Taas viikko lopuillaan. Ja talviloma alkaa. Jees! Toivottavasti ei tule sellaisia pakkasia - esimerkiksi 30 astetta - kuin on ennustettu. Silloin ei tee mieli ulkoilla.
Tajusin tässä viikolla olevani koti-ihminen. Kotikissa. Toisaalta työ on niin sosiaalista, että sen jälkeen olen mieluiten kotona. Uunien suloisessa lämmössä. Palavien halkojen tuoksussa. Uunia sytyttäessä voi tuijottaa tulta. Se on hyvin rauhoittavaa.
Viikko on ollut jotenkin hölmöntylsä. Vähän tervassa askeltamista. Niinpä kuvatkin ovat latteita.
Tomera tyttöni otti kuvat. En jostakin syystä jaksanut noudattaa hänen tarkkoja käskyjään. Niinpä hän sanoi: "Sinunpa on blogi. Oo kuin lahna vaan." Mutta näillä mennään. Lupaan, että ensi viikolla tulee parempia kuvia. Kun on se lomakin.
Mekko on merkiltään Anna Field. Muistaakseni pari vuotta sitten ostettu. Tykkään avokaulaisista kietaisumekoista. Mutta minulle sopisi paremmin vähän lyhyempi mekko.
Onneksi tällä viikolla on ollut ihan siedettävät pakkaset ja - mikä ihaninta - aurinko on paistanut. Esimakua keväästä.
Digi-jutut on mennyt tapani mukaan vähän surkeasti. Harjoittelin Instaa ja lähetin saman kuvan useamman kerran. Enkä tiennyt, miten ylimääräiset kuvat saisi poistetuksi. Kunnes eilen paljon digistä tietävä ystäväni opetti minulle Instan käyttöä. Harmaissa aivosoluissa vähän tutisee. Taisin oppiakin jotakin. Hän opetti minulle myös kuvakaappausta. Sitä en ole vielä harjoitellut. Mutta kaikki aikanaan. Tietsikan valokuvatiedostot on menneet aivan sekaisin.
Viikon autoiluni oli taas sellainen, että möhlin. Olin jättänyt autoon valot päälle aamulla. Ja kun hyppytunneilla tein lähtöä kuntosalille, auto ei startannut. Akku tyhjä. Meillä on niin vanhat auton romut käytössä, ettei valot sammu automaattisesti. Ne pitäisi muistaa sammuttaa.
Yli puolenkymmentä kertaa on käynyt niin, etten ole hajamielisenä ihmisenä muistanut sammuttaa valoja. Onneksi sain miehen kiinni. Hän tuli noin kello 17 vara-akun kanssa. Ja hänellä oli kiire omiin töihinsä. Hän käski minun ajaa parkkivaloilla ja isoilla kierroksilla. Eli kaasuttaa paljon. No. Minullehan se sopii vallan mainiosti. Kun tykkään vauhdista. Minä ajoin 20 kilometriä kotiin niin kauheaa vauhtia kaasutellen jäisellä tiellä, että kerrankin itseäni hirvitti. Etenkin risteyksissä.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Lähteet: kuvat omat
