.jpg)
Sydän hakkaa, kädet vapisee, sanat juuttuvat kurkkuun ja ajatus takkuaa - vaikka edessä olisi ehkä vain yksi puheenvuoro palaverissa. Mistä esiintymisjännitys johtuu?
Esiintymisjännityksen aiheuttamissa ruumiillisissa reaktioissa on kyse kehon viriämisestä, sanoo jännittämiseen erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti Minna Martin. Jännittäminen on aivan luonnollista. Jopa kokeneet esiintyjät jännittävät.
"Tällaisessa tilanteessa ihminen kiinnittää huomiota kehon viriämiseen, ja se taas saa aikaan muita reaktioita, kuten keskittymisen hajoamista."
Kaikkien ihmisten keho reagoi essintymistilanteissa virittäytymällä, mutta eroja on siinä, millaisia merkityksiä reaktioille itse antaa. On ihmisiä, joille esillä oleminen ei aiheuta niin suurta kehollista viritystä kuin toisilla. Tällaiset ihmiset ovat yleensä tottuneita esiintymään.
Kokemuksen ohella myös tietty rooli voi suojata jännitykseltä. Se voi olla esimerkiksi ammatillinen rooli, joka luo tilanteeseen turvaa tuovan kehikon. "Silloin ei ole ihmisten edessä ikään kuin omana itsenään", Martin sanoo.
Moni jännittäjä sanoo, että tutut ovat turvallisia, vieraat vaarallisia, mutta puolitutut erityisen vaarallisia.
"Tutut ihmiset koetaan usein turvallisiksi, koska heihin voin luottaa. Täysin tuntemattomat ihmiset eivät tiedä minusta mitään, joten voin olla millainen vain. Mutta joku puolituttu opiskelukaveri voi olla näiden väliltä, ja siksi tuntua erityisen hankalalta."
Miten esiintymisjännityksen kanssa voisi oppia elämään? Martin on ohjannut paljon esiintymisjännittäjille suunnattuja ryhmiä. Hän sanoo lähtevänsä ryhmien kanssa liikkeelle siitä, että kuvitellaan esiintymistilanne tai muuten haasteellinen sosiaalinen tilanne, kuten vaikkapa työpaikkahaastattelu.
Tämän jälkeen tilanne jaetaan kolmeen osaan ja mietitään, mihin kohtaan oma jännitys eniten sijoittuu: ennen tilannetta, sen aikana vai sen jälkeen.
"On hyödyllistä oppia tuntemaan, missä kohtaa oma jännitys on häiritsevintä." Martin kannustaa keräämään itselleen mahdollisimman laajan ja joustavan repertuaarin erilaisia selviytymiskeinoja: isoja, pieniä, konkreettisia, abstraketeja.
Abstrakteja keinoja voivat olla muun muassa tapa suhtautua, tapa ajatella tai vaikkapa mielikuva turvallisesta henkilöstä. Konkreettisia keinoja jännityksen hallintaan voivat olla esityksen hyvä suunnitteleminen, vesilasin ottaminen, jalkojen asettaminen tukevasti lattiaan, rauhallinen puhuminen, reipas liikunta, rentoutusharjoitus tai vaikkapa avantoon pulahtaminen.
Joskus jännitys voi vyöryä päälle niin, että ihminen jähmettyy. Asiaa voi ymmärtää ajattelemalla sitä autonomisen hermoston toiminnan kautta.
Kaikilla on kolme hermojärjestelmää, jotka automaattisesti säätelevät sisäelinten toimintaa ja tuovat informaatiota aivojen syviin osiin, joissa sijaitsevat tunnesäätelykeskukset ja jotka aktivoivat motorista aivokuorta.
On sympaattinen hermojärjestelmä, joka aktivoi, vagushermoston etujuoste, joka on rauhoittava hermojärjestelmää ja vagushermon takajuoste, joka on lamauttava hermojärjestelmä.
Martin sanoo, että se mikä järjestelmä aktivoituu riippuu paljon siitä, paljonko varhaisessa lapsuudessa on koettu voimakasta stressiä tai toistuvia traumakokemuksia.
Martinin mukaan niin sanottu jähmettyminen viittaa siihen, että sympaattinen hermojärjestelmä on ottanut ylivallan. Tällöin elimistö tulkitsee vaaran uhkaavan.
Tämä on mielekäs reaktio, koska silloinhan on järkevää olla hengittämättä ja jähmettyä paikoilleen, mutta esiintyessä se ei tietenkään käy.
"Näitä tilanteita varten olisi hyvä harjoitella jotain, mikä rauhoittaa kehoa. Järkipuhe ei silloin auta, vaan tietoinen lihasjännityksen purkaminen ja etujuosteen aktivoiminen."
Nopeimmat keinot ovat rauhallinen uloshengitys, uloshengityksen jälkeisen tauon hahmottaminen, lihasjännityksen purkaminen kasvoilta ja rintakehästä.
"Myös puhumistahdin hidastaminen auttaa, sillä se hidastaa automaattisesti myös hengitystä."
Jos tuntuu siltä, etteivät omat voimat riitä esiintymisjännityksen kanssa, apua kannattaa hakea ammattilaisilta.
