perjantai 27. lokakuuta 2023

Elämää maalla 6.

 


No, mitäs olen täällä korvessa vanhassa talossa puuhaillut? Pientä pintaremonttia eli maalausta. Luettelen, mitä olen tehnyt, vaikka on sanonta: Laiska töitään luettelee. Taidanpa olla vähän laiska. Myönnettäköön.


Maalaushommani alkoi pönttöuunin maalauksesta. Olen tosi tyytyväinen siihen, että se on nyt vihreä. Pönttöuunista siirryin lasikuistin 12 ikkunan karmien maalaukseen. Niihin ei oltu koskettu varmasti kertaakaan. Hirveä siivo.


Sitten maalasin talon kaikki 13 ovea. Sitten kaappien ovia ja lopulta lattialistat tällä viikolla. Mitäs seuraavaksi? Olen alkanut ajatella, että maalaisin tupakeittiöstä yhden seinän vaaleanvihreäksi ja joko vaaleanpunaiseksi tai oranssiksi. Vieressä päädyssä on tosi värikäs kasviaiheinen tapettiseinä valkoisella pohjalla. Toisella puolella paljon viherkasveja.




Kasviaiheinen tapetti nimeltään Raparperi on hyvin levoton, mutta piristää mieltä. Haluni maalaamiseen lähentelee kai jonkinlaista hulluutta, mutta antaa mennä vaan.


Vihreän ja oranssin värien liitto olisi sopiva minun värisilmääni, mutta oranssi ei toistu missään.  Se kuitenkin houkuttelee minua. Katsotaan, päädynkö oranssiin vai vaaleanpunaiseen, joka on melko hallitseva väri tapetissa. Ensi viikon homma. Kuten myös lehtien haravointi. Olen odottanut, että suurin osa koivun lehdistä on tippunut, ja sitten vasta haravoin. Nyt on aika.Ennen kun tulee routa. Mielelläni haravoin, mutta lehtikasojen roudaaminen pois joutomaalle tuntuu aina työläältä.


En hallitse tätä Windows 11. Digiblondina en ymmärrä digikieltä. Haluaisin myös uudemmat kuvat taskuihin siis ehkä tiedostoihin järjestyksessä esimerkiksi kuukausittain 2023-10. Ensi viikolla täytyy mennä taas kauppaan, josta ostin koneen ja pyytää  apua. Vaikka viime kerralla poika, joka möi koneen minulle sanoi, että muistaa jo salasanani. Hups heijaa, olen vaivannut häntä niin kovin. Mutta elän toivossa, että joskus vielä ymmärrän tätä konetta.


Tähän maalaiselämään liittyy suuresti talon lämmitys. Meillä on ilmalämpöpumppu, pellettitakka ja kaksi pönttöuunia. Mutta - suoraan sanottuna helvetisti - minua raivostuttaa, että halot on tänä vuonna märkiä. Yleensä saan tulen uuniin vasta noin neljännellä sytytyskerralla. Naapuri on lahjoittanut aina puita, jotka on karsittu metsän harvennuksessa. Tänä vuonna ne olivat tuoreita ja kosteita. Mutta täällä maalla naapuriapu toimii ihanan hyvin puolin ja toisin.


Sain vain yhden kurpitsan tänä vuonna, mutta se on niin iso, että siitä on moneksi. Keitin kurpitsakeittoa ja tein appelsiinikurpitsahilloa. Kurpitsakeiton ohje on hyvin yksinkertainen. Kurpitsaa paloitellaan, samoin sipulia ja valkosipulia. Kasvislientä laitetaan niin paljon, että kurpitsat juuri ja juuri peittyvät. Keitetään. Soseutetaan ja maustetaan timjamilla, mustapippurilla ja chilillä ja lisätään kermaa. Eipä juuri yksinkertaisempaa ruokaa ole olemassa.


On aivan ihanaa, että olen metsässä käyskennellessäni löytänyt suppilovahveroita. Metsä antaa niin paljon. Rauhaa, kauneutta ja satoa.


Minulle meinaa tulla edelleen paniikkikohtauksia. Kun tunnen sellaisen tulevan toispuoleisen päänsärkynä  tai turtumisena, otan, jos olen kotona, lääkkeen ja menen vuoteeseen. Tämä vie pois kohtauksen. Mutta olen ollut aina ahdistukseen taipuvainen, kuitenkin niin sanotun elämään liittyvän ahdistuksen olen hyväksynyt.


Olen nyt Netflixissä katsonut The Good Doctor sarjaa reilut kaksi viikkoa myöhään iltaisin. Ja olen saanut tietoisesti katsottua  aina vain yhden osan. Jos sitäkään. Olen nukahtanut ja yleensä jo yöllä havahatunut hereille tietsikka sylissä, vieressä tai lattialla. Lattialle olen entisen koneen kaksi kertaa rikki menosta oppineena laittamaan sille tyynyjä. Ehkä joskus pääsen sarjan loppuun. Mutta nämä Netflix-sarjat ovat erittäin tehokasta unilääkettä minulle. Ensin luen kirjaa aivan pirteänä ja sitten vaihdan Netflixiin ja nukahdan miltei heti.


Olen tällä viikolla - ennen Netflixiä - lukenut Aulikki Oksasen Alumiinipaita-romaania. Se on hyvin kaunis kieleltään ja liikkuu eri aikatasoissa. Samoin olen kuunnellut Spotifyn musiikkia. Sellaista josta pidän. Se on parantanut minun yleislevottomuutta. Sanotaan - tai aivan tutkimusten mukaan -, että musiikki on eniten mieleen vaikuttava taidemuoto. Ymmärrän sen nyt.


Hyvää viikonloppua kaikille!









2 kommenttia:

  1. Kyllä värejä maailmaan mahtuu ja ainahan voi maalata päälle, jos väri tai sävy ei onnistukaan. Mutta. Tapetissa on keltainen kukka, jossa on oranssit ruotimet (?); harmi kun en tunnista kukan lajia. Oiskohan näiden "ruotimien" oranssi kaunis yhdelle seinälle - ja sitten toiselle seinälle vaaleampi (no minä ottaisin tuon tummimman) vihreä raparperista? Minusta voisivat olla hyvä yhdistelmä tätä kaunista tapettiakin katsellen. Jos olisi sitten joku taiteellinen tai kuvasta kopioimaan kykenevä ihminen lähipiirissä, ehkä pyytäisin häntä maalaamaan ison raparperin lehden oranssille seinälle ja tuon kukan taas vihreälle seinälle.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi Anonyymi. Osa tuon Raprperi-tapetin kukista on mielestäni mielikuvituskukkia. Keltainen oranssein ruodein - en muista, onko emi-vai hedeterälehtiä - on tietääkseni kurjenmiekka. Kiitos paljon suosituksista! On ihmeen vaikea päättää. Heti tuon peräseinä Raparperin jälkeen on meillä oikealla 1950-luvun vanha pöytä, jossa on viherkasveja ja ikkuna niiden takana. Oranssi olisi minunkin lemppari seinälle. Katsotaan, mitä saan päätettyä ja miehenkin maku on otettava huomioon.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!