Minä pelkään ahtaita ja korkeita paikkoja, mutta en niin paljon, että pelkoa voisi sanoa fobiaksi. Hissit ja täpötäysi bussi tai metro kauhistuttaa. Täydet hissit ovat pahimpia. Elän näitten pelkojen kanssa, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi etsiä näihin apua.
Osa ihmisistä pelkää hämähäkkejä, korkeita paikkoja, piikkejä tai vaikkapa syvää tai virtaavaa vettä niin paljon, että taju melkein lähtee. Yleisimmät pelot ovat korkean- ja ahtaan paikan pelko.
Pelko määritellään fobiaksi vasta sitten, jos se haittaa toimintakykyä ja elämää paljon.
Fobian syntymekanismia ei vielä täydellisesti tunneta. Duodecim-lehden mukaan fobioita aiheuttavat traumaattiset kokemukset, väkivaltaiset tilanteet, onnettomuudet, läheisten kuolemat ja turvattomuus. Myös lapsuudessa koettu pelottava asia voi synnyttää aikuisikään jatkuvan pelon, joka kohdistuu tiettyyn asiaan tai tapahtumaan.
Välttely on huonoin tapa käsitellä fobiaa. Se päinvastoin vahvistaa fobiaa. Jos ihminen pakenee tai väistää pelkäämäänsä asiaa, hänen kehonsa pelkoreaktio helpottuu. Aivot saavat pakenemisesta myönteisen palautteen: ahdistus laskee. Näin kannattaa tehdä jatkossakin.
Taerapia tähtää aivan päinvastaiseen. Jos ihminen kykenee kohtaamaan pelottavan asian ja tilanteen ja jäämään siihen niin pitkäksi aikaa, että pelkotila alkaa hellittää, fobia heikkenee.
Paras tapa heikentää pelkoa on siedätys eli altistumishoito. Yleensä se tapahtuu psykoterapeutin kanssa, mutta se voi sujua myös yksin.
"Altistumishoito toimii niin, että foobikko ja terapeutti lähestyvät pelon kohdetta vähitellen, yhdessä laaditun hierarkian mukaan. Esimerkiksi hämähäkkejä pelkäävän kanssa voidaan sopia, että ensin luetaan artikkeli hämähäkeistä, sitten katsotaan kuvia, sitten videoita. Seuraavaksi tarkastellaan kuollutta hämähäkkiä.
Pelkääjän olotilaa kuunnellaan joka vaiheessa. Hän voi kuvata ahdistuksen tasoa esimerkiksi nollasta kymmeneen ulottuvalla asteikolla."
Lähteet: Helsingin Sanomat 24.2.2022, kuvat omat
Pelkän ihan järjettömästi korkeita paikkoja. En osaa yhdistää pelkoani mihinkään traumaattiseen kokemukseen. Nuorempana en pelännyt, pelko on "syntynyt" noin kolmekymppisenä.
VastaaPoistaJännä juttu, kun en pelkää olla lentokoneessa, vaikka silloin ollaan tosi korkealla. Ehkä se on eri juttu - lentokoneesta ei voi pudota tai hypätä alas.
Kiitos kommentistasi Erikoiset Asiantuntijat. Jännä homma sinulla tuo, ettet pelkää lentokoneessa. Myös jännä juttu, että pelkosi syntyi kolmekymppsenä. Monen on tosiaan vaikea päästä pelon juurille oli se sitten traumaattinen kokemus tai joku muu.
PoistaMotivaatio on mainio tekijä pelkojen voittamisessa.
VastaaPoistaOlen pelännyt koko aikuisen ikäni korkeita paikkoja.
Lapsena keikuin korkealla ilman huolen häivää (kuulemma).
Korkea paikka oli minulle jo muutaman metrin korkeus, Linnanmäen näköalajuna teki tiukkaa ja ahdisti.
Valokuvaamisen myötä huomasin, että joitakin kuvia saa otettua vain ylhäältä. Sen myötä olen kavunnut korkeammalle ja vieläkin korkeammalle hyvien kuvausnäkymien perään. Välillä jännittää, välillä oikein kovasti. En kuitenkaan koskaan kiusaa itseäni liikaa, kuulostelen, minne asti haluan kavuta. Sietokyky on kasvanut kuten myös näköalan himo.
Kiitos kommentistasi Susanna. On hienoa, että olet osittain voittanut pelkosi valokuvauksen takia. Niinhän se pitäisi olla, että menee pelkoja päin edes vähitellen. Teet siedätyshoitoa siinä mielessä, ettei pelkoa pitäisi ylläpitää. Tekisi ihan mieli onnitella sinua. Joten onnitelut!
VastaaPoista