lauantai 4. joulukuuta 2021

Surutyöni 86.






Suru kalvaa minua ontoksi.Milloinkahan repeilen tuuleen. Onko se meri, joka läikkyy minussa, öljynmusta, kohiseva, huokaava? Mutta se on suru.


Huikaiseva veden virtaus käsien lomitse. Lopulta olen kerällä kuin kissa. Aurinko kipunoi.


En usko hetkessä elämiseen. Hetken niin voi tuntea. Mutta se elämänasenteena ei toimi. Meitä painaa menneisyyden syvänteet, painolastit ja suuret ilot. Valoisamman tulevaisuuden toivo. Sisäinen puhe voi olla neutraalia, iloista tai syyttävää ja solvaavaa. Mielleyhtymät seuraavat toisiaan.


Luin Saila Susiluodon romaanin Kehrä. Ihastuin. Kirjan takakannessa sanotaan:"Palkitun runoilijan Italiaan sijoittuva matkapäiväkirja ja esseistinen romaani matkustamisesta, paikoista, surusta ja luopumisesta, ihmisestä muuodonmuutoksessa."


Päähenkilö tuntee välillä voimakasta ilmastoahdistusta, mutta päässäntöisesti nauttii Italiassa olostaan. Romaanin kieli on runoilijan: aistivoimaista; on symboleita, metaforia, vertauksia. Tuoksujen kuvaukset ovat tärkeitä. Esimerkiksi "sammaleen ja lahoavan puun tuoksu".


Romaanin kieli on niin kaunista, että sain välillä kyyneleet silmiin. Se on kuin valkoista pitsiä, joka heiluu tuulessa. Sininen sametti humahtaa illoin maiseman ylle. On persikan sävyisiä aamuja, iltaisin vaaleanpunaista ja oranssia.


Romaanissa ei ole sinänsä juonta vaan se keskittyy tunnelmiin, tunteisiin ja ajatuksiin. Miten ihanaa on päästä kirjamatkalle Italiaan!





4 kommenttia:

  1. Hyvä, että saat kirjoja luettua ja blogia kirjoitettua, koska suru raastaa joka päivä siellä sisuskaluja. Lähetän paljon halauksia kultainen Marja ja voimia. <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi Tiia. Kirjojen lukeminen on seikkailu toiseen todellisuuteen. Rakastan sitä. Tämä blogi tuo jollakin tavoin säännöllisyyttä ja mukavaa puuhaa arkeen. Kiitos Tiia halauksista.

    VastaaPoista
  3. Ihailen sinua, että olet niin vahvasti elämässä kiinni, suuresta surustanne huolimatta.
    Olen ollut tosi kiireinen jonkin viikon. Vasta nyt on aikaa syventyä seuraamiini blogeihin. Siitä blogit ovat hyviä, etteivät tekstit katoa, ellei kirjoittaja itse poista niitä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentistasi Kirsti. Eikö ole toisaalta mukavaa, että pitää kiirettä? En tiedä siitä, olenko vahvasti elämässä kiinni. Kyllä ajattelen, että elämä jatkuu Veran kuoleman jälkeen, mutta toisenlaisena.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!