torstai 14. helmikuuta 2019

Digipaasto



Minä olen vielä sen verran digiblondi, etten ole tottunut olemaan valtavasti digimaailmassa.Voin olla ilman digiäkin. Pidän yleensä kerran viikossa kahden päivän digipaaston. Muina päivinä kirjoitan tätä blogia, vastailen kommentteihin, käväisen muutaman ihmisen blogissa,  Instagramissa ja silloin tällöin Face Bookissa. Siinäpä se.

Työelämään liittyy yhä enemmän multitaskausta eli useamman tehtävän samanaikaista suorittamista. Vaikka on tutkittu, että ihminen voi oikeasti tehdä vain yhtä tehtävää, jos halutaan hyviä tuloksia. Ihminen on jatkuvien keskeytysten ja digin ärsykevirran tulvassa. Ja se jatkuu monilla kotonakin.



Tämän vuoksi aikuisten tarkkaavaisuushäiriöt on yleistyneet.Muutama vuosi sitten lääkäriin alkoi tulla ihmisiä, jotka valittivat keskittymiskyvyttömyyttä ja muistikatkoksia.  Oirehtimiselle on annettu nimi ADT, attention deficit trait, kömpelösti suomennettuna vähäisen tarkkaavaisuuden oire.



ADT:tä aiheuttaa eniten multitaskaaminen, ja jatkuva kuvien ja tekstien virta älylaitteista.

Monilla nuorilla mopo on lähtenyt käsistä, koska he saavat vieroitusoireita digittömyydessä. Nuoret ja osa aikuisista ei pysty enää lukemaan kirjaa alusta loppuun keskittymiskyvyttömden takia.

Jatkuva kuvien ja tekstien virta heikentää reaalimaailman sosiaalisia suhteita ja jopa ympäristön havaitsemista.

Digipaaston hyödyt on niin moninaiset, että on ihme, ettei ihmiset kokeile sitä.

Seuraavaksi digipaaston hyötyjä.



Rauhantunne lisääntyy
Kun digilaitteet eivät ole jatkuvasti kilahtelemassa, piipittämässä, surraamassa
rauhan- ja läsnäolontunne lisääntyy. Hengitys syvenee.
Tulee rentoutunut olo, jos ei ole riippuvainen digistä kuten monet nuoret. He saisivat aluksi vieroitusoireita: kärsimättömyyttä, hermostuneisuutta, ahdistusta.





Voimaa luonnosta
Luonnossa melkein kaikki aistimme ovat käytössä. Haistamme metsän vivahteikkaan tuoksun. Näemme metsän kauneuden. Tunnemme maan jalkojen alla tai tuulenvireen kasvoilla.

On tutkittu, että luonnossa liikkuminen vähentää stressihormonien adrenaliinin ja kortisolin tuotantoa. Verenpaine laskee. Hiljaisuus, "tylsyys", sopiva laiskottelu tuo uusia ajatuksia ja lisää luovuutta.

Sosiaaliset suhteet
Jos on jatkuvasti digissä, reaalimaailman ihmissuhteet voivat kärsiä. Digipaastolla voi tavata ystäviä face to face. Jo puhuminen toisten ihmisten kanssa tuntuu hyvältä.

Töissä vähädigisesti
Puhelimen voi rajoittaa vain soittamista varten. Tietokoneen työasioita varten. Näin ei lillu somevirrassa. Älylaitteet on aikasyöppöjä. Moni on kokenut digipaastolla vapaa-ajan lisääntyneen.

Samoin kuin keho tarvitsee lepoa juoksulenkin jälkeen. Myös aivot tarvitsevat lepoa työpäivän päätteeksi. Aivot vaativat palautuakseen joutokäyntiä ja lepoa jatkuvasta kuva ja sana tulvasta.


Miten riippuvainen sinä olet digistä?





Lähteet:Ruohonjuurilehti 1/2019, Pixabay

8 kommenttia:

  1. Empä tunnusta olevani riippuvainen digistä, jotkut blogit tsiikailen päivittäin, instaan laittelen päivittäin kuvia ja elämäntyyliäni Villa Vienolasta,facessa en olekkaan,voishan siitä hyötyäkin olla. Näin talviaikaan on enemmän aikaa digille mut kesä menee sukkelaan muissa touhuissa. Hyvää Ystävänpäivää Marja sinulle ja muillekkin kommentoijille :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pihakeiju kommentista. Ja olen iloinen sinun puolesta, ettet ole riippuvainen digistä. Myös aikuiset voivat tulla riippuvaiseksi - ei vain nuoret. Olisi mielenkiintoista seurata elämääsi Villa Vienolassa. Digiblondina en ymmärrä miten. Täytynee ihmetellä puhelimen kanssa. Kiitos ystävänpäivätoivotuksista. Hyvää ystävänpäivää myös sinulle!

