lauantai 24. huhtikuuta 2021

Surutyöni 29.

 


Rakas Vera tyttäreni kuoli yllättäen 9.1. Hän oli 22-vuotias molekyylipiologian opiskelija, terve, kuntoili paljon.

Minulla on ollut kauhea olo koko aamun. Ahdistus kalvaa minua. Se puree aivojani, eikä ne ole enää entiset.


Eilen lenkillä seisoin kallion jyrkänteella. Kauan. Hyppäisikö? Kaikki paha loppuisi. Ankara suru. Ahdistus. Paniikkikohtaukset. Pääsisin Veran luokse.


Sillä Vera sinä odotat minua. Äitiäsi.Meillä oli niin hyvä yhdessä.


Tutkin tunteitani. Suru on suurin. Tuska ja ahdistus kylmä ja kova. Paniikkikohtaukset sulaa kirkasta, metallista tuskaa. Häpeä on noussut nyt mielen poimuista. Tutkin sitä.


Miksi häpeä?  Epäonnistuin lapseni suojelussa. Minun olisi pitänyt toimia niin, että Vera olisi saanut elää. En saanut pidettyä lastani elossa. Häpeän. Tunnen syyllisyyttä. Toisaalta tunnen, että tämä on täysin kohtuutonta, irrationaalistakin.


Ehkäpä juuri siksi on vaikea mennä valoisana aikana lenkille. Teen lenkin yleensä iltahämärissä. Nyt en halua, että kukaan näkee minua tässä tilassa. Häpeän itseäni. Siksi ehkä sosiaaliset tilanteet tuntuvat niin pahoilta. En tiedä. Pitää tutkia tunteita lisää.


Tämä suru on uusi aikakausi ja elämäntilanne. Uskon, että se ajan myöten muuttaa myös minua. Minun on ehkä rakennettava identiteettini ja itsetuntoni uudestaan. Se on varmasti vaikea ja tuskallinen prosessi. Mutta minä  muutuin, kun Vera kuoli. Minä muutun yhä.


Kuvat omat

22 kommenttia:

  1. 💕Osanottoni suureen suruunne, ja paljon voimia. 💖 Kyyneleet tuli lukiessani tekstejäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Jasmin voimien toivottamisesta. Voimia tosiaankin tarvitaan nyt, että selviän surusta, edes vähitellen.

      Poista
  2. Kyyneleet valuvat minunkin silmistäni.
    Minusta ihmisellä on oikeus päättää itse kohtalostaan ja kuolemastaan, mutta jälkeen jääville tilanne on vielä pahempi kuin Veran kuoleman jälkeen. Ymmärrän kyllä tuskasi. Kirjoita siitä lisää, jos vain jaksat. Se yleensä auttaa. Aika auttaa, mutta sekunnit ovat pitkiä.
    Pysy vain ihan luvan kanssa poissa ihmisten näkyvistä. Ulkoilu/lenkki/happi auttaa. Kohtuuttoman taakan sait. Ajattelen Sinua lämmöllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nimetön lämpimistä ajatuksista. Kyllähän se on niin, että jokaisella on oikeus päättää tästä ainoasti elämästään. Mutta kahden läheisen, isän ja parhaan ystävän itsemurhasta tiedän, miten tuskallista on suru sitten läheisille. Sekin aiheuttaa häpeää, luo stigman, osaltaan siksi, että itsemurha on vielä jonkinlainen tabu kulttuurissamme. Niin kuin kuolemakin sinällään. Se tapahtuu usein poissa kotoa, sairaalassa tai hoitokodissa. Vera kuoli miesystävänsä luona. Ajattelen usein, miltä minusta olisi tuntunut, jos Vera olisi kuollut lähelläni, kotona. Olen huomannut, että iltaiset kävelylenkit tekevät hyvää. Pidän niistä kiinni, vaikka lähteminen on usein vaikeaa, mutta pitäisi yrittää huolehtia itsestään, vaikka edelleen tunnen, etten ole sen arvoinen. Pitäisi mennä myös leikkauttamaan hiukset, mutta en vain pysty. Tuntui hyvältä lukea, kun kirjoitit, että voisin pysyä luvan kanssa pois ihmisten ilmoilta.

