perjantai 22. helmikuuta 2019

Päivän vaatteet ja kuinka minusta tuli kusipää





Päivän vaate on kauan sitten kirpparilta ostettu harmaa mekko, jossa ei ole edes merkkilappua. Kuvat on taas meidän epäselvää koulukuntaa.  



                     Kille katti sylissä.

                   
                  Tämän päivän jutussa minulle käy huonosti. Yrittäkää
           kestää Kainuun murretta. Kun ajattelen murteella, muistan 
            helpommin lapsuuttani.  Murre on olotila, kieli, koti, tunnelma.


                                            Kuinka    minusta tuli    kusipää?

Istun  pihamaalla ja noijjaan selekkääni koivunrunkkoon. Koivu kohissee sisältä jännästi. Luen naapurilta lainnaa saatuva Kotiliettä ja Elokuva-aittaa. Meille ei tuu kun Kainnuun Sannoommat, Maaseuvvun tulevaissuus ja Anttilan kuvasto, jonka oon selannu monta kerttaa läpi. Oon ihastunnu Peppi Pitkätossu-perruukkiin. Äiti ei oo luvannu vielä mittään. Sitä pittää pehmittää. Niin isä sano mulle.Mutta äiti sano mulle, että elä sinä penikka koko ajan vänkkää siitä perruukista.

On helle. Kaurapellossa siinä vieressä ruiskukat jotenkin tanakasti. Kaura huojjuu.  Kaurapellon laijassa niittyleinit kuin keletasta kiiltoo. Mummi käski varroo, kun  pitkällä heltteellä  kyyt tuppaa pihhoille.

Isoveli ja sen kaveri tullee siihen käpehtimmään. 
- Liekkö tuo tottaa, että ossaat lukkee, isoveli irvehttii.  Vastaan siihen keljuna ja leuhkkanna:
- Ite et ossaa vaikka oot jo seittemmän, minä nelijä. Oot sinä yksi      räkäpää.  

Mustaviinimarja haissee siinä vieressä.

Isoveli ja sen kaveri lähttee siitä nuljuuttamasta. Ja eipä kestä kauvvan, kun ne tullee jo takasin.
-Äiti anto meille simmaa, kun on niin kuuma, isoveli sannoo ja ojenttaa pullon minulle.
Juon kullauksen ja maisttuu hirvveeltä.
Pojjat  huuttaa innoissansa:
- Se oli meijjän kusta. Ja yksi juo vaan. Oot nytten kusipää!
- Johan nyt on perkele, huuvan. Otan pihalta oksan karahkan ja yritän huittoo poikia. Mutta ne on äkisti jo jovella ja meennee koskessa kiviä pitkin toiselle rannalle. Minä en ossaa, enkä saisikkaan. Että minua kyrnnii. Pojat alakaa lällyttää:
-Kusipää, kusipää, kusipää.
- Minä hakkaan teijjät luuskaksi kun tuutte takasin, huuvan itku silimässä.

Ja niin minua kutsuttiin kusipääksi aikansa. Sen jälkeen aina sopivassa tilaisuudessa.

Onko teillä noloja lapsuusmuistoja?

Leppoisaa viikonloppua kaikille!





             

12 kommenttia:

  1. No kyllä nauratti heti aamusta, tästä tuleekin varmaan mukava päivä. Tuo murre, aikoinaan työkaverini puhui noin, jouhevampaa kuultuna kun luettuna. Vai tollei niitä kusipäitä tulee, kai meikäläisellekkin sit on juotettu kusta hih hih. Noloja juttuja varmaan on lapsuudesta paljonkin,nyt ei muistu heti mieleen mutta sisarellani tuntuu muisti pelaavan ja yhdessä nauretaankin ja melkein itketäänkin lapsuusmuistoille. Mukavaa viikonvaihdetta sinne :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pihakeiju kommentistasi.Kainuun murre on omanlaistaan ja tosiaan jouhevampaa kuultuna kuten sanoit.Ehkäpä aika monille on sitä kusta juotettu, kun kusipäitä riittää.Hienoa että voit sisaresi kanssa muistella menneitä. Minulla ei ole enää siskoa. Hän kuoli 51-vuotiaana syöpään. Ihanaa perjantaita ja viikonloppua sinulle!

