Minä pelkään ahtaita ja korkeita paikkoja, mutta en niin paljon, että pelkoa voisi sanoa fobiaksi. Hissit ja täpötäysi bussi tai metro kauhistuttaa. Täydet hissit ovat pahimpia. Elän näitten pelkojen kanssa, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi etsiä näihin apua.
Osa ihmisistä pelkää hämähäkkejä, korkeita paikkoja, piikkejä tai vaikkapa syvää tai virtaavaa vettä niin paljon, että taju melkein lähtee. Yleisimmät pelot ovat korkean- ja ahtaan paikan pelko.
Pelko määritellään fobiaksi vasta sitten, jos se haittaa toimintakykyä ja elämää paljon.
Fobian syntymekanismia ei vielä täydellisesti tunneta. Duodecim-lehden mukaan fobioita aiheuttavat traumaattiset kokemukset, väkivaltaiset tilanteet, onnettomuudet, läheisten kuolemat ja turvattomuus. Myös lapsuudessa koettu pelottava asia voi synnyttää aikuisikään jatkuvan pelon, joka kohdistuu tiettyyn asiaan tai tapahtumaan.
Välttely on huonoin tapa käsitellä fobiaa. Se päinvastoin vahvistaa fobiaa. Jos ihminen pakenee tai väistää pelkäämäänsä asiaa, hänen kehonsa pelkoreaktio helpottuu. Aivot saavat pakenemisesta myönteisen palautteen: ahdistus laskee. Näin kannattaa tehdä jatkossakin.
Taerapia tähtää aivan päinvastaiseen. Jos ihminen kykenee kohtaamaan pelottavan asian ja tilanteen ja jäämään siihen niin pitkäksi aikaa, että pelkotila alkaa hellittää, fobia heikkenee.
Paras tapa heikentää pelkoa on siedätys eli altistumishoito. Yleensä se tapahtuu psykoterapeutin kanssa, mutta se voi sujua myös yksin.
"Altistumishoito toimii niin, että foobikko ja terapeutti lähestyvät pelon kohdetta vähitellen, yhdessä laaditun hierarkian mukaan. Esimerkiksi hämähäkkejä pelkäävän kanssa voidaan sopia, että ensin luetaan artikkeli hämähäkeistä, sitten katsotaan kuvia, sitten videoita. Seuraavaksi tarkastellaan kuollutta hämähäkkiä.
Pelkääjän olotilaa kuunnellaan joka vaiheessa. Hän voi kuvata ahdistuksen tasoa esimerkiksi nollasta kymmeneen ulottuvalla asteikolla."
Lähteet: Helsingin Sanomat 24.2.2022, kuvat omat
