lauantai 12. marraskuuta 2022

Surutyöni 123.

 


Rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen puolitoista vuotta sitten 22-vuotiaana. Hän oli perusterve ja kuntoileva tyttö. Kuolinsyytutkimuksessa ei löydetty syytä kuolemaan. Teen surutyötä. 


Viime lauantaina oli Pyhäinpäivä. En koskaan juhli sitä halloweena vaan juhlin sitä vainajien muistopäivänä kuten se alkuperältään on. Oli tavallaan hyvin surullinen päivä, mutta pystyin Veraa lukuunottamatta tuntemaan rakkaudentäyteistä kaipausta. Sytytin yhdeksän kynttilää kaikille kuolleille rakkaille läheisille. Minulta on kuollut paljon läheisiä.


Veran kynttilän sytyttäminen tuntui vaikeimmalta. Itku kuitenkin jotenkin puhdisti, ja jaksoin lähteä hautusmaalle sytyttämään Veran haudalle kynttilöitä. Mutta haudalla minua alkoi huimata niin paljon että miehen piti tukea minua. Yhden kerran aikaisemminkin on käynyt sama juttu. Suru vie jalat alta.


Ennen kristillisperäistä Pyhäinpäivää samana päivänä oli kekri. Se oli maatalousyhteiskunnan suuri juhla, jossa juhlittiin satokauden päättymistä. Syötiin ja etenkin juotiin paljon. Isäntä oli piikojen ja renkien palvelija ja piiat ja rengit isäntiä. Tämä kuulostaa vähän hassulta, mutta ihmiset saivat varmasti tuulettaa tunteitaan.


Pidän syksystä, kun luonto alkaa levätä ja ihminen samoin rauhoittuu vaikka sohvan nurkkaan. Sinipunervat tuulet. Tuhkanväriset tuulet. Hälisevä kesä on poissa. Puut suuret ja tyhjät. Kesä painuu puihin.


Laihduttamisessa paino putosi menneellä viikolla kilon. Painon neljä viikkoa kestänyt jumitus on poissa, sillä viime viikolla paino tippui kaksi kiloa. Mutta voihan jumitus taas tulla, mutta silloin olen vain kärsivällinen. Minulla on kerran kuussa herkkupäivä, ja silloin syön suklaata, salmiakkia ja voileipiä. Herkkupäivä on mukavasti ensi viikolla.


Flunssa on viimein ohi. Se oli tosi sitkeä ja ilkeä. Pää ja ajattelu kuin hattaraa. Kuumetta oli yli viikon. Keuhkoputken- ja korvaputken tulehdus meni itsestään ohi. En syönyt lääkärin määräämiä antibiootteja, eikä vatsan bakteerikanta näin kärsinyt. Yksi hoitajaystäväni tosin varoitteli minua tästä, koska joskus hoitamaton keuhkoputkentulehdus pahenee keuhkokuumeeksi. Eipä olisi niin haitannut, olisin ehkä päässyt Veran luokse. Jos Vera eläisi, olisin valmis kuolemaan hänen puolestaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!