keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Surutyöni 69.





Rakas Vera tyttäremme kuoli yllättäen tammikuun alussa. Hän oli perusterve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Perusteellisissa kuolinsyytutkimuksissa ei löydetty syytä Veran kuolemaan. Syy tuntematon. Mahdollisin syy Veran kuolemaan on sydämen rytmihäiriö.


Olen miettinyt paljon kristillisen uskon tuonpuoleisuutta ja taivasta. Jeesus sanoi jossakin yhteydessä, että taivas on teidän keskellänne. Ei jossakin korkeuksissa. Ehkä Verakin on tässä elämässä mukana jonkinlaisena energiana. Elää. Jäähän postettuun jalkaankin haamukipu. Kipu ilman jalkaa. Jonkinlainen pysyvä energia.


Jotkut uskovat hindulaisittain sielunvaellukseen. Itse asiassa moni suomalainen, olikohan se viidesosa väestöstä, en ole aivan varma. Minä en usko siihen. Onhan se mukava ajatella, että olemme aina täällä maapallolla. Tai kunnes saavuttaa rauhan ja vapahduksen eli moksan ja vapautuu jälleensyntymisestä. Intialaiset pyrkivät tähän elämällä hyvin ja oikeudenmukaisesti. Länsimaiset sielunvaellukseen uskovat ihmiset ovat eniten innostuneet aina vain jälleen syntymiseen. Hindulaiset haluavat päästä siitä.


Buddhalaiset tavoittelevat nirvanaa, joka on  kaiken kärsimyksen loppumista ja valaistumista. Buddha näytti tähän tien. Islamissa uskotaan  myös taivaaseen. Juutalaisilla ei ole selvää oppia kuolemanjälkeisyydestä.


Uskon, että kuolemassa kaikki kärsimys loppuu ja sielu elää ikuisesti. Uskon siis sieluun, mutta jonkinlaisena energiana. Henkeen on minulla vaikea uskoa. Haluaisin uskoa pysyvästi jonkin uskonnon kuolemanjäkeisyyteen. Mutta en vain voi. Vaikka olen kristillisessä lapsenuskossa, joka näkyy esimerkiksi  siinä, että luen aina iltarukouksen.



4 kommenttia:

  1. Tuntuu loogiselta ajatella, että kaikki kärsimys päättyy kuolemaan. On kiinnostavaa, että niin monissa uskotaan kuolemanjälkeiseen elämään.
    Olen miettinyt usein luterilaisen kirkon uskontunnustuksen loppuosaa. Ja omaa suhtautumistani siihen. Haluaisin uskoa, mutta .....
    Oikein hyvää iltaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti kommentistasi. Minun lapsuudenuskoa myös tökkii uskontunnustuksen loppuosa. Jos oikein muistan, puhutaan ruumiin ylösnousemuksesta, jota on hankala uskoa.

      Poista
  2. Nämä on vaikeita asioita. Kukin ajatelkoon ja uskokoon tavallaan. Olen kaksi kertaa käynyt meedion istunnossa ja kokenut siellä sellaista, että ei voi sanoin kuvata. Eikä sitä kukaan usko. Moni varmaan ajattelee, että meedio on joku kajahtanut pitkähameinen akka rätti päässä ja istuu hämärässä huoneessa kristallipallon valossa. Kaikkea muuta. Tämä meedio on vaativan korkeakoulututkinnon suorittanut ja yrittäjänä toiminut ja toimiva ihminen ja nykyään kaupunginvaltuustossakin.
    Mutta on parempi olla kertomatta niistä julkisesti sen enempää. Ne ovat niin henkilökohtaisia asioita ja jos joku kommentoi epäluuloisesti, se menee liikaa ihon alle. Yhtä "näkyä", jonka meedio jälkimmäisessä istunnossa kertoi, odotellaan tapahtuvaksi lähivuosina. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Tieto on järjen asia. Tunne on uskonnon asia. Aivan järkevä ihminen voi tunnetasolla uskoa uskomusjärjestelmäänsä, oli se kuinka hurja tahansa. Meediokin voi olla järki-ihminen, mutta uskoa tunteen mukana yliluonnolliseen. Minä olen siinä käsityksessä, että meedio ottaa yhteyttä kuolleisiin ihmisiin. Ennustajat ennustavat.

    Se on tavallaan hienoa, että olet kokenut meedion luona asioita, joita ei voi sanoin kuvata. Se luo rauhaa ja uskoa tulevaan.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!