Iloista vappua!

 

                              Iloista vappua kaikille!

Vappu on kevään, ylioppilaiden ja työväen juhla.Toivon, että kaikki nauttisivat juhlasta.

Me emme oikeastaan tänä vuonna vietä vappua. Se tuo liikaa muistoja mieleen kuolleesta tyttärestä Verasta. Samoin minun paras ystäväni kuoli eräänä vappuna, hän teki itsemurhan. Poltan kynttilöitä molempien kuvien vieressä ja laitan maljakkoon sini- ja valkovuokkoja.

Yleensä olemme juhlineet vappua yhden ystäväpariskunnan kanssa. On juotu kuohuviniä, syöty herkkuja, joskus tanssittukin. Oi voi, myös ne opiskelija-ajan vaput. Jaksettiin juhlia ja hullutella kaksi päivää.

Sen verran juhlimme tänä vuonna, että tein eilen munkkeja ja perunasalaattia. Kaupasta kasvisnakkeja. Siinäpä on menyy täksi päiväksi.

Itse tehty perunasalaatti on minulle herkkua. Keitän perunat ja kuorin ne. Perunan pitää olla lajikkeeltaan kiinteä. Teen kermaviilikastikkeen, jossa on valkosipulinkynsi, etikkaa, suolaa, mustapippuria ja sokeria.Kuutioin perunat ronskiksi paloiksi. Lisäksi salaattiin tulee maustekurkkua, kaprista ja ruohosipulia.

Varastamishimo eli kleptomania

 

Luin Hesarista tosijutun Päivistä, nimi on muutettu:

Päivi alkoi varastaa noin kymmenen vuotiaana. Kaikilla tytöillä oli söpöjä vihkoja ja tuoksukumeja. Päivillä ei ollut rahaa ostaa niitä. Niinpä hän keksi varastamisen, jotta kuuluisi joukkoon.

Aluksi Päivi varasti harvakseltaan, mutta vähitellen tahti kiihtyi. Varastamisen jännitys tuntui hyvältä, onnistuminen vielä paremmalta.

Varastaminen jatkui sitten opiskelijana ja työelämässä, ja se jatkuu edelleen, vaikka Päivi on nyt keskituloinen keski-ikäinen. Köyhinä opiskeluvuosina Päivi osti kaupasta puurohiutaleet ja juurekset, mutta jätti maksamatta peston. Myöhemmin pesto vaihtui kosmetiikkaan.

Päivi sanoo: "Olen tarkkana raha-asioista. Enkä koskaan ole ollut holtiton, ottanut velkaa tai elänyt yli varojen. Laskut maksan aina ajoissa. Varastin sellaista, mihin rahat eivät riittäneet."

Päivi jäi koukkuun varastamisen tuomaan jännitykseen. Hän on jäänyt kiinni yhden kerran 40 vuotta kestäneessä varastelussa. Päiviä hävetti, että oli ollut niin huolimaton. Hän pysyi rauhallisena, ja otti vastaan sakot. Mutta tämä ei hillinnyt varastamista.

"Yleensä suunnittelen tekemiseni. En ole tyhmä. Varastaminen on minulle vähän kuin psykologista peliä, jonka haluan voittaa. Melkein mitä tahansa psytyy varastamaan, jos on riittävästi pokkaa."

Päivillä sitä on. Hän ei aina odota, että kaupan henkilökunta katsoo toisaalle. Hän kertoo varastaneensa samalla, kun jutteli vartijan kanssa. "Ja kerran olen kävellyt pois liikkeestä ulos maton kanssa."

Päiville jännitys on edelleen hyvin koukuttavaa, ja nyt jännitykseen on löytynyt vielä ylimääräinen kierre. Hän saattaa palauttaa kauppaan ylimääräiset tavarat, joita ei tarvitsekkaan. Hän ei ala myydä mitään.

Päivi ei halua vieläkään luopua varastamisesta. "Se ei tule tapahtumaan sen takia, että haluaisin olla kunnollisempi tai kiltimpi, ja että joku normi vaatii sitä. Varastaminen on minulle psyykkinen turva, enkä ole kokenut hyödylliseksi luopua siitä.Joku saa lohtua syömällä kaksi litraa jäätelöä. Minua lohduttaa se, että varastan ja olen tuhma."

Sitten vähän varastamisen teoriaa:

Pakonomainen kleptomania eli varasteluhimo on hillitsemishäiriöihin kuuluva sairaus kuten peliriippuvuuskin. Varastamisen tarve kumpuaa emotionaalisista syistä, halusta kokea elämyksiä ja saada helpotusta ahdistukseen tai tyhjyyden tunteeseen.

