Somessa on alettu nähdä trauma-sanaa tiheästi. Joku voi esimerkiksi kertoa, että seurustelusuhteen päättyminen teininä on aiheuttanut hänelle trauman, joka vaikuttaa vielä aikuisuudessa.
Jos tarkkoja ollaan, kyseessä ei ole kuitenkaan trauma. "Tiukasti määriteltynä traumalla tarkoitetaan psyykkistä vammaa tai vaurioita, joka on aiheutunut jostakin traumaattisesta tapahtumasta", psyykkistä traumaa tutkinut psykologian tohtori Samuli Kangaslampi Tampereen yliopistosta sanoo.
Uudessa ICD-11-diagnoosiluokituksessa sanotaan, että trauma voi aiheutua tapahtumasta. joka on "äärimmäisen uhkaava ja hirvittävä."
Tällaisia tapahtumia voivat olla muun muassa liikenneonnettomuus, raiskauksen uhriksi joutuminen tai raju koulukiusaaminen.
"Nyt trauma on arkikielessä laajentunut tarkoittamaan mitä tahansa ikävää kokemusta, joka edelleen vaikuttaa meihin jotenkin negatiivisesti", Kangaslampi sanoo.
Traumapuheen yleistymiselle saattaa olla monenlaisia syitä. Moni käy terapiassa, ja sieltä voi tarttua mukaan ammattilaissanastoa.
Mutta voiko traumapuheen yleistyminen liittyä myös siihen, ettei enää kestetä vastoinkäymisiä samaan tapaan kuin ennen. Onko nykyihmisen resilienssi eli kyky kestää ja palautua vastoinkäymisistä heikentynyt?
"Mutta onhan ihmisten elämä ainakin Suomessa keskimäärin helpompaa kuin ennen. Ihmisillä on vähemmän todella kammottavia kokemuksia. Esimerkiksi menetämme paljon vähemmän lapsia kuin aikaisemmin", Kangasluoma sanoo.
"Nykyihmisen näkökulmasta lapsen menettäminen on yksi kamalimpia asioita, mitä ihminen voi kokea."
Nykyään ajatellaan helposti, ettei elämässä pitäisi tapahtua mitään hyvin kamalaa.
Jokaisen elämään kuuluu kuitenkin vääjäämättömästi vastoinkäymisiä, surua ja myös kuolemaa.
Monet menneisyydessä tapahtuneet asiat voivat oirehtia aikuisuudessa masennuksena tai ahdistuksena ilman, että kyseessä on kuitenkaan varsinainen trauma.
Muun muassa lapsuudessa koettu voimakas emotionaalinen laiminlyönti voi olla lapsen kehityksen kannalta äärimmäisen haitallista - jopa haitallisempaa kuin fyysinen kaltoinkohtelu.
Omatoimiseen traumadiagnosointiin liittyy sudenkuoppia.Ihminen voi esimerkiksi alkaa ajatella, että paha oloni tai oireeni johtuvat vain jostakin menneisyydestä tapahtuneesta. Tosiassa pahan olon syyt saattavat olla monimutkaisempia. Terveydenhoidossa on hyvin tärkeää päästä oikean syyn jäljille, koska vaikkapa masennuksen ja traumaperäisen stressihäiriön hoidot poikkeavat toisistaan.
"Traumaperäisen stressihäiriön tunnistaa siitä, että oireilu on alkanut traumaattisen tilanteen jälkeen. Oireilua voivat olla muun muassa takaumat ja se, että pyrkii välttelemään traumaan liittyviä asioita", Kangaslampi tiivistää.
On olemassa ainakin yksi syy, miksi osa ihmisistä kestää vastoinkäymisiä huonommin kuin toiset.
"Tiedetään, että alhainen mielenterveyden lähtötaso, esimerkiksi masennus, ahdistuneisuus ja stressi, heikentävät ihmisen kykyä kestää vastoinkäymisiä", Kangaslampi sanoo.
Jos valmiiksi ahdistunut ihminen joutuu vaikkapa onnettomuuteen, todennäköisyys myös traumaperäiseen stressihäiriöön nousee.
Vahvat ihmissuhteet nostavat resilienssiä ja auttavat myös selviämään, jos ihminen joutuu traumaattiseen tilanteeseen. Kangasniemi on vähän huolissaan nuorten aikuisten yksinäisyydestä ja sosiaalisten suhteiden keskittymisestä someen.
"Sosiaalinen media ei korvaa kasvokkaisia suhteita, eikä sieltä saa samanlaista tukea."
Voi olla siis mahdollista, että lisääntynyt yksinäisyys on heikentänyt nuorten aikuisten resilienssiä eli estää ja palautua vaikeista tapahtumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!