tiistai 10. syyskuuta 2019

Ahneus



Minä en ole ahne. Olen liiankin höveli, kuten täällä päin sanotaan. En usein tiedä, paljonko minulla on rahaa tilillä. Siskoni arvosteli minua aikanaan, että luopuisin jopa vaatteistani jonkun takia.

Kirkonkylämme keskustan kaupassa käydessäni annan aina 10 euroa tietylle naiselle, joka istuu yleensä kaupan ulostulon penkillä. Hänellä on paljon suruja. Miksi en häntä auttaisi, koska hänen eläkkeensä on hyvin pieni. En edes muista missä ja milloin hänen auttamisensa alkoi, kuitenkin vuosia sitten.


Kun ihmisestä tulee ahne, hänestä tulee myös hyvin itsekäs. Ahneus ei liity vain rahaan vaan myös esimerkiksi valtaan,tavaraan, seksiin. Ihminen haluaa parhaan puolison, auton, kännykän.

Ahneuteen liittyy kateus, tyytymättömyys, kovuus ja alentunut itsearvostus. Tämän vuoksi ahneutta vierastetaan kaikissa kulttuureissa.

Tutkimusten mukaan rikkaimmat antavat vähemmän rahaa keräyksiin kuin heitä selvästi köyhemmät ihmiset.



Evolutiivisesti ahneus on ollut aikoinaan asia, joka on auttanut ihmistä selviytymään, kun ruokaa on ollut niukasti, ja on pitänyt kulkea saaliin perässä pitkiä matkoja. Ruokaa oli pakko ahmia ja hamstrata varastoon.

Ahneuteen liittyy nykyisin monta muutakin syytä kuten kilpailuun kannustava kulttuuri, ihmisen persoonallisuus ja kotoa saatu kasvatus.



Puutteellinen kasvuympäristö voi tehdä lapsesta ahneen aikuisen. Näin voi käydä myös, jos lapsi kokee kasvuympäristönsä sekasortoiseksi, eivätkä vanhemmat huolehdi hänen tarpeistaan riittävästi.

Ahneuden syynä on myös turvattomuuden tunne. Materia tuo turvaa, mielihyvää ja täyttää henkisen kolon.



Lapset ovat tarkkoja jakamisesta ja oikeudenmukaisuudesta. Tunne siitä, että joku saa sisaruksista enemmän, vaikuttaa vielä aikuisenakin. Vanhempien pitäisi olla tarkkoja siitä, että lapsia kohdellaan tasapuolisesti. Tämä suojaa ahneudelta.

Ahneudesta voi päästä eroon. Asian tiedostaminen on tärkeintä. On hyvä vaalia ihmissuhteita, harjoitella kiitollisuutta ja antaa omastaan, esimerkiksi vapaaehtoistyö on vastavoima ahneudelle. Antamisen ilo ei ole klisee, vaan täyttää henkistä koloa paremmin kuin itselle haaliminen.

Monesti ihmisen persoonallisuus muuttuu vasta, kun hän kokee kriisin. Silloin ihminen yleensä havahtuu siihen, mitkä elämänarvot ovat oikeasti tärkeitä - tai katkeroituu.












Lähteet: Helsingin Sanomat 22.8.2019, kuvat Pixabay

10 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus ahneudesta
    Olen täysin samaa mieltä.
    En minäkään halua kiinnittää sydäntäni tähän mammonaan,en millään lailla. Toki kaikkea saa olla,kaikkea kaunista ja hyvää,,mutta arvot täytyy pitää oikeina. Ja onhan se niin ,joka muita virvoittaa,se itse kostuu ,vanha sananlasku se .
    Ja sitäpaitsi kun jakaa omastaan,olipa se aineellista omaa,tai henkistä tai hengellistä, niin kyllä siitä itse aina saa paljon takaisin.

    Hyvää elämäntapa on jakaa omastaan.
    Oikeastaan se on ihana tapa. ja mielestäni se ainut oikea.

    Ihanaa syyskuuta marja <3 terv. tuula toiv. .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Tuula.Hyvä tuo sananlasku: joka muita virvoittaa, se itse kostuu. Hieno ajatus henkisestä tai hengellisestä anteliaisuudesta. Hyvän jakaminen on kehittävä elämäntapa. Ennen sanottiin, että mitään me emme voi viedä hautaan. Niin miksi olla ahne ja haalia materiaa vain itselle?

      Poista
  2. Luin tästä tutkimustuloksia äskettäin ja mietin, että meidän ei pitäisi antaa ahneille ihmisille sitä valtaa, mikä heille nykyään annetaan. Olemme ottaneet ahneet esikuviksemme, vaikka siinä ei ole mitään mieltä, liika itsekkyys toisten kustannuksella on sairasta.

    Jotkut, onneksi harvat, ovat luonteeltaan ahneita ja itsekkäitä, ja olkoot, mutta ei sitä pidä kaikkien elämän malliksi tyrkyttää.

    Tästä aiheesta on hyvä kirjoittaa säännöllisesti. Kiitos, Marja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeva kommentistasi. Mielenkiintoinen tuo ajatus, ettei ahneille pitäisi antaa sitä valtaa, mikä heille nykyään annetaan. Ja he ovat vielä esikuvia! Elämä saa kieroutuneita muotoja.

      Poista
  3. Olipa hyvä kirjoitus, samoin kuin edellinen tyytyväisyyttä käsittelevä. Jäin miettimään tätä kirjoitustasi, erityisesti kolahti se että miten ahneus on usein muutakin kuin materian ahnehtimista, ja miten tyytymättömyys ja kovuus ovat yhteydessä ahneuteen. Pidin myös siitä, että teksti oli melko tiivistettyä ja ytimekästä, helppoa lukea kun ei ole turhaa täytettä tekstissä :)

    https://pieniakauniitaasioita.wordpress.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katariina kommentistasi. Olen otettu, jos teksti oli mielestäsi helppolukuinen. Sen vuoksi käytän esimerkiksi lyhyitä virkkeitä. Usein pelkkiä päälauseita. Ahneuteen liittyy tosiaan monia ulottuvuuksia. Ikävä kyllä.

      Poista
  4. Olipa hyvä kirjoitus ahneudesta! Jakaminen,vähästäänkin antaminen on hieno asia. Itse tykkään myös antaa,tehä vapaaehtoistyötä ym. Ilo ja hyvä olo siinä lisääntyy. Mukavaa viikkoa,Marja ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Unknown. Syvin ja aidoin ilo saadaan muiden auttamisesta. Tutkimusten mukaan helposti auttavat ihmiset ovat elämäänsä keskimäärin tyytyväisempiä kuin he, jotka ajattelevat vain omaa hyvää.

      Poista
  5. Hyvä teksti, joka laittoi miettimään myös omaa ahneutta.
    "Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan", on iskostunut syvälle mieleeni.
    En kerää mammonaa ja jaan herkästi omastani, silti olen valitettavasti ahnehtija.
    Ahnehdin ruokavarastoja talveksi, kokemuksia ja ihmisiä ympärilleni.
    Oikein hyvää viikon jatkoa Marja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti kommentistasi. Osuva tuo sananlasku: "Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan." En ole kuullut sitä koskaan aikaisemmin. Eiköhän nuo sinun "ahneudet" ole oikeaa ahneutta vaan varautumista talveen ja ruoka on tärkeä osa ihmisen elämää. Ja teillä on niin hirmuisesti säilöttävää. Kokemukset ja ihmiset ovat seurallisuutta ja elämännälkää.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!