Ihminen ei pysty hillitsemään varastamiseen johtavaa impulssia. Varstettu esine ei ole pointti vaan teon toteuttamisen jännitys ja sen tuoma tyydytys.

Kleptomanian oireet alkavat tavallisesti alle 20-vuotiaana. Kolme neljäs osa on naisia. Syytä tähän suhteeseen tai sairauteen ei ylipäätänsä tiedetä.

Sairauden taustalla voi olla neuropsykologisia tekijöitä niin kuin rahapeliongelman kehittymisessä. Välittäjäaine dopamiinin aineenvaihdunta aivojen mielihyväkeskuksessa on keskeinen altistaja toiminnallisissa riippuvuushäiriöissä. Näin ihminen ei saa tarpeeksi kiksejä niin sanotuista tavallisista asioista, vaan tarvitsee esimerkiksi varastamisen tai pelaamisen tuomaa jännitystä, joka sitten koukuttaa.

Jännityksen tarve korostuu erityisesti silloin, kun elämässä tapahtuu ikäviä ja vaikeita asioita. Syyllisyys on tyypillistä hillitsemishäiriöissä. Aktiivisia vaiheita on erityisesti silloin, kun elämässä on muutenkin vaikeaa esimerkiksi työasioissa tai parisuhteessa.

Psykologinen tarve tyydyttää ahdistusta on niin voimakas, että sitä on jopa vaikea ymmärtää. Varastaminen ja pelaaminen tuovat hetken rauhan mielen kamppailuun.

Himovarastajat hakevat todella heikosti apua. Peliriippuvuuden vuoksi ajaudutaan hoitoon silloin, kun on pelattu omat, puolison ja muiden läheisten rahat.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 14.4.2022, kuvat Pexels

Omegat ruoasta vai pillereistä?

Laillistetun ravitsemusneuvojan, FT:n, MBA:n Reijo Laatikaisen mukaan omega-3-rasvahappojen erinomaisuutta korostavat lähes kaikki tahot: lisäravinnekauppiaat, lääkärit ja ravitsemustieteilijät. Silti kalaöljykapseleien tarpeellisuudesta on paljon ristiriitaista näyttöä.

Omega-3 rasvahappojen saanti ruoasta ennustaa väestötasolla hyvää verisuoniterveyttä ja parempia muistitoimintoja ikääntyessä.  Tästä on suuri tutkimusnäyttö. Siksi kaksi vuosikymmentä sitten ryhdyttiin valtaviin pilleritutkimuksiin, joissa syötiin 2-4 omegapilleriä päivässä. Tutkimuksia on tehty reumaatikoilla, sydänsairailla, muistiongelmaisilla ja terveillä useissa maissa. Niiden keskeinen tulos on, että pillereinä otettu kalaöljy ei estä merkittävästi sydänsairauksia tai aivoinfarkteja eikä juurikaan piristä muistia.

Joissakin tutkimuksissa on havaittu pientä suojavaikutusta, jos omega-3-rasvahappojen saanti on ollut alunperin vähäistä. Reumaatikoilla omegat ovat vähentäneet hiukan aamujäykkyyttä ja kipulääkkeen tarvetta. Ihmevaikutuksia ei kuitenkaan ole.

Muutamissa laajoissa ravitsemustutkimuksissa ruokavaliolla on todella voitu estää sydän- ja verisuonisairauksia. Näihin tutkimuksiin kuuluu ruokavalioneuvontaa, ja omega-3-rasvahappojen saanti turvattiin kalalla, margariinilla, saksanpähkinöillä tai kasviöljyllä. Omega-3 pillereitä ei käytetty. Sydän- ja verisuonisairauksien riski väheni 30 prosentilla muutaman vuoden seurannassa. Ravitsemusneuvot olivat hyvin samanlaisia kuin ravitsemussuosituksissa nykyisin: lisää vihanneksia, täysjyväviljaa, kalaa, vähemmän punaista ja prosessoitua lihaa.

Kaikki tutkimusnäyttö viittaa vahvasti siihen, että omega-3-rasvahapot kannattaisi saada ennen muuta ruoasta. Se onnistuu, kun syö rasvaista kalaa kaksi kertaa viikossa ja saksanpähkinöitä kaksi ruokalusikallista päivässä sekä suosii rypsiöljyä ruoan laittoon ja levitteeksi rypsipohjaista levitettä. Sen sijaan netissä paljon kehutut kookosöljy ja avokadoöljy eivät sisällä omega-3 rasvahappoja, eikä niiden varaan voi laskea mitään. Eli nautitaan omegat ruoasta.

Lähteet: Apu terveys 9/2020, kuvat Pixabay

Surutyöni 103.

