perjantai 30. elokuuta 2024

Elämää maalla 35.

 


Tulin juuri kuntosalilta. Kävin myös ostamassa lisää käsipyyhkeitä jalkojen kuivaamista varten. Panin ne likoamaan, koska pesen aina uudet ihoa lähellä olevat tekstiilit ennen käyttöä. Niissä voi olla kemiallisia päällysaineita tai ihmiset ovat voineet hipelöidä niitä. Tyypin kaksi diabeteksessa pitää pestä, kuivata huolellisesti ja rasvata jalat joka päivä. Aina pitää olla puhdas pyyhe. Tämä kyllästyttää jo nyt. Mutta ehkä siitä tulee tavallinen arjen rutiini.


Minulla oli ahdistuskausi kaksi viikkoa ja vieläkin on siitä rippeitä jäljellä. Välillä ahdistus oli lievempänä. Välillä täyttä helvettiä. Se oli - kuten aikaisemmin olen kirjoittanut - kuin aivojen oksennustauti. Meni läpi ihon, lihan ja luun.


En pystynyt olemaan sängyssä kuin ainoastaan tekemässä lukuisia hengitysharjoituksia päivässä.


Siivosin talon melkein lattiasta kattoon. Hinkkasin pölyt katonrajassa olevista 1970-luvun lasisista maljakoista ja Arabian vanhoista teekannuista. Olohuoneen lukuisista rasioista, joita keräsin. Pölyt kaikkialta pois. Lattioiden imurointi ja vimmainen moppaaminen.


Lukuisat kasvohoidot. Tein kuorivia ja kosteuttavia naamioita. Silmänalus tarranaamiot. Nypin kulmakarvoja melkein joka päivä. Naamiotakin tein miltei joka päivä. En pystynyt pysymään paikoillani.


Melkein erakoiduin kotiin. Ensimmäisellä viikolla kävin vielä kuntosalilla, ja toisella pidin taukoa. Tein kävelylenkit. Kävin paljon sienessä ja vähän mustikassa. Kantarelleja on paljon. Löysin myös mustatorvisieniä ja herkkutatteja. Rouskuja en vielä poiminut.


Sain ihmeen helposti ajan lääkärille, jolle menin tivaamaan tietoa diabeteksestani. Hän sanoi, että veriarvoni ovat huippuluokkaa. Hyvä ja paha kolesterolit hyvät ja kokonaiskolesteroli 3,7. Hän mittasi verenpaineen ja se oli 110/78 eli erittäin hyvä. Miksi minulle tuli sitten tyypin kaksi diabetes? Hän arveli, että se on perinnöllistä. Isä ja äiti ovat kuolleet aikoja sitten, ja tuskin heiltä mitattiin veriarvoja. 30% diabeteksesta on perinnöllistä.


Aikaistin ajan diabeteshoitajalle. Puhuimme ruokavaliosta, mutta syön jo nyt erittäin terveellisesti, enkä ole syönyt lihaa 38 vuoteen. Pyysin miehen mukaan vastaanotolle, koska sain verensokerimittarin ja hoitaja neuvoi sen käytön. Olen tuollaisissa asioissa hömelö, ja mies oppi sen käytön. Emme ole vielä mitanneet sokeria. Joku päivä sitten.


En muista kirjoitinko viimeksi jalkahoidosta. Siis olin tunnin kestävässä jalkahoidossa, jossa jalkapohjat pantiin kuntoon ja kynnet leikattiin. Se oli ihmeen nautinnollista. 


Noh, eletään nyt tämän kanssa. Sain kutsun silmänpohjakuvaukseen lokakuuksi. Diabetes voi heikentää näköä. Hemmetti, sekin vielä. En ole juurikaan uskaltanut etsiä tietoa diabetes kakkosesta. Vain hermostuisin. Mutta tulee kuitenkin vielä kausi jolloin ahmin tietoa tästä.


Teemme edelleen halkoja talveksi miehen kanssa, koska niitä menee paljon, kun lämmitän kahta pönttöuunia ja kannan pellettejä pellettitakkaan.


Keväällä uneksin köynnöskasveista, joita olisi yhdellä seinällä runsaasti. Ei se aivan toteutunut. Aitoelämänlankaan ja krassiin iski ilmeisesti jokin virus, joka teki lehdistä laikukkaita ja lopuksi ruskeita. En löytänyt niistä kirvoja tai punkkeja. Keijunmekko kasvaa hitaasti ja kukkii samalla. Kelloköynnös vain kasvaa kohisten, mutta ei ole tehnyt vasta kuin kaksi kukkaa. Tuskin ehtii kukkia kunnolla. Kärhöt ihme kyllä kukkii hyvin.


Elämää maalla on hyvää kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Marja- ja sienimetsät ovat lähellä. Kuinka nautinkaan olla metsän hiljaisuudessa ja tuulen huminassa, ja samalla marjastaa ja sienestää. Kävelylenkitkin teen metsäteillä ja poluilla.


Vastoinkäyminen: vesi loppui kaivosta. Keittiö ei ole kovin esteettinen näky. Kaikkialla on saaveja ja sankkoja täynnä joko järven vettä tai talousvettä miehen työpaikalta. Mutta tällaiseen olen jo tottunut, koska vesi loppuu miltei joka vuosi aina elokuussa.


Elämme jotenkin vanhanaikaisesti. Minä tiskaan käsin. Nyrkkipyykkään. Isommat pyykit voi onneksi pestä miehen työpaikalla.


Nyt on nälkä. Syön eilen väsäämiäni papupihvejä ja vihanneksia. Papupihvit ovat herkullisia.


Ei muuta kuin


Hyvää viikonloppua kaikille!



2 kommenttia:

  1. Olen elänyt kakkostyyppidiagnoosin kanssa kohta viisi vuotta. Elän suhteellisen normaalia elämää, syön monipuolisesti (kaikkea muuta paitsi lihaa), liikun paljon ja yritän olla positiivinen. Ei diabetes ole mukava juttu, mutta kyllä sen kanssa pärjää!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi Arkeilija. On hienoa, että voit elää hyvää elämää kakkostyypin diagnoosista huolimatta. Kiitos lohdullisista sanoista, että diabeteksen kanssa voi oppia elämään.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!