Tsemppilauseita suruun, jotka eivät sovi minulle.

 

Minä olen kuullut 22-vuotiaana  kuolleen tyttäreni kuoleman jälkeen monia erilaisia osanottoja ja tsemppilauseita suruuni. Kiitos niistä kaikista ja yleensäkin siitä, että minuun on ylipäätään tällaisen trauman jälkeen haluttu pitää tai uskallettu pitää yhteyttä. Kaikki osanotot ovat omalta osaltaan vieneet surutyötä eteenpäin.

Minusta on tuntuneet vähän pahoilta seuraavanlaiset viestit: "Ihmiselle ei anneta enempää kuin hän jaksaa kantaa." "Olet niin vahva, kestät tämänkin." "Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.", "Sinä olet entistä vahvempi tämän jälkeen..." Koska en ole vahvempi. Ainakaan vielä.

  On tilanteita, joita kuvaisi paremmin sanonta: kaikki mikä ei tapa, saattaa satuttaa ja vaurioittaa syvästi. Kaikesta ei tarvitse väkisin löytää hyvää, jotkut asiat voivat vain mennä yli kaikkien sietokyvyn rajojen ja ovat todella kipeitä, epäreiluja ja syvästi vaurioittavia.

Tälläisistä asioista ei välttämättä tarvitse yrittää oppia yhtikäs mitään. Joskus kipu vain vaurioittaa ilman, että se erityisesti vahvistaa.

Kokemuksia, jotka vievät pohjan pois koko elämältä, ovat esimerkiksi läheisen tai oman lapsen menettäminen. Myös joskus lapsuuden traumaattisista kokemuksista voi jäädä haavoja, joita joutuu työstämään koko elämänsä.

Toipumisen kannalta on tärkeää, että antaa itselleen luvan tuntea, surra ja kokea kipua. Se, että ei väkisin yritä löytää positiivista sisältöä, voi lisätä uskallusta käydä kivuliaat kokemukset läpi. Vaikeiden tunteiden läpikäyminen lyhentää niiden kestoa.

Lause "Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa." tarkoitetaan yleensä lohdutukseksi.  Se voi kuitenkin näyttäytyä surevalle tai kivuliaasta kokemuksesta toipuvalle vähättelevänä, jopa loukkaavana. Heikoilla olevalle ihmiselle voi tulla tunne, että pitäisi löytää jotakin positiivista asiasta, jossa sitä ei kerta kaikkiaan ole.

Lohduttavia lausahduksia voisi esimerkiksi olla "On epäreilua, että sinulle kävi noin." "Olen tässä, jos tarvitset jotain." tai "Kuulostaa todella raskaalta, voinko jotenkin auttaa?"

Lähteet: Helsingin Sanomat kadonnut, kuvat omat