Jokainen varmasti toivoo, että olisi hyvät suhteet vanhempiin. Usein lähimmät suhteet on kuitenkin kaikkein vaikeimpia, ja isältä ja äidiltä siedetään miltei mitä tahansa. Mutta joskus tulee ajatus, että nyt riitti.
Nainen, 52 kertoo Helsingin Sanomien kyselyyn välirikosta:
"Välit äitiin ja siskoon ovat poikki. Siskoni oli "niin paljon parempi ihminen" kuin minä, kuvitteli tietävänsä ja tuntevansa minut paremmin kuin minä itse. En jaksanut tätä arvostelua. Äiti taas ei ole koskaan välittänyt omista lapsistaan, soitti vain humalassa ja kylvi riitaa minun ja siskoni välille, joten päätin luopua yhteydenpidosta."
Yleensä jos lapsi kertoo, että katkaisi välit, automaattisesti ajatellaan, että hänessä itsessään on jotain vikaa, kun ei pysty joustamaan ja sopeutumaan.
Vaikeat perhedynamiikat ovat vaikeita siksi, että ne eivät näy ulkopuolisille, eivät välttämättä edes kaikille perheenjäsenille.
Aikuinen lapsi on monesti todella vähään tyytyväinen. Jos vanhempi vaikka sanoo, ettei varmaan onnistunut aina olemaan reilu ja tasapuolinen ja pahoittelee tätä, lapsi on valmis antamaan anteeksi.
Aina välit eivät ole korjattavissa. Tällöin pysyvä välirikko voi olla elämää perusteellisesti selkiyttävä ratkaisu.
Nainen,53 kertoo:
"Itselläni oli hyvin surullinen ja itkuinen olo usein päiväkausia tapaamisten jälkeen, koska äiti sai itsetuntoni pohjalukemiin. Tunsin monesti voimakasta vihaa ja halveksuntaa. Kun katkaisin kokonaan välini, vihan tunne helpottui. Oma olotila oli hyvin lohdullinen."
Jos on ottanut asioita puheeksi, yrittänyt vetää rajat, mutta tulee aina solvatuksi tai jyrätyksi, ja kohtaamisen jälkeen on aina paha olla, pitää alkaa ajatella itseään. Jokaisella ihmisellä on oikeus kasvaa omanlaisekseen, ja ottaa ohjat omiin käsinsä, eikä alistua huonoon kohteluun.
Välirikko saattaa olla hyvin helpottava kokemus. Elämä voi olla hyvää, vaikka yhteys sukulaisiin puuttuisi.
Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 30.12.2021, kuvat omat
Mahtava aihe jälleen.
VastaaPoistaVälirikko tai välit poikki on ehkä se äärimmäinen tilanne. Paljon tapahtuu kaikessa 'normaalin' ja välirikon välimaastossa.
Monesti (kai) on tarve vain pitää välillä vähän etäisyyttä pysyvän välirikon sijaan.
Minulla oli pitkä tauko omien vanhempieni kanssa monien sekalaisten syiden vuoksi. Reilu vuosi sitten muistisairas isäni kanssa löydettiin yhteys puhelimitse, vähän kuin vahingossa.
Vuosi sitten Isä joutui heikossa hapessa keskussairaalan jälkeen kuntoutussairaalaan. Sinne menin häntä tapaamaan ja siitä alkoi myös uusi yhteinen elämämme. Mukaan on kuulunut myös paljon omaishoitajanomaista puuhaa.
Samassa sopassa tapasin uudelleen myös äitini. Tapaaminen oli ällistyttävän sydämellinen ja sen jälkeen olen hoitanut hänen asioidensa lisäksi myös hänen vierailujaan isän luokse palvelukotiin.
Omalla tavallaan on helpottavaa ajatella, että päätökset omasta elämästä ja omista läheisistään voi tehdä hetkeksi kerrallaan. Tilanteen muuttuessa on aina lupa tarkastella asioita uudelleen.
Olen kiitollinen mahdollisuudestani tutustua vanhempiini uudelleen. Raskas retki tämä on kuitenkin ollut. Vuosikymmenten kokemukset eivät katoa mihinkään ja ovat olleet isona painolastina tällä matkalla. Tämä ei siis ole ollut helppoa, mutta kokonaisuutena olen kaikesta uudistutustumisesta kiitollinen. Yhtään aikaisemmin en tähän olisi pystynyt.
Kiitos kommentistasi Susanna. Ihana lukea, että välit vanhempiisi ovat muuttuneet aikaisemmasta. Etäisyyden ottaminen on ollut varmaankin hyvä asia - aina ei tarvitse tulla välirikkoa.
VastaaPoistaSinä olet vahva, koska jaksat kaiken muun ohella omaishoitajuutta. Olet vahva myös siinä, että olet jollakin tasolla antanut anteeksi vanhemmillesi.
Elät suhteessa vanhempiisi tilanne kerrallaan. Suhde on dynaamininen. Ehkäpä vahvuutesi on myös toivo. Luottamus suhteessa vanhempiisi. Nyt olemme tässä tilanteessa, ja voin taas rakastaa.