 

Rakas Vera-tyttäremme kuoli tammikuussa 2021. Hän oli 22-vuotias terve molekyylibiologian opiskelija. Perusteellisessa kuolinsyytutkimuksessa ei löydetty syytä hänen kuolemaansa. Syy "tuntematon". Teen surutyötä.

Varmaankin jokaisena huhtikuuna olen laittanut tähän blogiin T.S Eliotin runon Autio maa. Niin nytkin. 

"Huhtikuu on kuukausista julmin,

se työntää sireenejä maasta, 

sekoittaa muiston ja pyyteen, 

kiihottaa uneliaita juuria kevätsateella.

Talvi piti meidät lämpiminä,

kietomalla lumeen ja unohdukseen, 

kätkemällä elämän hivenen

kuiviin juurikyhmyihin..."

Huhtikuu on minulle kuukausista julmin. Edes syksy- ja talvikuukaudet eivät ole sitä pahempia. Itse asiassa pidän syksystä ja talvesta. Niihin ja pimeyteen voi rauhassa käpertyä mukavuuteen ja kuin turvaan.

Nyt on jo onneksi huhtikuun loppupuoli. Pian on toukokuu. Rakastan sitä, kun kasvien lehtivihreä rummut kumisevat ja suovat vihreyden ja kevätkukkien nousta jo lämmenneestä maasta.  Nyt lumitilanne on melkein sama kuin tavallisessa maaliskuussa. Mutta hupenevat lumikinokset ovat mustia liasta. Harmaa ja ruskea ruoho makaa kylmää maata vasten. Roskat ja varikset lepattavat.

Luonnon ja ympäristön huhtikuun rumuus vaikuttaa siihen, että on pakotettava itsensä lenkille, kun ei haluttaisi nähdä ojien ja pienten lumikinosten rumuutta. Näin ei ole muina kuukausina.

Minulle on suuri ilo, kun sipulikukat alkavat nousta mullasta. Jo nyt lumikellot ja  krookukset tulevat vaikka lumen läpi ilahduttamaan. Julmasta huhtikuusta huolimatta on tässä kuukaudessa paljon iloa. On mukava myös seurata puiden silmujen paisumista. Ja kuunnella monipuolistuvaa lintujen laulua.

Nyt suru jauhautuu kahden kiven välissä, ajatusten ja tunteiden, järjen ja sydämen, jotka kiertävät eri suuntiin vieroksuen toisiaan. Välillä olen niin pysähtynyt suruun, että olen kuin patsas.

Suru muuttaa vähitellen muotoaan. Se on nyt muuttumassa kaipaukseksi ja armollisemmaksi suruksi. Ahdistus on, mutta paniikkikohtaukset ovat vähentyneet. Ne ovat sitten hyvin rankkoja, enkä kykene puhumaan niiden jälkeen. En seuraavana aamunakaan, vaikka olen nukkunut 12-13 tunnin yöunen. Kohtauksen jälkeen on suuri väsymys.

Kissat Kille ja Siiri ovat keväästä hyvin tyytyväisiä. He ovat piristyneet. He nuuhkivat maan tuoksua. Minulle se haisee kuin mätä, mutta kissojen hommia on kiva seurata. Heillä on paljon kevättöitä ja öisin he pitävät kokouksiaan.

Niin, on ihanaa, kun tulee toukokuu. Sen alussa istutan orvokit ruukkuihin, jotka ovat itseasiassa vanhoja kattiloita. Loppukuusta voi sitten kylvää kasvimaalla. Kille-kissa on aina apulaisena. Hän tykkää, kun kuopsutan maata. Kylväessäni hän retkahtelee kylvövaonkin päälle. Mutta muuten hän on hyvää seuraa. Kuvassa Kille pötköttelee sohvalla.

Kateudesta

 

Yleensä  neuvotaan, että jos jonkun tekemiset vaikka somessa ärsyttävät ja herättävät kateutta, kannattaa lakata seuraamasta. Tyypillisempää on kuitenkin ehkä se, että kateus herää, kun seuraa itselleen läheisen ihmisen elämää.

Monesti, kun ihminen vertaa itseään muihin, herää niin sanottua hyödyllistä kateutta, joka auttaa tekemään hyviä valintoja omassakin elämässä. Hyödyllistä kateutta kokiessaan ihminen innostuu toisen onnistumisista, eikä koe, että ne olisivat itseltään pois.

Haitallisessa kateudessa tuntuu siltä, että toisen kanssa kilpaillaan niukoista resursseista eivätkä molemmat voi hyötyä tilanteesta. Kateus voi synnyttää myös häpeää.

Sosiaalisen vertailun tekeminen, esimerkiksi kateudessa, on olennainen osa sosiaalisen tietojen käsittelyn prosessia. Lajinhehityksessä on ollut tärkeää saada tietoa esimerkiksi omasta paikasta laumassa, jota vertailu tuottaa.