      Poista
  2. Ei naurattanut. Tuli omat muistot mieleen. Miun isoveli oppi aika nuorena, että puren ja kynsin, sekä hypin selänpäällä niin että sattuu takaisin ihan varmasti.
    Minnuu ei tarvii kiusata vieläkään. En tykkää siitä. Enkä pysty nauramaan tuollaisille, mutta onneksi sinä osaat.
    Naseva otsikko, siksi eksyin tänne lukemaan.

    Iloista päivää sinulle.

    (Minä yritän nyt pyyhkiä mielikuvani kusenjuonnista pois päästäni, yök)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi kommentistasi. No me kukin otamme vastaan tulevat asiat omalla tavallamme. Minulle ei tuosta kusijutusta jäänyt minkäänlaista traumaa. Eikä veli minua aktiivisesti kiusannut vaan me leikimme yleensä sulassa sovussa naapurin pojan kanssa. Tehtiin majoja ja lumionkaloita muun muassa. Mukavaa perjantaita ja viikonloppua sinulle.

      Poista
  3. Hauskasti kertoilet :) :) Mukavaa päivää :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Tuula kommentista ja siitä, että juttuni oli hauska. Leppoisaa perjantaita ja viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  5. Jotenkin marjamainen ja nätti mekko.
    Ihanasti kerrottu lapsuusmuisto. Jälkeenpäin varmaan itsestäsikin on ollu hauskaa, tapausta muistellessa.
    Noloja juttuja on vaikka kuinka.
    Kerran uskottelin siskolleni, että kuka vaan osaa hypnotisoida. Käskin hänen hypnotisoida minut. Jotta valheeni ei olisi paljastunut tein kaiken, mitä sisko käski minun "hypnotisoituna" tekemään. Imeskelin mm. lattiluuttua.
    Ihanaa viikonloppua Marja!

    VastaaPoista
  6. Kiitos Kirsti kommentista. Vihdoinkin joku kertoo nolon lapsuusmuiston. Ja hauskan sinun tapauksessasi. Nauroin ääneen sitä, miten yritit olla vakuuttava. Leppoisaa viikonloppua sinne maagisen realismin maanosaan!

    VastaaPoista
  7. Aika kamala tapa tulla kusipääksi, mutta onneksi tuollainen kusipäisyys ei ole sitä samaa laatua kuin niillä, joilla siinä on tosi kyseessä. Vaikka enpä voisi ketään ihmistä tosissani tuolla nimellä nimitellä, on se niin ikävä. Jos tuosta huumorilla selvisit, niin hyvin selvisit. Pikku siskon osa ei liene perheessä aina se helpoin.
    Mukavan aurinkoista viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeva kommenntista. Kyllähän ne pojat minulle välillä kaikenlaista keksivät. Mutta tiesivät myös, että voisivat saada kepistä tai hampaista takaisin. Minä vietin lapsuuteni poikien kanssa. Vasta ekaluokalla sain tyttökaverin ja leikkiminen poikien kanssa loppui.
      Jotain rämäpäisyyttä varhaislapsuuden viettäminen poikien kanssa minuun jätti. Jälkikäteen olen ottanut täysin huumorilla poikien koiruudet. Ja kyllä minäkin osasin inhottavasti esimerkiksi nimitellä veljeäni ja sen kaveria.

      Poista
  8. Ihana on päivänasusi ja hauskasti kyllä kerroit ..hymyillen luin vaikka eihän tuo mukavaa ole ollut. Leppoisan ihanaa sunnuntaita sinulle☀️

    VastaaPoista
  9. Kiitos Kristiina kommentistasi. Kiva jos pidät mekosta. Kuten tuossa Eevalle kirjoittelin, että vietin alle kouluikäiisenä aikaani vain poikien kanssa. Opin tuntemaan heidän metkut. Mutta osasin myös antaa takaisin esimerkiksi nimittelemällä heitä todella ikävästikin.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!