Uhriutujasta tuntuu, että hänelle tapahtuu jatkuvasti vääryyksiä. Ympäröivä maailma ja ihmiset tuntuvat usein epäoikeudenmukaisilta.
"Uhriutuja kokee, että hänelle tapahtuvat asiat ovat jonkin muun syytä tai että hän on olosuhteiden uhri. Siihen liittyy ajatus, että itsellä ei ole vaikutusmahdollisuuksia. Tavallisia mantroja ovat minä en ikinä onnistu ja aina minä teen jotakin väärin",sanoo psykologi Nina Lyytinen.
Jokainen kokee joskus epäoikeudenmukaisuutta, se on inhimillistä. "Etenkin stressaantuneena, väsyneenä tai paineen alla katse kapeutuu ja pienetkin asiat voivat tuntua vääryyksiltä", Lyytinen sanoo.
Kun monet arkiset kohtaamiset ja vuorovaikutustilanteet päätyvät tunteeseen, että taas minua sorsittiin, on paikallaan miettiä: olenko uhrituja?
"Yksi merkki on se, että kiistoissa ja epäonnistumisissa siirtää syyn muihin ihmisiin. Uhriutumiseen voi liittyä myös kateuden tunteita tai vertailua: muilla on helpompaa kuin minulla."
Sekin on yleistä, että mielen sisäiseen jupinaan voi jäädä jumiin. Silloin uhriutuminen käy haitalliseksi ja alkaa vaikuttaa mielialaan. Olo saattaa olla ahdistunut ja allapäin. Ulospäin tämä voi näyttää marttyyriutena.
"Uhriutujan voi olla myös vaikea iloita toisen onnistumisista. Hänelle tulee tunne, että se on minulta pois", Lyytinen sanoo.
Tämän vuoksi esimerkiksi some voi lisätä vettä myllyyn. Siellä toisten onnen hetket ja ilot hersyvät näkyville.
Uhriutuminen nousee usein esille parisuhteessa. Se ei aina vaadi riitaa, vaan arkinenkin hetki voi olla kimmoke.. Tällainen voi olla vaikkapa kysymys: "Etkö tuonut juustoa kaupasta?" Viaton kysymys voi herättää ajatuksen, että taas minä epäonnistuin, aina teen väärin.
Yleinen ajatus on, ettei tule kuulluksi tai ymmärretyksi. Tällaiset tilanteet voivat nostaa tunteen, ettei omilla tarpeilla ja tunteilla ole merkitystä - ja uhriutumisen kierre vahvistuu.Uhriutujalle nousee mieleen usein ajatus minua ei arvosteta.
Miksi sitten joillekkin kehittyy tapa uhriutua? Yksi keskeinen tekijä on lapsuuden turvattomuus ja laiminlyönnin kokemukset.Uhriutumisen taustalla voi olla aito kokemus siitä, ettei ole tullut kuulluksi tai nähdyksi.
"Turvattomuus ei aina tarkoita väkivaltaa, vaan se on voinut olla emotionaalista laiminlyöntiä. Onnistumisia ja epäonnistumisia ei ole nähty eikä myötäeletty." Tällöin uhritumisesta on tullut tapa suojata itseään.
Heikko itsetunto voi altistaa uhrautumiselle. Jos vaikeudet ja epäonnistumiset laittaa muiden syyksi, oma arvo ei joudu vaakalaudalle eikä tarvitse kohdata vaikeita tunteita, kuten häpeää ja huonommuuden kokemusta.
"Joskus uhrautujat voivat käyttäytyä passiivis-aggressiivisesti. He vetoavat omiin loukattuihin tunteisiin ja voivat oikeuttaa itselleen sen vuoksi epäasiallisen käytöksen muita kohtaan", Lyytinen sanoo.
Jotta uhriutuminen vähenisi ja elämään tulisi keveyttä, ensimmäinen asia on tunnistaa negatiivinen ajatuskehä. Jaahas taas se lähti kulkemaan minulle käy aina näin, olen ikuinen epäonnistuja.
"Kannattaa pohtia, onko negatiivisuudesta itselle jotain hyötyä. Entä mitä tapahtuu, jos siitä päästää irti?"
Uhriutuja hakeutuu herkästi sellaisten ihmisten seuraan, jotka tukevat negatiivisia ajatuksia. Mitä tapahtuisi, jos rohkenisikin pohtia tapahtunutta ihmisen kanssa, joka uskaltaa haastaa?
"Ajattelutavan muutos vaatii paljon rohkeutta refllektoida omaa toimintaa. Siinä auttaa, jos erotteee, mitkä asiat ovat omaa syytä ja omalla vastuulla, mihin itsellä on ollut vaikutusta ja mitkä asiat ovat oikeasti muiden vastuulla."
Uhriutumisesta irti päästäminen tuo elämään uudenlaista kaistaa: identiteetti ei rakennu kärsimyksen varaan. Sen tilalle voi tulla uusi kokemus aktiivisesta toimijuudesta ja valinnan mahdollisuuksista. Ihmissuhteisiinkin tulee rentoutta ja välittömyyttä.
Lähteet: Hyvä Terveys 5/2026, kuvat omat