Häpeä johtuu osittain siitä, että kulttuurisesti kateus on tabuksi luokiteltava tunne. Jo Raamatun kymmenessä käskyssä kielletään toiselle kuuluvien asioiden tavoittelu.

Kun joitakin tunteita luokitellaan hyviksi ja toisia pahoiksi, unohtuu helposti, miksi tunteet ovat olemassa.   Ne voivat sisältää tärkeitä viestejä. Esimekiksi kateus ei herää ihmiselle merkityksettömistä asioista. Mutta silti ihmiset kokevat herkästi itsensä huonoksi vain sillä perusteella, että heillä on joku yksittäinen tunne jollakin hetkellä.

Ihmiset ovat sosiaalisia olentoja, ja arvioivat itsensä suhteessa toisiin. Kateus syntyy tämän sivutuotteena.

Jos kasvuympäristössä on arvostettu suorittamista ja vaikka verrattu lasta toisiin lapsiin, on hän luultavasti oppinut tavallista vahvemmin ajattelemaan omaa elämää sosiaalisen vertailun kautta.

Jos miettii, millaisessa ilmapiirissä on kasvanut, voi ymmärtää paremmin sitä, miksi ylipäätään kokee kilpailevansa muiden kanssa. Kilpailun lopettamista voi auttaa esimerkiksi se, jos miettii, mistä muista asioista kuin tavoitteissa onnistumisesta voisi itse arvostaa itseään.

Lähteet:Referaatti Helsingin Sanomat 31.3.2022, kuvat omat

 

Masennus voi uhata iltavirkkuja

 

Minä olen ilta- ja aamuvirkun sekoitus. Nykyään kirjoitan yhtä käsikirjoitusta jopa kello kolmeen asti yöllä. Välillä silmät alkaa lupsutella jo kello kymmenen. Menen silloin nukkumaan ja herään kello seitsemän. Yöunta minun on saatava vähintään kahdeksan tuntia, mieluiten 9-10. Nukahdan helposti ja nukun sikeästi, en heräile yöllä. Hyvät unenlahjat olen ehkä perinyt isältäni.

Tutkimus selvitti 18 000 ihmisen nukkumista. Masennukseen ja ahdistusoireisiin liittyy usein yöunien vähäisyys.

Työssä käyvillä iltavirkuilla uni jää usein tavallista vähäisemmäksi toisin kuin niillä, jotka saavat nukkua pidempään.

Mielenterveyden ongelmat, niiden diagnoosit ja sairaalahoito ovat myös yleisimpiä iltavirkkujen keskuudessa.Riittämätön unen määrä näyttelee isoa roolia iltavirkkujen mielenterveysongelmissa.

Iltavirkuilla on jo aiemmissa tutkimuksessa osoitettu olevan erilaisia uniongelmia kuten unettomuumuutta, liian vähäiseksi jäävää unta ja niin sanottua sosiaalista jetlagia. Tämä sosiaalinen aikaerorasitus tarkoittaa sitä, että iltavirkkujen sisäinen kello voi pyöriä eri ajassa kuin ympäröivä yhteiskunta, joka on rakennettu aamuvirkkujen ehdoilla.

Tutkimuksen mukaan iltavirkuista yli neljännesosa kertoi, ettei saa juuri koskaan terpeeksi unta. Aamuvirkuista vain joka kymmenes valitti samaa.

Iltavirkuilla oli tutkimuksen perusteella useammin sairaalahoitoa vaativia mielenterveyden ongelmia. Tavallisempia olivat masennusjaksot, stressiin liittyvät ongelmat, neuroottiset ajatukset, somaattiset häiriöt ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Somaattisissa häiriöissä ihmisillä on ruumiillisia tuntemuksia, kuten kipuja, ilman havaittua fyysistä sairautta.

Iltavirkut ovat tutkimuksen mukaan nuorempia ja todennäköisemmin työelämässä. Aamuvirkuista isompi osa oli eläkkeellä. Iso osa iltavirkuista oli myös korkeammin koulutettuja.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 15.7.2021, kuvat Pixabay

  

Hyvää pääsiäistä kaikille!

 

Hyvää pääsiäistä kaikille! Minulle pääsiäinen on ollut kristillisistä juhlapyhistä tärkein. Se on aluksi suunnattoman surullinen ja sitten valtavaa iloa.

Me emme tänä vuonna juhli pääsiäistä mitenkään sen kummemmin. Kuoleen rakkaan tyttäreni varjo pimentää juhlahalut. Juhlapyhäthän ovat vaikeita sureville, kun ei rakas kuollut ole enää seurassa.

Kuva: Pexels