Surutyöni 141.

 

Rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Hän oli nimenomaan luonnontieteilijä ja ateisti. Veran kuolemalle ei löydetty syytä kuolinsyytutkimuksissa.

Yhä edelleen näen päivittäin mielikuvia Verasta. Vera lukemassa ja kirjoittamassa, juttelemassa, äkeänä, hyväntuulisena. Vera oli kesäisin ahkera. Hän oli hautausmaalla töissä ja lisäksi pyöritti omaa "yritystään". Hän siivosi, laittoi ruokaa, leipoi ja teki puutarhatöitä. 

Päivittäin tunnen vahvaa rintakipua, kun ajattelen Veraa. Vihloo ja pakottaa. Lääkärin mukaan rintakivut ovat psykosomaattisia. Hän on aivan oikeassa. Silti kävin lääkärissä, ja otettiin sydänfilmi. Tämä rauhoitti mieltä.

Lähdettiin miehen kanssa Helsinkiin tapaamaan miehen isää. Meiltä on Helsinkiin noin 300 kilometriä. Samalla kävimme myös Ateneumissa Albert Edelfeltin näyttelyssä.

Näyttely oli vaikuttava ja piristävä. Miten paljon kauneutta! Näyttelyssä oli paljon muotokuvia, joilla Edelfelt elätti itsensä 1800-luvulla, osittain myös 1900-luvun alussa. Hän oli realistinen. Maalaukset ovat hyvin tarkkoja erilailaisista tilanteista. Muutama niistä tuttu koulun kirjoista. Hän oli todellinen kosmopoliitti. Maalasi, piti näyttelyitä ja opiskeli Venäjällä, Liettuassa, Puolassa, Saksassa, Itävallassa, Espanjassa, Italiassa, Belgiassa, Englannissa, Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa ja tietenkin Ranskassa Pariisissa. Hän oli myös sosiaalisesti hyvin taitava, sai tutustua Venäjän ja Ruotsin kuninkaallisiin ja maalata heitä.

Nyt on ihana helle. Olen vilukissa ja nautin lämmöstä. Teen helteellä mieluusti puutarhatöitäkin. Kasvattamiani köynnöskasvien taimia en ole vielä uskaltanut näin kuumalla juurikaan istuttaa isoihin ruukkuihin. Lännen piippuköynnös viihtyy varjossa, ja tänään istutan sen miehen autotallin varjoiselle puolelle. Olen roudannut kaikki lukuisat taimet ulos kuistille. Ja myös testannut, miten ne sietävät hellettä. Vain kelloköynnös ja krassi viihtyvät paahteessa. Samoin vaativa rouva basilika. Kesäkukista neiti pelargonia sietää hyvin lämmintä. Verenpisara viihtyy varjossa, ja tänään istutin sitä Veran haudalle, joka on puolivarjossa. Pihan paahteeseen en vielä uskalla istuttaa.

Mitä olen oppinut taimikasvatuksesta?

-Krassia ja ruusupapua ei kannata kylvää niin aikaisin kuten tein

-Taimet kannattaa koulia muoviruukkuihin, koska niistä ne irtoavat   helposti, itse koulin miten sattuu

-Kylvetyille taimille kannattaa varata vesiliukematon nimilappu.  Itsellä vesiliukoinen nimilappu haalistui jo ensimmäisissä kasteluissa, enkä ollut kartalla siitä, mitä taimia oli missäkin kylvölaatikossa. Muutamaan päivään asti luulin, että hyvin terhakat taimet olivat mustasilmäsusannaa, mutta kun taimet alkoivat kukkia, ne paljastuivatkin aitoelämänlangoiksi.

-Perliittiä kylvöksissä kannattaa käyttää kohtuullisesti. Itse käytin liikaa siitä innostuneena. Mutta toisaalta kasveissa on hyvät juuret. Perliitillä kyllästetyt taimet vaativat enemmän kastelua.

Varmasti näitä mokiani on enemmän, kun alan kunnolla istuttaa taimia tai oikeastaan täyskasvuisia köynnöskasveja. Krassia kylvin lisää viikko sitten, ja taimet ovat suloisen pieniä ja terhakoita. Samoin kylvin ruusupapujen ruukkuihin lisää. Nämäkin taimet itivät nopeasti ja ovat niin kauniita.

Surutyöni 140. luvussa Anonyymi kommentoi, että kannattaa tehdä reklamaatio huonoista kasveista Viherpeukalolle. Ja näin tein. Kiitos paljon neuvosta! Huvittavaa kyllä yritys halusi, että lähetän valokuvia huonoista taimista. Olin jo heittänyt kuolleet mustasilmäsusannan ja kelloköynnöksen taimet kompostiin, joita tilasin varmuuden vuoksi, jos omat taimet eivät kasvaisikaan. Vain kärhöt olivat ruukuissaan ja ne kuvasin. Niistä saan rahat takaisin.

Samoin yritys lupasi toimittaa kaksi mustasilmäsusannaa ja yhden kelloköynnöksen. Eipä ole mitään tullut. Ensi keväänä en tilaa puutarhaunelmissani mitään Viherpeukalolta. Sydänmaan puutarhasta tilasin tänä vuonna villiviinin ja hunajamarjan taimet. Ne olivat ensiluokkaisia. Siis ensi keväänä olen Sydänmaan puutarhan ja paikallisen K-raudan asiakas. 

Kävin tällä viikolla kampaajalla leikkauttamassa hiukset. Näin lyhyet hiukset kuin minulla on pitäisi leikata vähintään kahdeksan   viikon välein. Näin en todellakaan tee. Väliä voi olla kolme kuukautta. Jos ylikasvaneet hiukset jotenkin haittaavat minua, käytän hiuspantaa.

En pidä kampaajalla käymisestä kuten en pidä kosmetologista, jossa en ole käynyt yli kymmeneen vuoteen tai kahteenkymmeneen vuoteen. En muista. Kampaajalla on sietämätöntä toljottaa itseään peilistä. Siksi luen lehtiä, mutta tunnen huonoa omatuntoa, kun hiuksia tippuu lehtiin. Olla siinä nyt sitten!

Naapuri toi taas kaloja. Tällä kertaa kaksi lahnaa. Lahna on maultaan huonon kalan maineessa. Naapuri antoi myös reseptin syödä sitä. Se paistetaan ja ruovitaan, ja sekoitetaan smetanaan ja ranskan kermaan. Itse maustoimme tahnan tillillä ja omalla ruohosipulilla, suolalla ja mustapippurilla. On herkullista.

Toivon, että helteet pysyisivät mahdollisimman pitkään.

Hyvää viikonloppua kaikille!