Lyhyesti häpeästäni

 

Minä olen hävennyt ja häpeän edelleen suuria ja pieniä  mokia. Tunnen myös välillä sisäistä häpeää, yleistä oman huonommuuden tai riittämättömyyden häpeää. Lapsena tietysti kohtasin häpeää vanhempien nuhtelemisesta, kun olin tehnyt jotakin tuhmaa, ja jäin kiinni siitä.

Olen hävennyt myös vääränlaisia tilaisuuteen sopimattomia vaatteitani. Olen kaatunut kaupan eteisessä, kun korkkarit ovat jääneet kiinni mattoon. Kerran vessapaperi tunki sukkahousuista ja hame oli jäänyt sukkahousujen sisään vessassa käymisen jälkeen. Samoin pelkästään hame on jäänyt sukkahousujen alle.  Ja koko leveä takapuoleni on näkynyt.

Olen jälkikäteen hävennyt sitä, että olen kertonut naapureille liian avoimesti elämästäni. Nuorena häpesin reilussa humalassa tehtyjä mokia. Voi että, miten aamulla hävetti. Aikuisiässä ei näitä tällaisia ole ollut, kun on oppinut juomaan kohtuullisesti.

Olen hävennyt sitä, että ajan talvisaikaan ainakin kaksi kertaa ojaan. Olen huono kuski, mutta pidän vauhdista. Voi, miten häpeän mieheni edessä, kun hän tulee hakemaan minut kotiin tai viemään töihin.

Olen hävennyt myös jälkikäteen tähän blogiini kirjoittamia postauksia. Olen etenkin ajatellut, mitä joku tuttu ajattelee, jos lukee hyvinkin henkilökohtaisen postaukseni. Nimenomaan tuttu, ei ystävä, kaveri eikä blogiystävät, blogin muu lukija. Mutta tosaalta ajattelen, että tämän blogini tarkoitus on olla henkilökohtainen ja avoin. Voin tutkia kirjoittamalla tänne tunteitani ja ajatuksiani. Voi, varmasti on paljon muitakin häpeän aiheita, paljon... Ja karavaani kulkee ja koirat haukkuu!

Häpeän tunne syntyy siitä, että tuntee itsensä uhatuksi: pelkää, ettei kelpaa tai tule hyväksytyksi omana itsenään. Tunne on voimakas myös kehollisesti. Koko olemus ikään kuin kutistuu, ryhti ja katse painuvat alas, kasvot voivat punastua, huulille nousee tekohymyy. Olo muuttuu levottomaksi ja ajatukset menevät sotkuun.

Häpeän ja syyllisyyden tunteiden välillä on ero. Syyllisyys liittyy selvästi rajattavaan asiaan, jonka voi korjata, hyvittää tai sitä voi pyytää anteeksi. 

Lähteet: Kauneus&Terveys 13/2021, kuvat omat.

Arkeni raskaus ja ihanuus

Herään jo kuudelta aamulla. Olen illan torkku ja aamun virkku. Ensimmäisenä näen makuuhuoneessamme vaaterekit molemmin puolin huonetta. Olisi ihanaa, jos olisi iso vaatehuone. Jotta olisivat pois silmistä. Ei mitenkään kaunista katseltavaa. Minulla on melko paljon vaatteita. Osa jo 25 vuoden takaa. Olen ollut miltei samoissa mitoissa pitkään. Enkä osta pintamuotia. Vaan jotakin jotenkin ajatonta. Nykyisin en osta kovinkaan usein uusia vaatteita. Minusta on vähitellen tullut ekologinen, Ja haluan, että hiilijalanjälkeni on mahdollisimman pieni. Siksi kirpparit ja vanhojen vaatteiden kaupat.Lisäksi perin siskoni vaatteita.

Tunnetilan mukaan nappaan jotakin päälleni. Meikkaan. Tärkeintä minulle on kiireetön aamu. Aamupala on aina miltei samanlainen. Kirjan kanssa nautittuna. Jugurttia ja marjoja. Avokado. Muutama saksanpähkinä. Granaattiomenamehu terästetty kollgeenijauheella. Kahvia.

