paljon resilienssiä omaavat ihmiset ovat saaneet myös apua lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Riittää, että joku on aidosti kohdannut kovia kokeneen lapsen tai nuoren niin, että hän on voinut rakentaa turvallisuuden tunnetta.
Suomalaisina meillä on totuttu selviytymään vaikeuksista sisulla. Entä miten se poikkeaa resilienssistä? Sisu yrittää puskea läpi harmaan kiven, ja resilienssi tietää, miten kivi kierretään. Resilienssi säästää voimia niin, että ihminen pystyy säilyttämään toimintakykynsä. Sen avulla oppii tunnistamaan omat rajansa.
Jos resilienssiä on vähän, tunnetaitojen opettelu voi tuntua vaikealta. Moni valitsee mieluummin jatkuvassa stressissä elämisen kuin omien tunteidensa tutkimisen.
Jos kohtaa omat tunteensa, voi alkaa ymmärtää, mistä kaikesta on jo selvinnyt. Tunteiden tunnistaminen auttaa reagoimaan vastoinkäymisiin sopivalla voimalla.
Jos jokainen kriittinen sana ja arjen hankaluus tuntuu melkein maailmanlopulta, reaktio on suhteettoman raju. On paha mieli, stressi jyllää kehossa aivan turhaan.
Kun on resilienssiä, myös onnea ja iloa voi kokea aidosti. Se ettei kaikesta stressaa kasvattaa positiivisia tunteita. Resilienssi tuo luottamuksen siihen, että elämä kantaa.
Lähteet: Kauneus&Terveys 7/21, kuvat omat
Matkan varrella olen havainnut, että iän myötä resilienssi on vahvistunut vai liekö vain sisuuntunut eikä anna periksi kovin helposti. Mielen joustavuus on selkeästi lisääntynyt alettuani harjoittaa tietoisuustaitoja säännöllisesti. Iltahetken ajatuksin, Tuija
VastaaPoistaKiitos Tuija kommentistasi. Hienoa, että resilienssisi on kasvanut iän myötä. En tiedä, käykö noin yleensä niin. Minäkin harjoitan tietoisuustaitoja, meditaatiota ja mindfullnesia, lähinnä rentoutuakseni.
VastaaPoista