      Poista
  2. Tuttua on digidigidigi ... Viikoittain pähkäilen, että koskahan lopettaisin bloggaamisen, koska se sitoo minua liiaksi digisomeen. Ilman yhteydenpitoa lukijoihin ei ole lukijoita, joten aika paljon aikaa vievät paitsi blogit.fi, myös insta ja face. Illat pyhitän muille harrastuksille, ja usein lähden kävelylenkille ilman kännykkää ja tuijotan luontoa. Mutta mutta, liian riippuvainen olen myös nettiuutisista, joita luen kännykästä yleensä heti aamukahvilla. Jotain pitää tässä tehdä, luulen ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeva kommentista.Minä olen laiska somessa. Yleensä käyn yhden kerran päivässä kertomassa blogin postauksesta Instassa. Pitäisi kai käydä useammin, mutta ei oikein kiinnosta.Välillä en käy siellä ollenkaan. Bloggaamiseen saa pantua aikaa mielin määrin. Mutta pitää olla tiukkana itselleen, ettei blogista tule vain aikasyöppö. Hyvää ystävänpäivää sinulle!

      Poista
  3. Vaikea on omaa digiriippuvuutta arvioida, kun noin 20 vuotta olen hoitanut kaiken mahdollisen netissä. (Täyttänyt lomakkeet, hoitanut pankkiasiat, tilannut palveluiita, matkoja, lääkärinaikoja, jne.) Hankalaksi ja aikaa ottavaksi menisi landella asuvalle lähteä aina hoitamaan asioita paikan päälle
    Muuten vietän täällä aikaa mahdollisimman vähän. Sen huomaa siitäkin, että lykkään blogiini yleensä vain kuvia ja nekin omasta elämästäni. Olen kova ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin, mutta tämä ei ole foorumini siihen.
    Tykkään tuosta sinun ajatuksesta digittömistä päivistä.
    Ihanaa ystävänpäivää Marja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Kirsti. Itsekin asun maalla ja siksi hoitelen mahdollisimman paljon asioita netin kautta. Nyt huomaan, etten edes mieltänyt sitä digiksi postausta kirjoittaessani. Se vain on niin käytännön asioiden hoitamista digiblondillekin.Yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat minuakin. Paljon puhutaan niistä muun muassa miehen kanssa. Kuten sanoit minäkään en pidä nettiä oikeana paikkana sille, etenkään blogia. Olen päättänyt, että en kirjoita politiikasta, seksistä enkä uskonnosta. Uskonnosta olen kyllä yhden postauksen tehnyt, koska enkeliusko oli myös ajankohtaista silloin. Me molemmat näköjään pyritään olemaan täällä mahdollisimman vähän. Toisaalta se on paradoksaalista. Miksi sitten yleensäkään pidämme blogia? No, me naisihmiset emme ole aina niin loogisia ja rationaalisia. Vaan käymme silloin tällöin enemmän tunteella. Hyvää ystävänpäivää sinulle!

      Poista
  4. Tuosta juttusi alusta tunnistin kyllä itseni, niin että monessa ollaan mukana ja vieläpä yhtäaikaa. Telkkaria kyllä tulee enemmän kuunneltua kuin katsottua, se on hassua. Usein sen onkin vain taustaäänenä, ja toisella korvalla kuuntelen. No, en ole facebookissa enkä menekään - siihen tulee kai kaikkein helpoimmin riippuvuus. Luen aamuisin sanomalehden netissä, sekin on kai digiä mutta olkoon, minusta on aivan sama missä muodossa lehden luen. Varsinkin kun paperinen lehti tulisi laatikkoon niin myöhään aamusta että se jäisi lukematta, aamuvirkku kun olen.
    Bloggaus vie tuhottomasti aikaa kuten Eevakin sanoi, joten olen miettinyt sen lopettamista koska se on tuonut mukanaan muita ikäviä lieveilmiöitä. Kommentteja tulee nimittäin usein omaan kännykkääni joistain postauksista, varsinkin kun viikonloppu ja ilta lähestyy, samoin kommentoidaan vastauksiani joidenkin blogeissa. Minulle vieraat ihmiset eivät kuitenkaan näitä lähettele. Mistähän johtunee. No, tämä ei kuulu tähän asiaan mutta tulipahan mainittua.
    Kyllä se vaan kännykkäkin on taskussa koiraa ulkoiluttaessa, jos vaikka sattuu liukastumaan ja tarvitsee apua.
    Kesällä jätän tietoisesti puhelimen sisälle pihalla puuhaillessani - ei minun tarvitse olla aina tavoitettavissa.
    Mukavaa ystävänpäivää, Marja ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Tuulikki. Minäkään en pidä puhelinta mukanani kesäaikaan, jos olen kasvimaalla puuhailemassa. Olen siellä etenkin rentoutumassa ja silloin en halua olla sidottu minkäänlaiseen digihärveliin. Kesällä on kiva ottaa kuvia kännykällä. Mutta sitäkin rajoitan. Kuljen luonnossa ja järvien rannalla ilman kännykkää melko usein. Kännykkä saa ajattelemaan esimerkiksi mistä kulmasta tuota kasvia kuvaisin. Silloin se ei ole enää virkistävä luonnonkasvi vaan kuvauskohde.Ikävä tuo, että ehkäpä viinin kirvoittamana sinua arvostellaan. Hyvää ystävänpäivää sinulle.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!