      Poista
    2. Jatka vain niitä lenkkejä hämärissä. Sun ei tarvii mennä ihmisten eteen tai silmiin.
      Mun anoppivainaa joskus soittu ja ruikutti jostain. Sanoin et kuule nyt mä myönnän sulle vaikka 3 päivää saikkua. Se auttoi, huokaisi oikein.
      Mä myönnän sulle nyt loppuviikon saikkua. Ei tarvii mennä kampaajalle. Muutkin kuljeskelee koronatukka päässä. Kampaaja kyllä piristää, mutta jos sinne meno tuntuu vaikealta niin ei. Älä mene. Veran kuolemasta on vasta muutama kuukausi. Ihmiset kyllä ymmärtävät tilanteesi, jos heillä on yhtään sydäntä.
      Lämpöä sulle ��⚘��

      Poista
    3. Kiitos Nimetön. Sinun sanasi tuntuvat lohdullisilta, ettei tarvitse hoitaa sosiaalisia suhteita tai mennä ihmisten ilmoille kirkonkylälle. Niin moni tuntee tai tietää minut. Ahdistaa. Kiitos saikusta. Hyvin sanottu tuo "koronatukka", ja onhan se aina riski mennä kampaajalle vaikkakin maskin kanssa. Kahden metrin turvaväli ei toteudu. Ehkä minä käytän pantaa seuraavat viikot, niin ei liikakasvu haittaa. Ja pysyn kotona.

      Poista
  3. Mulla harvoin on mitään viisasta sanottavaa ja pelkään aina loukkaavani tahattomasti, kun ihminen on noin herkillä kuin sinä.

    Haluan silti sanoa sen, mikä tuli salamaniskusta mieleeni, kun luin tekstisi. Se on 'itsemyötätunto'! Tarvitset ison annoksen itsemyötätuntoa, jotta nuo ajatukset hyppäämisestä tai häpeästä väistyisivät. Näännyt muuten tuon taakan alle.

    Voisitko kokeilla tuollaisten äärimmäisten tilanteiden tai piiskaavan häpeän edessä kysyä itseltäsi: Voisinko tämän sijaan löytää myötätuntoa itseeni?"

    Voi olla, että ajan myötä tuollainen harjoitus raottaa toisenlaisen tien?

    Itsemyötätunnosta on kirjoitettu viime vuosina paljon. Ehkä nuo rankat tuntemukset hellittää jo sen myötä, kun kuolinsyy selviää?

    Tsempit! Ja rakkautta ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nimetön. Kuolinsyyraportti voisi jo tulla, onhan Veran kuolemasta jo reilut kolme kuukautta. Mutta se voi kestää jopa kuusi kuukautta, että se tulee. Kuolinsyyn selviäminen auttaisi jotenkin tässä surussa. Mihin rakas lapseni kuoli niin nuorena ja hyväkuntoisena?

      Itsemyötätunnosta kirjoitetaan nykyisin paljon, olen itsekin kirjoittanut ja miettinyt sitä melko perinpohjin. Mutta vasta opettelen sitä. Ikä on tuonut sitä enemmän ja toivottavasti tuo lisää, onhan minulla tämä yksi ainoa elämä, minulla on oikeus siihen. Rakastaa itseäni kuten muita. Kiitos tsempeistä!

      Poista
  4. Älä muuta sano! Meidän kohdalla kerran auttoi se, kun soitimme sille polisille, joka tutki kuolinsyytä paikanpäällä ja vain tiedustelimme oliko hänellä tietoa raportista. Oli kulunut juuri tuo 3 kk kuolemasta. Koimme, että tuo soitto joudutti asiaa, koska hän palasi jo seuraavana päivänä ja kertoi, että raportti on valmis ja se postitetaan samana päivänä. Raportin tulo oli valtava helpotus, tuntui ihan konkreettisesti eriltä. Oli selitys, mikä oli keuhkoveritulppa. Melkein suosittelen soittamaan ja kysymään. Ainakin hän voi kertoa, jos odotusaika on toiset 3 kk. Se on hänen työ selvitellä ja luulis ymmärrystäkin tulevan, kun tosiaan hän oli vain 22 v. ja terve.

    VastaaPoista
  5. Kiitos Nimetön. Tuo neuvo soittaa poliisille, joka tutki paikan päällä kuolinsyytä, on tosi hyvä. Soitan heti maanantaina Porvoon poliisille. Koska Vera oli perusterve, tuntuu tosi tärkeältä tietää kuolinsyy. Toivottavasti meilläkin se jouduttaisi raportin tuloa ja surutyötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vaikka muuta apua ei tulisikaan, he voivat puolestanne selvittää jonon pituuden. Odotus on hyvä nyt suhteuttaa jonkin kokoiseen raamiin. Sivuseikkana voi sitten tapahtua se, että teidän asia nousee pinon päällimmäiseksi ;-) On mielestäni täysin oikein näin 3 kk odotuksen jälkeen tiedustella. Toivon hartaasti sydämeni pohjasta, että tuo soitto on sen väärti ja se avaa jonkinlaisen näkymän siihen, että mitä odottaa ja milloin.