Sitten julkaisen päivän postauksen. By the Way. Aloittelevana (11 kuukautta) blogin pitäjänä en tiedä, miten seuraajat saisi merkiyttyä kuvineenkin blogisivuun. Mutta kaikki aikanaan. Ohjaajani ja ystäväni kyllä opettavat.

Nyt yksi selkeä tapa ryhtyä seuraajaksi on mennä: blogit.fi sivustolle. Siellä on yli 6000 blogia. Kirjoita blogini nimi kohtaan "etsi blogeja ja postauksia". Kirjoita siihen blogini nimi Marja 50+ eloa ja oloa.Klikkaus tai enter. Siitä tulee blogini perustiedot ja sijoittumiset esiin. Alimpana on seuraa laatikko, jossa on sydän. Sydäntä painamalla liityt minun seuraajakseni. Toki tähdenkin voi laittaa.

Minä en ole pyytänyt läheisiä tai ystäviä klikkaamaan tuota sydäntä. Koska heistä suurin joukko ei seuraa blogia. Minusta olisi siksi moraalitonta pyyttää heitä klikkaamaan sydäntä.

Siis te aidot seuraajat klikkaisitte tuota sydäntä. Vaikka lukisitte postauksia silloin ja tällöin. Minun blogi-itsetunto ei ole nyt ihan kohillaan. Epäilykset, epäilykset kalvavat. Lukeeko kukaan minua oikeasti? Vähän kipuilua.

Arki jatkukoon.

Huristelen auton rohjakkeella töihin. Töissä kasvoihin iskee ihmisten paljous ja korviin melu. Juon töissä vielä toiset aamukahvit. Aloitan työpäivän. Tervehdin oppilaita. Näppään tietsikan ja docu-kameran päälle. Merkitsen Wilmaan poissaolijat. Sekä tietsikalla että paperiseen kurssipäiväkirjaan. Vie liian kauan aikaa etsiä tunnin opetusaineisto kustantajien sivuilta.

Niinpä. Onko digi tosiaan tehostanut opettajan työtä? Ei ainakaan minun koska olen vieläkin digi-idiootti.

Jos päivällä on hyppytunteja ainakin kaksi peräkkäin, käyn kuntosalilla. Töiden jälkeen usein ruokakauppa ja kotiin. Väsähtänyt olo. Lenkki raikkaassa ulkoilmassa helpottaa. Aina en saa lähdetyksi. Mutta en osaa päivällä nukkuakaan. Pari tuntia sitten haahuilen lähinnä Hesaria lukemalla. Ruuanlaitto. Koneiden täyttämistä ja tyhjentämistä. Talon lämmittämistä pönttöuuneilla. Postauksen kirjoittamista. Facessa. Teen myös smoothien. Olen nyt jumittunut vihersmoothiin: lehtikaalia, varsiselleriä ja rutkasti inkivääriä.

Tykkään kaikesta kauniista (omasta mielestäni) ympärilläni. Olen kirpparilta haalinut yhtä sun toista. Roinaa tyttären mielestä.

            Varmaankin hyvin vanha - kulumat ei näy kuvassa - ehkä Itä- Saksata tullut                         heppa.

    
Aikoinaan kymmenellä eurolla ostettu käsin virkattu päiväpeite. Todella halpa.                  Varmasti langat

  ovat maksaneet enemmän. Tuntikausien työ. Niin kaunista käsityötä. Siisti ja                     käyttämätön.

    Rakas Kille-kissamme.

En jaksa sosiaalisen työpäivän jälkeen olla kovin sosiaalinen. Tapaan ystäviä lähinnä viikonloppuisin. Perheen seura riittää. Parannamme mieheni kanssa maailmaa. Puhumme politiikasta. Menneen työpäivän kulusta. Tyttäreni on hyvin puhelias, kun sille päälle sattuu. En katso juurikaan televisiota.

On ihanaa käpertyä sänkyyn ja lukea noin kaksi tuntia ennen nukkumista. Välillä hemmottelen itseäni kasvonaamiolla, jonka teen itse. Apteekista saa kuivattua savea. Siihen vain vettä ja öljyä. Levitetään puhtaalle iholle. Pienentää huokosia ja kirkastaa ihoa.

Sitten vain seerumi ja yövoide kasvoille. Olen valmis uinailemaan mieheni kainalossa.

Oletko sinä tyytyväinen arkeesi?

Lähteet: kuvat omat