      Poista
  6. Kiitos nimetön. Soitin tänä aamuna, maanantaina, poliisille. Siellä sanottiin, että ruumiinavauspöytäkirja ei ole vielä tullut. Sanottiin myös, että patologilla on ollut ilmeisesti kiireitä ja pahoteltiin, että joutuu vielä odottamaan, ei osattu sanoa, kuinka kauan vielä kestää. Tämä odotus on tavallaan hyvin raskasta. Vera kuoli miesystävänsä luona, joka kertoi, että Vera oli oksentanut ja hänellä oli ollut paha olo ja siksi oli mennyt sänkyyn nukkumaan. Miesystävä oli sitten kolmen tunnin kuluttua löytänyt hänet kuolleena. Tämä tuntuu niin kauhealta, koska Vera oli terve ja kuntoili paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niiiiiin toivoin, että se kenen kanssa puhuit, olisi ymmärtänyt soittaa patologille ja kysynyt mikä tilanne on. Hyvä asiakaspalvelija olisi tehnyt näin, että olisi sitten osannut kertoa jotain odotuksen kestosta edes. Ihmiset on niin erilaisia ja joillakin on tosi iso kynnys hätyytellä toisia puhelimitse, luultavasti patologikin olisi vain ymmärtänyt tilanteen. Tosi harmillista! Vastaus tulee aikanaan sitten. Ei auta kuin antaa päivien kulua, yksi kerrallaan. Jonain päivänä se tieto tulee ❤

      Poista
  7. Kiitos Nimetön. Asiakaspalvelija otti runsain sanoin osaa Veran kuolemaan. Hän sanoi muun muassa, että voin soitella sinne edelleen ja kysyä asiasta. Voi, että en osannut kysyä, soittaisiko hän patologille! Ehkä soitan uudestaan ja pyydän sitten, että hän tiedustelisi patologilta, missä vaiheessa kuolinsyytutkinta on. Näillä mennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Jos nätisti pyytää niin varmasti ihmisillä on sydäntä ja hyvää tahtoa, aitoa halua auttaa. Rohkaisen sinua soittamaan uudelleen. Ne raportithan tulevat takaisin poliisiin, siinä missä omaisillekin. Siellä on yhteistyöverkot olemassa!En muista tai tiedä, onko niin, että polisi saa raportin aina ennen omaista vai miten, mutta joka tapauksessa poliisi on asiassa osapuoli siinä missä omainenkin. Pelkään, mitä tuo odotus, jos se vielä venyy, tekee sinun mielellesi. Tarvitset raamit tuolle odotukselle. Jos päädyt soittamaan, voit käyttää perusteena tätä minun esittämää huolta.

      Poista
    2. Kiitos Nimetön. Soitan todennäköisesti uudelleen ensi viikolla. Jos nyt soitan, tulee tunne, että olen jonkinlainen häirikkö, vaikka järjellä tiedän, etten ole. Kyllähän nyt sen raportin pitäisi tulla, koska Veran kuolemasta on kohta neljä kuukautta. Tarvitsisin todellakin jonkinlaiset raamit tälle kauhealle huolelle. Poliisi sanoi, että raportti, vai miksi sitä sanoisi, ruumiinavauspöytäkirja (kauhea sana), tulee ensiksi heille, että he saavat suorittaa tutkinnan loppuun.

      Poista
    3. No jos jotain lohdullista, raportti tuskin jää lojumaan kyseisen poliisin pöydälle, kun valmistuu. Hän varmasti kiirehtii sen eteen päin teille, kun tapauksella on siinä mielessäkin kasvot, että olette puhuneet. Et saa häirikön leimaa, en usko. Häirikkö vaatii, ei ystävällisesti kysy. Häirikkö raivoaa tai käyttäytyy muuten sopimattomasti. Sinä et ole sellainen vaan surun ja murheen lyömä äiti, jota on kohdannut täysin odottamaton menetys.

      Poista
    4. Kiitos Nimetön. Niin, nyt raportti tuskin jää poliisin pöydälle lojumaan. Kun saavat oman hommansa tehtyä, lähettävät meille yhden kappaleen. En minä järjellä ajateltuna olisi mikään häirikkö, kun ensi viikolla soitan taas sinne. Kyllä tämä koettelee.

      Poista
    5. Tsemppiä ja jos soitto tuntuu vaikealta, aina voi lähettää s-postia!

      Poista
    6. Kiitos tsempeistä Nimetön. Hyvä neuvo tuo sähköposti. Pitää panna harkintaan, mutta mieluummin ehkä soitan.

      Poista
  8. Jos sinun on palkattava luotettava hakkeri seuraamaan puolisosi puhelinta tai sosiaalista verkostoa, ota yhteyttä expressfoundations@gmail.com Se on erittäin luottamuksellista

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!